Valtaa ja vapautta

Ihmiset voivat taistella vallasta, mutta useammin kyse on vapaudesta. Vapaus on valtaa päättää itse omista asioistaan, mutta kaikki eivät ole aina samaa mieltä ja väärä seura tekee valinnoista vääriä. Toiselle vapaus merkitsee muiden tahdosta riippumatonsa sortamista, jos ajatusmaailma on erilainen ja heitä tässä yhteiskunnassa jostain syystä eniten tuetaan. Yksikin soraääni ja järjen mukaisen enemmistön kannan painoarvo voi olla täysin merkityksetön.

Demokraattinen vallankäyttö perustuu ajatukselle säännöllisestä vallanvaihdosta ja enemmistön kannan ratkaisemisesta, mutta näin ei aina ole. Taloyhtiöissä kovan kädenväännön kohteena oleva parveketupakointikielto perustuu useammin kieltoa vastustavan voitolle, vaikka heitä olisi yksi kymmentä vastaan. Jos vastaavanlainen asia tulisi kiellosta tomuttaa vuodenvaatteita parvekkeella, sillä yhdellä anarkistilla ei olisi mahdollisuuksia, vaikka pöly on tupakan savua vaarattomampaa, ei haise ja lähtee pyyhkimällä pois.

Joskus kuulee kysyttävän, haittaako jos poltan. Jos joku rohkenisi sanoa sen haittaavan, ilma tuskin jäisi raikkaaksi. Jos tupakointi on kielletty, näkemys on, että kiukuttelija voi pitää huolta vain siitä, että noudattaa itse sääntöjä, eikä puutu muiden haluttomuuteen. Taistelu vapauksien ja oikeuksien puolesta ajaa äärimmäisiin tekoihin muuallakin kuin mielenosoituksessa, jossa polttopullot lentävät. Suomessa meno ei ainakaan vielä ole yhtä rajua, mutta sanoilla on suurempi merkitys. Sanat eivät tapa, mutta siltä voi hetken tuntua, kun on oikein pahasti tullut nöyryytetyksi. Loukkaantumisen takia ei pääse ambulanssilla sairaalahoitoon, mutta saatuihin vammoihin voi elämä menehtyä.

Kuka tahansa meistä voi löytää itsestään sen sisäisen pelurin, joka ei anna periksi, vaikka silmä puhkeaisi. Pää pysyy kylmänä ja löytyy perusteet sille, joilla toisten kokema asiaton käytös on oikeuden nimissä perusteltua. Siinä ei tarvitse olla mitään järkeä, vaan juuri järjettömyys saa muut vaikenemaan. Ero on siinä, ketkä myöntävät kiinni jäädessään menneensä liian pitkälle ja keiden mielestä vika on aina vain kaikissa muissa. Mutta ilman kahta ei ole riitaa, eikä ilman riitaa ole rakkautta. Toiset ovat vain itserakkaita, jotkut ainoastaan eläinrakkaita. Eivät ne lapsuuden traumat parane sillä, että hyökätään yhteiskuntaa vastaan, kuten lapsuudessa muut hyökkäsivät niitä omia ajatuksia vastaan, jotka ehkä olivatkin totta, mutta kukapa sen todistaisi.