Vero ja velvollisuus

Suomeen ehdotetaan jäähyväisveroa. Jos haluat muuttaa maasta pois, pitäisi maksaa ylimääräistä veroa kaikesta siitä omaisuudesta, jonka on tienannut. Vaikka koko ajatus torpattiin välittömästi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että joku sai idean. Idean joka oli niin huono, että se oli pakko sanoa ääneen. Joku muukin piti sitä hyvänä ideana siksi, että siinä ei ollut mitään järkeä. Idea päätyi lopulta median käsiin ja sitä kautta koko Suomen kansa alkoi kauhistella, mitä ihmettä verohallinnon päässä oikein liikkuu. Halu saada nimensä historian kirjoihin. Samaa tavoitteli Virkkunen kuntauudistuksensa kanssa. Idea joka oli alusta asti niin huono, ettei itsekään tainnut olla tosissaan. Siinä melkein tuli itsellekin paha mieli, kun kuunteli niitä selitteleviä lausuntoja mitä hän uutisille aiheesta antoi. Miksi kukaan haluaa nöyryyttää itseään sillä tavalla? Jokainen sana tulee suoraan sydämen ulkopuolelta. Mutta kyllä hän tavallaan historiaan jäi juuri sillä selittämisellä ja Brysseliin pakenemisella.

Mitä meillä oikeasti on? Perintövero. Kukaan ei voi päättää omasta perinnöstään, sitä tulee jos on tullakseen. Jokainen perii vanhemmiltaan ainakin osan lain nojalla ja testamenttaukset ovat muita perintöjä. Mutta kun perit, maksat verot. Jos et pysty, myyt perinnön. Asuntokaupoilla kummittelee varainsiirtovero ensiasunnon ostajia lukuun ottamatta. Se on monelle kompastuskivi, mikä hautaa haaveet ensiasunnon vaihtamisesta uuteen. Mutta ensiasunnon ostoa rajoittaa vain säästöt ja tulot. Perintöverosta voi saada vapautuksen vain siirtämällä perinnön haltuun ennen kuolemaa. Yritysvero on niille jotka yrittävät ansaita rahaa sen maksamiseen.

Mitä veroja meiltä puuttuu? Jos maastalähtö edellyttäisi ylimääräisiä veroja, pitäisi saman koskea maahanmuuttoa. Rajoittaisi kummasti perusteetonta maahantuloa. Ei tänne tulla elämään valtion rahoilla ilman minkäänlaista halua sopeutua yhteiskuntaan, kulttuuriin ja kieleen. Avioliittoja solmitaan ja suurin osa niistä päättyy eroon. Tilanteen tasoittamiseksi avioliittovero, joka lasketaan puolison tulojen mukaan. Saataisi lumeavioliitot kuriin. Erotilanteessa eroa hakeva osapuoli maksaa veroa kaikesta siitä omaisuudesta, jonka on tienannut avioliiton aikana. Parantaisi kummasti asenteita puhua asioista jos ennen liiton solmimista. Tarvitaanko niitä todistajia mihinkään, vai onko rakkaus aitoa. Lapsen adoptoimisesta maksettava veroa 18vuotiaaksi asti. Karenssivero niille jotka lähtevät työsuhteesta muun kuin uuden työn takia. Koiraveroa ei enää ole, mutta se takaisin ja koskemaan kaikkia eläimiä, joita ei kasvateta syötäväksi.

Verojen lisääminen on yksi tapa kasvattaa taloutta tai sitten lisätään työpaikkojen määrää. Kun ihmisillä on töitä, he saavat palkkaa. Kun saa palkkaa, voi kuluttaa. Kun kuluttaa, maksaa arvonlisäveroa. Muut verot vähennetään palkasta täysin kivuttomasti. Mutta työpaikkojen synty ei yksin riitä. On löydettävä töille myös tekijät. Onhan niitä maa täynnä, mutta asenne on ongelma. Tuntuu että ei kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta, ei haluta tarttua haasteeseen. Ollaan mieluummin kotona pelkillä päivärahoilla, joka on kuulemma kannattavampaa kuin neljän tunnin kiinteä osa-aikatyö. Sillekin pitäisi tehdä jotain. Jos et suostu tekemään neljää tuntia, et koskaan saa enempää tunteja ja vakituista työtä.

Vaikka antaisit työlle mahdollisuuden, tuntuu yhä, ettei kiinnosta. Mikä sitten kiinnostaa? Olisiko kyse siitä, ettei se ole koskaan ollut kaukaisinkaan haave. Tai vastaa sitä mihin on kouluttautunut haaveineen. Mitä sitten? Elämässä ei kaikki aina mene kuin on suunnitellut. Ei vain yksityiselämässä, myös työelämässä. Miten yksityiselämässä ollaan aina valmis tekemään uhrauksia etenkin kun kyse on rakkaudesta toiseen ihmiseen. Rakkauttahan työkin on. Ei vain osaa selittää, mikä siinä kiehtoo ja saa haluamaan aina vain lisää. Ensihuuman jälkeen voi tuntua tylsältä, mutta se on aivan normaalia. Välillä menee hyvin, välillä huonosti. Tärkeintä on olla luovuttamatta. Jos selkeää unelmaa ei ole ollut, tämä voisi olla se. Ihmiset ympärillä voivat varjostaa hyvää ilmapiiriä, etenkin vittumainen työnantaja voi saada hermot menemään tiukille. Se voi johtaa omaan irtisanomiseen. Tai sitten suhde voi päättyä omista mielipiteitä viis, kun yt:t osuvat omalle kohdalle. Kun löydät uuden, voit viihtyä siinä tai olla viihtymättä. Käyt läpi useita ja tajuat, että mikään ei ollut niin kivaa kuin se mistä ensin joutui pois. Ajatella että vaikka uusi työ on hyvä, se yksi oli se ainoa oikea elämätyö, joka ei haaveista huolimatta kestänytkään, kunnes eläkepäivät meidät erotti.