Yleistotuus

Suomea on viime vuosina kritisoitu siitä, ettemme enää menesty urheilussa yhtä hyvin kuin ennen. Puhutaan nyt yleisurheilusta. Pekingin maailmanmestaruuskilpailuista mukaan lähti vain yksi mitali, miesten keihäänheiton pronssi. Vuosina 2009 ja 2011 ei tullut mitalia edes keihäästä ja silloin keskusteltiin kauhulla, mitä suomelle on oikein tapahtunut. Ennen mitaleja tuli paljon ja nyt ei enää tulekaan. Vai että paljon. Tilastot osoittavat, että vuosien saatossa suomelle onkin kertynyt noita yleisurheilun joka lajin maailmamestaruusmitaleja vain korkeintaan kolme yksiä kisoja kohti. Yhtensä mitaleja on 21, joista kultaisia 7. Se on aika vähän verrattuna olympiayleisurheilun 114, kultaisia 48. Suurin osa on tullut pitkän matkan juoksuilta ja keihäs on ollut vahva laji.

Olympialaisia on ollut jo 24, yleisurheilun maailmamestaruuksia 15. Joka lajin MM-kisat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Saman aikakauden olympialaisista yleisurheilumitaleja on tullut yhteensä 12, joista 5 kultaisia. Kisoja on tietysti vähemmän järjestystiheyden eron takia, mutta suhteutettuna menestys on ollut samaa tasoa, kaukana hyvistä ajoista jo silloin. Edellinen kunnon potti on tullut vuonna 1936, 10 mitalia, kultaisia 3. Ennätys on vuodelta 1924, 17 mitalia, kultaisia 10. Pitkän matkan juoksuissa saattoi tulla noina vuosina kolmoisvoitto. Ja nyt puhutaan nimenomaan olympialaisten yleisurheilumitaleista.

Ei pidä unohtaa Euroopan mestaruuksia. 22 kisat, 100 mitalia, kultaisia 33. Edellinen jättipotti on vuodelta 1974, 10 mitalia, kultaisia 4. Ennätys on vuodelta 1934, 13 mitalia, kultaisia 5. Ainoa mitaliton vuosi on vuodelta 1966. Toisin sanoen ei sieltäkään ole kovin yleistä että mitaleita tulee tolkuttomasti ja silti aina valitetaan.

Nousee esiin kysymys, montako mitalia on tarpeeksi? Minä kyllä sanoisin että yleisurheilussa Suomi on jo vuosikymmenet tottunut siihen, että mitaleita tulee hyvällä tuurilla useammasta kuin yhdestä lajista. Juoksuratoja emme enää hallitse. Joskus hallitsimme kävelyä, mutta sekin alkaa vähitellen karata käsistä. Kilpailijat oksentelevat, tuupertuvat kesken matkan ja sinnikkäimmät tulevat maaliin paskat housussa. Kädessä on enää keihäs, mutta mikä on sen tulevaisuus. Eivät ainakaan pienet hauikset.