Teillä taas

Taas koulujen alkamisen kunniaksi televisiossa kampanjoidaan suojateiden turvallisuuden puolesta. ”Sinä teet suojatien” ei ole muistutus pelkästään autoilijoille. Myös jalankulkijoiden tulisi muistaa, että tie kuuluisi ylittää siitä, missä on suojatie ja tolpassa palaa vihreä valo. Kukapa meistä ei olisi joskus nähnyt vierestä, miten uhkarohkeita pyrkii tien yli siitä, missä ei suojatietä ole ja ruuhka on pahin. Lapset vielä jotenkin ymmärtää, kun porukassa tyhmyys tiivistyy ja on se aika elämästä kun kaipaa väkisin jotain jännitystä ja haluaa tehdä jotain mitä vanhemmat ovat kieltäneet, mutta sekaan mahtuu aikuisiakin. Jos jotain joskus sattuu, se on aina autoilija, joka siitä eniten kokee henkisiä paineita. Uhrille ei tarvitse sattua mitään kaatumista kummempaa, mutta autoilija tietää, että toinen olisi voinut kuolla. Joskus pienikin kolaus riittää.

Sen ymmärtää, että on turhauttavaa, nähdä kaukana suojatiestä vihreän valon palavan ja vaihtuvan punaiseksi parin askeleen päässä. Yhtä turhauttavaa kuin nähdä valottomalla suojatiellä auton tulevan niin kovaa vauhtia kuin rajoitus sallii ja ajatella että tuosta se nyt menee yli ja sitten se pysähtyykin suojatien eteen äkkijarrutuksella. En ole käynyt autokoulua, joten en ole perillä heitä koskevasta säännöistä, pitääkö suojatien edessä seisova jalankulkija päästää yli vai ei. Kerran oli kova ruuhka. Autoja meni pitkässä jonossa ja pysähdyin odottamaan sen menemistä. Jonon keskellä oli virolaisilla kilvillä varustettu auto, joka pysähtyi, päästi yli. Toisin teki muuan hollantilaisauto, joka miltei kiilasi yli, kun jalankulkijoille paloi vihreä valo. Vähintään yhtä kovalla koetuksella lienee autoilijan hermot, kun keltainen valo syttyy vihreästä kriittisellä hetkellä tai jalankulkija osuu suojatielle, autoilija hidastaa ja samaan aikaan jalankulkija ottaa askeleen taaksepäin. Hermoja vaan, ei kassajonossa seisominen ole yhtään sen mukavampaa, kun näkee että myyjä on hidas.

Omat ovat ongelmansa myös kevytliikenteen sisällä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välillä. Koululaisilla on omituinen tapa kävellä rinnakkain ja tukkia tie. Lisäksi heidän olemuksensa on hyvin eloisaa ja jotkut saattavat nahistella keskenään, töniä toisiaan. Vaara on, että yksi tönäistään suoraan pyörän eteen tai kylkeen. Ja yksinäiset kävelevät keskellä tietä älypuhelimeen keskittyneenä hakeutuen huomaamattaan siihen reunaan, josta yrität ohittaa. Aina ei ole mahdollisuutta väistää ulos väylältä. Vieressä voi olla seinä, autotie tai oja. Vaikka väylää olisi tarpeeksi ohitukseen, voi toisesta suunnasta tulla vastaantulevaa liikennettä. Mieti siinä sitten, ehditkö pujahtamaan, vai päästätkö toisen ensin.