Parodiakuningas

Suomi sai uuden Kingin, ensimmäisen kuudennentoista. Laulutaidolla ei ollut mitään merkitystä, karisma ratkaisi. Krista Kosonen eläytyi mustalaisen rooliin hyvin, mutta entäs sitten. Se on ehkä maailman helpoin näyteltävä ja imitoitava. Ei tarjonnut mitään uutta näkökulmaa mihinkään. Voisi hyvin olla oikea henkilö.

Martti Alanen oli pöhkö. Pöhköt ovat pienoinen enemmistöryhmä. Sellainen joka ei osaa ihan kaikkea, mutta sen minkä osaa, osaa erittäin hyvin. Fakkiasiantuntija. Tunnetaan myös nimellä nyhvö, nyhverö, nyhvökki, onhan näitä. Vanhentuneempi muoto on idiootti, mutta ei mustalasiakaan saisi kuulemma nimittää manneiksi. Riku Niemisen näkemys pöhköstä oli onnistunut suoritus. Sisimmässään herkkä luonne, joka kätkee itseensä taiteellisia luonnonlahjoja. Muutakin kuin laulua. On valmis nöyryyttämään itseään julkisesti jokaisesta vyön alle saadusta iskusta hallitusti. Vaatimaton taito täyttää maitohyllyjä on pelkkä pintanaarmu.

Entä finaalista pudonneet kilpailijat? Niitäkin on maailma täynnä. Pissiksiä, koti-isiä, yritysjohtajia, metroja ja Tove Hanssoneita. Niitä joiden sisällä asuu pieni koira, joka tykkää koiruuksista. Mutta Ahvenanmaan ulkopuolella suvun sisällä rakastetaan lihallisesti vain serkkuja. Ja pilluilu on enemmän yksityinen makuuhuoneasia.

En ole kuullut kenenkään kehuvan Kingiä hauskaksi. Olen vain nähnyt ruudussa twiittejä. Sen perusteella Kingin suurin ongelma lienee se, että se oli pelkkä vitsi. Eihän se eroa oikeista laulukilpailuista mitenkään. Idolssissa on vuosien varrella nähnyt sellaiset tyypit kuin Ilkka Jääskeläinen ja Ari Koivunen. On edelleen arvoitus kuka oli näyttelijä näiden hahmojen takana. Hanna Pakarista näytteli trukkikuski Lappeenrannasta. Koop Arponen oli kahden maan kansalainen ja tarina siitä vetosi suomen kansaan. Vähän samanlainen tarina oli Anna Abreulla, mutta suomen kansa näki vain hänen hymykuoppansa.

X-factor oli täysi floppi. Se mihin pystyi osallistumaan myös yhtyeenä, kuten ulkomaalaisiin Kingeihin ja voiton vei köyhä katusoittaja. Myöhemmistä idols-kausista ei ole jäänyt mitään historian kirjoihin, kun tuomariston tylyt kommentit surkeista yrityksistä jätettiin pois alkukarsinnoista ja keskityttiin hyviin suorituksiin. Kingissä vaihtuva tuomaristo kommentoi esityksiä ja niissä se suurin hauskuus olikin. Mitä voi sanoa Voice of Finlandista? Jo ääni ratkaisee osiossa laulemaan mikrofoniin yhtyeen kanssa, joten kuka vain ei pääse. Ja vaisusti ovat menestyneet levyttämään päässeet myyntimarkkinoilla.

Kingin voisi yhdistää yhteen Suomen euroviisukarsintojen kanssa. Se on ollut vitsi vuodesta 1962 kun Tipitii valittiin. Aika näyttää onko vitsi 2015 Kojomainen nollapommi vai lähempänä Lordin hirviöpukuleikkien saavuttamaa pistepottia. Kappale on hyvin yhteen törmäävä tekijä. Siinä ei ole ärsyttää renkutusta, kuten jamma, jamma, jaa tai äh, äh, äh, äh, ding dong. Mutta se toistaa laulaen omaa nimeään. Eihän sitä ymmärrä muut kuin virolaiset, joten jos menestystä tulee, se on suora kopio Kingin voiton salaisuudesta. Ei laulu, vaan artisti. Tai yhtye. Bändissä on neljä jäsentä, joten kaksi paikkaa taustalaulajille on vapaana. Ne voisi antaa Niemisen serkuksille.