Syysterveiset

Mitä teit kesälomalla? Miten loma meni? Kävitkö missään? Näihin kysymyksiin meitä opetetaan vastaamaan jo ala-asteella. Muistan kuinka sitä piti vuodesta toiseen kertoa jotain muille omasta kesälomastaan mitä opettaja milloinkin oli keksinyt. Ja kyllähän lapsi kertoo, vaikkei aina kysyttäisikään. On kokenut jotain mikä oli niin hauskaa että naurultaan kertominen on haaste. Kukaan muu ei sitten naurakaan. Vaihtoehtoisesti on tapahtunut jotain mitä et olisi halunnut kokea, mutta se vain tulee ulos ja sitten kaduttaa. Ei osaa selittää itselleen miksi sen sanoi, mutta myöhäistä. Olet juuri sinetöinyt kohtalosi tulla kiusatuksi oman ajattelemattomuutesi takia. Vaikka olisit niin fiksu että osaat olla hiljaa, joku voi olla perillä kommelluksistasi ja loman jälkeen sinua odottaa karu totuus. Ei löydy sellaista ihmistä kuka ei tietäisi jo valmiiksi sinun kommelluksistasi. Tämäkin teoria voi kääntyä voitoksi, jos hyvä tuuri käy. Löytyy myös niitä jotka ymmärtävät, mutta lasten ja teinien maailmassa vain tilanteet joihin joutuminen ei olisi itselle häpeäksi.

Aikuisten maailmassa pitäisi löytyä ymmärrystä enemmän. Toisaalta harvempi työpaikka pakottaa kertomaan omasta kesälomastaan porukalla. Se kysyy joka kysyy ja jokainen vastaa mitä vastaa. Vastaa kuin poliitikko eli ei vastaa esitettyyn kysymykseen, vaan selittää kunnes toiselta menee mielenkiinto jatkaa keskustelua.

Ylipitkän kesäloman jälkeen Suomen eduskuntakin palasi takaisin töihin, mutta ketään ei taida kiinnostaa mitä lomalla oikein tuli tehtyä. Avaus ainakin oli monelle tuttua tavaraa. Heti alkoi sellainen rumba, tuntui kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Puhutaan tietenkin hallituksen leikkauslistaesityksestä, joka juontaa juurensa yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta. Asia on ollut esillä uutisissa siinä määrin, että lienee turha enää kerrata mitä kaikkea siellä on. Sen sijaan voi miettiä, miten ajattelemattomasti tämäkin on rakennettu. Ensimmäisen palkattoman sairaslomapäivän voisi pitkin hampain ymmärtää, jos loput olisi normaalisti. Mutta kerran lyhennystä kaavaillaan, mitä järkeä on yhdessä erikseen palkattomassa päivässä. Siltäkin vain vähän vähemmän, mutta kuitenkin rahaa. Yli- ja sunnuntaityölisiä halutaan pienentää samassa missä loppiaisen ja helatorstain palkka kokonaan pois. Miksi niiden päivien palkkakorvausta ei voida vain pienentää?

Joskus on pakko säästää ja pahaltahan se tuntuu, kun rikkailta ei viedä mitään, vaikka niiltä nimenomaan pitäisi. Sitä kun joku joskus kauan sitten on päättänyt että sunnuntaista saa tuplapalkan ja jotkut ovat rakentaneet toimentulonsa sen varaan, niin varmasti ottaa päähän. Onko tässä nyt sitä ajattelun makua, että kun sunnuntaista on aina saanut tuplapalkan. Niin se on aina mennyt. Jos firmalla menee oikein huonosti, on pakko aloittaa yt-neuvottelut. Siinä marssii puolet työntekijöistä johtajan huoneeseen sanomaan, että minä olen aina ollut töissä täällä. Minun toimeentuloni on tämän yrityksen varassa. Onko muutosturvan parannuksesta mitään apua siinä tilanteessa?

Päätöksiä on perusteltu kilpailukyvyn parantamisella. Eikö kyse ollutkaan vain velkaantumisen pysäyttämisestä säästöjen avulla? Ja kysehän on toistaiseksi pelkästä esityksestä. Esityksestä johon ammattijärjestöt vai mitä ne nyt ikinä olivatkaan, voivat antaa vastaesityksiä, oman ideansa säästöihin jollakin paremmalla tavalla. Sen sijaan että he olisivat alkaneet pohtia parempaa ratkaisua, he alkoivat suunnitella mielenosoitusta ja lakkoa. Sehän se oli siellä koulumaailmassakin kaikkein paras tapa toimia, kun koetaan, että joku vittuilee. Vittuillaan vaan takaisin, niin ehkä ne ymmärtää lopettaa. Ja kyllä joku aina suostuu töitä tekemään, jos joku ottaa vastatoimina loparit. Toinen juttu osaako hän.

Mikä sitten olisi oikea tapa säästää? Jotkut ovat puhuneet palkkojen nollakorotuksista. Teoriassa joo jos on jo valmiiksi iso palkka. Mutta jos sinulla on iso palkka, mitä muuta sinä voit sillä tehdä kuin elää kalliisti. Et vilkaisekaan halpaketjun tuotteita, kierrät kirpputorit kaukaa ja otat lainan luksuskotia varten. Jos kuitenkin elät ihan normaalisti, ei nollalorotus tunnu missään. Eli vastustajia löytyy siitäkin ideasta. Kaikkein tärkein huomio on kuitenkin se, että mitä enemmän tienaat, sitä enemmän saatat joutua maksamaan ammattiliitolle jäsenmaksuja.