ATK:ssa muna voittaa kanan

"Mikä tietokoneessa käynnistyy ensimmäisenä", kokeessa lukee. "BIOS", paperiin ilmestyy. Kokeen palautuksessa vastauksen viereen on ilmestynyt punainen nolla. "Ensimmäisenä tietokoneessa käynnistyy Windows", yläasteen opettaja korjaa harhaoppisia oppilaitaan Microsoftin lahjuspaidassa tyytyväisesti myhäillen.

Nauroin kuullessani tuon tositarinan 2000-luvun alusta. Naurussa ei olisi ollut pelonsekaisuutta 1990-luvulla, jolloin ATK-opettaja oli yleensä kerran elämässään tietokoneesta unen nähnyt matikanopettaja. Nykyään kaikkia luonnontieteitä etäisesti muistuttavia aineita ei ole enää dumpattu samalle tyypille, mutta Lauri Wilen Jyväskylän yliopistosta tuli kolmen vuoden tutkimuksensa aikana siihen tulokseen, että tietotekniikan opetuksessa on puutteita. Rakkaalta viime vuosituhannelta kalskahtavassa "ATK:ssa" muna on vieläkin kanaa viisaampi.

Mitä opin Internetistä koulussa? Ensimmäiset ATK-tuntini istuin yläasteella 1990-luvun lopussa ja parhaiten on jäänyt mieleen korppujen heittely. Vasta lukiossa perehdyimme kunnolla nettiin - haimme Googlella vastauksia kysymyksiin, joita paperille oli printattu. En muista, että tehtäviä olisi analysoitu mitenkään - saatoin saada neuvon hakukoneen teknisistä ominaisuuksista. En rehellisesti muista paljoakaan ATK-tuntien nettiopetuksesta, sillä en oppinut mitään uutta. PowerPoint tuli sentään tutuksi, samoin pienet jekut; selain meni aina eräälle shokkisivulle riippumatta osoitteesta.

Saan päänsäryn kirjoitusvirheiden määrästä; etsin ensikäden tietoa nykyajan tietotekniikan/ATK:n opetuksesta menemällä kentälle, teinipalstalle. Steinerkoulun oppilas ei osaa päättää, onko netittömyys hyvä vai huono juttu, mutta toisen mielestä heillä on tiedonhakua. Yksi valittaa, kun ei pääse Feissiin koulun koneelta. Osaavampi Jonne neuvoo käyttämään proxya. Tunnen ylpeyttä nuorista toivoista, mutta mieliala opetuksen suhteen on oppilaillakin matala. Erään yhteisöpalvelun ATK-kriittisestä yhteisössä on hieno kuvaus: "Kaikille, jotka odottivat koulun ATK-tunneilta paljon, mutta tunnit osoittautuivatkin kuvien muokkaukseksi ja tarinoitten kirjoittamiseksi."

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä ehdotan paria juttua, jotka olisin halunnut itseni ja muidenkin oppivan netistä mahdollisimman varhaisessa iässä (nykyään eskarissakin on koneet):

- netissä ei kannata olla ilkeä, typerä ja ikävä ihminen - kunnianloukkaukset, nettikiusaaminen, anonyymiteetti rikollisuus, miten raportoida ja kenelle
- huijaukset ja terve järki - kannattaako antaa puhelinnumeronsa saadakseen ilmaisen iPodin
- tekijänoikeuslait - voiko Justin Bieberin kuvan kopsata galtsuihin
- nettiriippuvuus, sen tunnistaminen ja hoito
- netti on muutakin kuin vilkkuvaa fläshiä ja selainpelejä - asiallisen sisällön etsiminen kököstä
- kuinka paljon nopeammin googlettaa itse vastauksen ongelmaansa, kuin kirjoittaa sen foorumille ja hakkaa perään sata kysymysmerkkiä.

Sähköpostitilin avaamista on turha opettaa peruskoululaisille. Vähän sama kuin laittaisi ankalle pelastusrenkaan, käsikellukkeet räpylöihin ja opettaisi sitä uimaan. Nuorilla on enemmän taitoa kuin järkeä netissä, joten vähemmän hakukoneen massahakkausta ja enemmän puhetta. Eikä varmaan entistä tiukempi yhteistyö eri aineiden ja netin keskenkään tappaisi; kuvistunneilla voisi surffailla deviantARTissa, uskonnossa erota kirkosta ja äikässä blogata.

Loppuun pieni puuhatehtävä - mitä "ATK" tarkoittikaan?