Itku lyhyestä ilosta

Maaliskuu, kevään ensimmäinen kuukausi. Ulkona pilvisen harmaa, suorastaan syksyinen sää lopputalvisessa miljöössä. Mutta lämpötila plussan puolella ja se sulattaa lumia. Ainakin yksi merkki alkavasta keväästä siis on. Kevääseen kuuluu olennaisesti sääilmiöt, joissa talvi voi ottaa itseään takaisin vielä senkin jälkeen, kun alkaa vihertää. 20vuotta sitten näin tapahtui toukokuussa. Ilmassa alkoi olla jo kesän merkkejä, vain lämpöä oli liian vähän. Ja yllättäen maa peittyi kauttaaltaan lumeen. Vuosi sitten huhtikuussa lämpötila nousi lähelle hellerajaa. Kaksi päivää myöhemmin mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Oli hyvin tyypillinen vuodenaikasää, alle kymmenen astetta.

Vuodenajat ovat muutakin kuin sitä mikä stereotypia osoittaa. Syyskuussa on vielä kesäistä ennen kuin ruska alkaa ja vähitellen lehdet putoavat maahan, tuuli yltyy, öisin pakastaa ja sateet lisääntyvät. Valon määrä vähenee. Marraskuussa voi ilmassa olla jo talven merkkejä, mutta yhä harvemmin maa saa pysyvän lumipeitteen.

Talvi alkaa joulukuusta, mutta kunnon pakkasia saa odotella tammikuun puolelle. Helmikuussa tulevat ensimmäiset plussakelit, aurinko paistaa korkeammalta ja yön ja päivän väliset lämpötilaerot voivat vaihdella selkeässä säässä. Siis ei tänä vuonna.

Maaliskuussa on vielä talvista, kun maassa on lunta. Vie aikansa että se sulaa ja sittenkin öisin voi pakastaa. Mutta vähitellen alkaa vihertää ja luonto alkaa olla valmis kesään. Toukokuun lopulla ollaan jo lähellä.

Mutta miten kesä etenee? Millaisia näkyviä muutoksia ympärillä tapahtuu sinä aikana. Ei juuri mitään. Heinäkuussa on kuumempaa ja voi aiheuttaa kuivuutta, mutta mitään suuria muutoksia ei näy. Sato kypsyy niin luonnossa kuin tuottamuksellisilla istutuksilla ja kiinnostuneilla on jotain mistä etsiä merkkejä syksyn lähestymisestä. Muut vain havahtuvat eräänä päivänä siihen todellisuuteen että syksy on täällä. Toisia se masentaa, toiset saavat syyn iloita.

Jokaisella ihmisellä on oma näkemyksensä siitä, mikä vuodenaika on paras. Vaihtoehtoja on neljä, mutta perusteluja rajattomasti. Oli mielivuodenaika ja syy mikä tahansa, se on aina liian lyhyt. Juuri kun kesän ystävä alkaa toden teolla nauttia auringon lämmöstä, lämpötila laskee ja tulee kylmä. Kylmä joka syksyn ystäville on juuri sopiva. Talvi on jo liian kylmä, paitsi talven ystäville. Mutta kuten moni kesän ystävä ei pidä liian kuumasta, voi liian kova pakkanen lannistaa sitkeimmänkin talven ystävän. Mutta poikkeuksiakin löytyy molemmista päistä. Ja välistä. Entä sitten kevät? Vuodenaika jonka ranskankielinen nimi, printemps, voidaan vapaamuotoisesti suomentaa. ”alkuaika” tai ”aluksi tuleva aika”. Se kun luonto herää henkiin talviunestaan. Monet eläimet pariutuvat juuri keväisin.

Kun keväällä lämpötila kohoaa, talvenystävät luovuttavat ilonaiheen kevään ystäville. Mistä keväänystävät oikeastaan iloitsevat? Samoista lämpötiloista, joista syksyn ystävät iloitsevat kesän jälkeen. Ero on siinä, että keväällä iloitaan lämpötilan noususta, syksyllä sen laskusta. Kylmän talven jälkeen pienikin määrä plusasteita tuntuu paljolta. Talvitakissa tulee tukahduttavan kuuma, mutta sen poisheittäminen voi vielä vilustuttaa. Syksyllä lämpötila laskee enemmän asteittain ja elimistöllä on aikaa tottua muutokseen. Mutta takin unohtaminen voi vilustuttaa vielä kesämäisissä lämmöissäkin. Makuasioista ei voi kiistellä tässäkään asiassa.