Ilmiöt

Mietitäänpä hetken aikaa pyllyjä.

Pystytkö kuvittelemaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) takamuksen? Miltä se mielessäsi näyttää? Onko se kiinteä ja litteä vai terhakka ja lihaksikkaan pyöreä? Vai voisiko sitä kenties luonnehtia kuten viinejä: antava (runsas elinkaarensa huipulla oleva), elegantti (tyylikäs ja hienostunut, ei liian täyteläinen), eloisa (tuore ja kevyt) tai hyvärunkoinen (tasapainoinen)?

Entä miltä näyttäisivät esimerkiksi Pertti Salovaaran (kesk), Antti Kaikkosen (kesk), Jyrki Kataisen (kok), Sauli Niinistön (kok), Marko Asellin (sd), Paavo Arhinmäen (vas), Oras Tynkkysen (vihr), Ville Niinistön (vas.) ja Stefan Wallinin (r ) takamukset?

Olisivatko ne viinitermein kuvattuina hapettuneita (paperinen, pahvinen, matta ja väsynyt), harteikkaita (voimakas maku viinissä), hyökkääviä, ikääntyneitä, kehittyneitä(elinkaarensa huipulla olevia pehmentyneitä ja pyöreitä), kireitä, kovia, kypsiä, lihaisia (voimakas, paksu, lähes purtava), lyhyitä, lämpimiä, maukkaita, meheviä, muhkeita, notkeita, paahtuneita, pehmeitä, pieniä, pikantteja, pirskahtelevia, pyöreitä, raikkaita, reheviä, rodukkaita, rotevia, suuria, samettisia, täyteläisiä, tulisia tai viipyviä? Vai jotain ihan muuta?

Ken tietää, sillä miespoliitikkojen takamuksia ei juuri ole lehdissä näkynyt. Heitähän yleensä kuvataan lähinnä edestäpäin, jotta pärstä näkyisi perseen sijan. Luonnollisestikin.

Mutta nyt meidän ei enää kannata kuvata poliitikkojemme pärstää, vaan sitä toista puolta, koska se voi viedä meidät maailmankartalle!

Äskettäin eräs Ruotsin suosituimmista naistenlehdistä (Amelia) ihmetteli nimittäin kuvan kera, miksi Suomen pääministeri Mari Kiviniemen peppu esiteltiin Ilta-lehdessä. Ruotsalaislehden mielestä suomalainen peppujournalismi on perseestä. Siksi he ovat luvanneet, että jos jokin suuri suomalainen lehti julkaisee kuvia myös miespoliitikkojen pyllyistä (vaatteet päällä), hekin julkaisevat kyseiset kuvat.

Great! Lets do it! Kuvataan siis jatkossa miespoliitikkoja takaapäin (samaan tyyliin kuin Kiviniemi) ruotsalaisten ihailtavaksi. Raukat haluavat nähdä meidän suomalaista mieskomeutta, koska heillä itsellään ei ilmeisesti ole sitä.

En tiedä minkälaisia sikoja ulkonäöllisesti ja luonteiltaan ne ruotsalaismiehet ja poliitikot ovat, mutta siitä olen varma, että suomalainen mies on komea myös takaapäin ja omaa hyvät käytöstavat.

Suomalainen mies ei ole perseestä, eihän...

Suvi Lindén antoi meille meidän jokapäiväisen laajakaistamme heinäkuun alussa. Megan yhteys jokaisessa suomalaisessa ghettokopissa ja omakotitalossa on nyt perusoikeus siinä missä sananvapaus ja omituiselta kuulostava omantunnon vapauskin. Uusi perusoikeus tuo mieleen Ultra Bran kahdentoista vuoden takaisen TeliaSoneralle tehdyn mainoksen, jossa puhutaan yhteinäistämisestä ja luetaan YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Voisikohan Ultra Bra lämmittää vanhan sopan uudelleen ja päivittää Me yhtenäistämme -biisinsä vuoteen 2010?

On vaikea nähdä laajakaistaa perusoikeutena. "Perusoikeus" kuulostaakin jalolta, sellaiselta joka saa ulkomailla suomalaisen turinoimaan miten hienosti meillä on asiat, Suomessa kun on perusoikeutena tuo uskonnonvapaus jne. Miten erikoiselta kuulostaakaan, kun laajakaistaa sanotaan perusoikeudeksi. Olen aina pitänyt laajakaistaa itsestäänselvyytenä, mutten kuitenkaan sellaisena, johon kaikilla pitäisi olla lain mukaan edellytys. Mihin meillä onkaan oikeus - mahdollisuus paskanjauhantaan foorumeilla, nettipelaamiseen, laskujen maksamiseen? Eikö perusoikeuden pitäisi olla asia, jolla turvataan kansalaisen terveys, toimeentulo ja muu normaali toiminta? Jos totta puhutaan, netissä ei ole mitään elintärkeää. Ei edes mitään melko tärkeää, mitä ei voisi suorittaa mukavalla pikku virastorundilla ja jonotusnumerohelvetillä. Sananvapaus kyllä kärsisi, koska oikeassa elämässä joutuu miettimään mitä sanoo.

Vuonna 1998, TeliaSoneran, ihmisten kanssa asioinnin ja Ultra Bran aikaan, laajakaista oli harvinaista herkkua ainakin kehäteiden tuolla puolen. Vuosituhat ehti vaihtua ennen kuin sain ruman beigen tietokoneeni kiinni laajaan letkuun. Ennen sitä jokainen modeemilla netissä vietetty minuutti maksoi rahaa. Epämääräisen muistikuvan mukaan taksa oli 30 penniä minuutissa - kolme euroa tunnissa. Sain olla muksuna pari tuntia päivässä netissä (en kuitenkaan joutunut kirjoittamaan ruutupaperille jokaista vierailtua sivua, kuten kaverini), mutta loppujen lopuksi pari venyi aika moneksi tunniksi, jolloin ajattelin että on parempi tunkea puhelinlaskut avaamattomina kaappiin, saattaa vaikka joku kaappimörkö ne onnekkaasti syödä.

Tähtitieteellisiä summia kuultiin myös muutama viikko perusoikeusuutisen jälkeen poronhoitoalueen pohjoispuolelta. Utsjokelaiset joutuvat maksamaan 2300 euroa perusoikeudestaan (megahypertarjouksena 1300 euroa elokuun loppuun saakka). Summa ei ihan putoa "kohtuuhinta"-lokeroon, kuten perusoikeuden julistuksessa lukee. "Pakkoko asua jossain Siperiassa", foorumilla kommentoitiin. Ei varmaan, mutta mistäs teet poronkäristyksen ilman tundralta Stockan Herkkuun ilmestyvää tuoreporoa.

Laajavuoresta se alkaa ja Himokselle se päättyy - nimittäin kaikkiaan 60. Suomen ralli eli virallisesti Neste Oil Rally.

Suomalaiset ovat olleet Jyväskylässä vuosien saatossa hyvin tylyjä isäntiä. Vain kahdeksan kertaa ykköspodiumille on noussut joku muu kuin sinivalkoinen rallitähti.

Juhlavuoden MM-ralli alkaa torstaina Laajavuoren supererikoiskokeella. Perjantaina tykitetään soralla jo kymmenen pätkän voimalla. Päivän aloittaa Urria ja perjantaina autot kiertävät lopuksi toistamiseen Laajavuoren super-ek:n. Lauantaina kisa kruunataan kahdeksalla kovalla pikataipaleella Kolonkulmalta Himokselle. Kaikkiaan Keski-Suomen hiekkateitä rullataan 310,29 erikoiskoekilometrin edestä.

Ja ralli on luonnollisesti pakko kokea paikanpäällä. Kisatunnelmaan paras opas on varmasti virallinen Katsojaopas, josta löytää muun muassa vinkit parhaille katselupaikoille. Opasta on myynnissä Neste Oil -liikenneasemilla, lehtipisteissä ja Neste Oil Rallyn HQ Hotelli Alexandran virallisessa lehtipisteessä (Hannikaisenkatu 35, Jyväskylä).
Televisiosta rallia on tarjolla MTV3 MAX:illa sekä netti-tv Katsomo.fi:ssä torstaista 30.7.2009 alkaen. Lisäksi kilpailusta uutisoidaan päivittäin MTV3:n Tulosruuduissa. Maikkarin lisäksi YLE ja Nelonen seuraavat rallin tapahtumia kanaviensa urheilu-uutisoinnissa.

Rallin tunnelmaan voi itsensä kuunnelmoida varaslähtömäisesti jo tiistaina rallin erikoislähetyksen kautta. Radio Suomella kello 18 alkavassa lähetyksessä studiossa ovat nelinkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen ja kartanlukija Juha Repo, Suurajovoittaja ja pitkäaikainen kilpailunjohtaja Simo Lampinen, YLE Ralliradion asiantuntija Kristian Sohlberg sekä kilpailunjohtaja Kai Tarkiainen Neste Oil Rallista.
Iltaa isännöivät Marko Miettinen ja Arvo Vuorela.

Af, von ja muut ylhäiseltä kuulostavat etuliitteet antavat hyvän vivahteen nimeen kuin nimeen. (Paitsi tietysti niihin pakostakin persjalkaiselta kuulostaviin –nen päätteisiin perussavolaisiin sukunimiin. ;))

4.8. avattava Helsingin yön uutuus on LeBonk. Kuulostaa hyvältä. Vaikka LeBonk avataan vasta elokuun alussa, on se nyt jo koekäytössä.

LeBonk toimii samoissa tiloissa, joissa 28.8.1938–11.6.1970 toimi elokuvateatteri Elysée.

Bonkin nimi tulee Alvar Gullichsenin samannimisestä taiteesta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tai sitten on. Katsokaa lisätietoja täältä. http://www.bonkcentre.fi/natboy_fin.htm

Ravintolan suunnittelusta vastaa Gullichsenin työryhmä, joten ehkä jotain Posankan kaltaista on luvassa.

www.painters.fi/taiteilijat/g/gullichsen/pk1.jpg

LeBonkin avausta luonnehditaan todelliseksi tapaukseksi Helsingin ravintolamaailmassa, koska kyseessä on design-klubi. Tapauksen todellisuus selvinnee avajaisten jälkeen. Paikassa luvataan olevan urbaanit city-terassit, mikä on tietysti hyvä asia, koska kaupunkiin ei mahdu kahta Zetoria. 567 asiakaspaikkaa kolmessa kerroksessa mahdollistavat urpojen tuttujen feidailun.

Lisää LeBonkista 5.8. ilmestyvässä Cityssä. Raportti avajaisista neljännen päivän jälkeen täällä.

Lähteet:

http://www.kava.fi/elavan-kuvan-museo/arkiston-aarteet/helsingin-seudun-elokuvateatterit

Heipsulivei Tarja,

Tiedän, että sinulla on tänään ja huomenna kova kiire sen Venäjän pressan Dimitrij Medvedevin kanssa, mutta halusin silti kirjoittaa sinulle juuri nyt, toivottavasi ehdit lukea kirjeeni.

Ensin vähän kehuja sulle: Oikein kiva veto, että sinä ja Pena tarjositte sille korkea-arvoiselle vieraalle raparperimehua ja ekologista karitsaa kahvikastikkeella eilen. Kiva myös, että toivot, että venäjänvieras saisi uida Itämeressä, ilman, että sitä sinivihreää levää on tiellä.

Mutta nyt asiaan: Luin monesta eri lehdestä, että sinä ja Dimitrij aiotte puhua lähinnä Itämeren tilasta kahden päivän vierailun ajan. Ihan kiva. Ehkä te puhutte maiden välisistä kiistoista lastensuojeluasioissa ja vanhustenhuollossakin. Ihan kiva homma sekin.

Mutta tiedätkö mikä olisi vielä kivempaa? Se, että sinä Suomen presidenttinä sanoisit sille Dimitrijille, että on yksikertaisesti törkeää, miten Venäjällä levitetään valheellista tietoa Suomesta. Voisit kertoa, että me suomalaiset emme arvosta Venäjällä asuvan dosentti Johan Bäckmanin artikkeleita venäläismediassa siitä, että Suomi on epähumaani maa, jossa venäläisiä lapsia ja vanhuksia vainotaan ja kohdellaan kaltoin. Voisit ehkä lisätä, ettei Suomi ole tällainen maa, ainakaan sen enempää kuin Venäjäkään, ja pyytää, että Venäjä lopettaisi perusteettoman ja valheellisen ”Suomi-vihan” lietsomisen.

Ja kun kerran olet päässyt vauhtiin, voisit kertoa sille Venäjän pressalle, että me suomalaiset olemme myös todella huolissamme homovainosta naapurimaassa. Venäjällä kun syrjintä ja viharikokset homoseksuaaleja vastaan eivät ole laissa kiellettyä. Rasistisesta ilmapiiristä hyvä esimerkki on Moskovan pormestari Luzkhov, joka on kuvaillut homoseksuaaleja satanisteiksi. Minusta tyyppi pitäisi erottaa heti ja tuomita sakkoihin, mutta siitä on ehkä turha vaahdota Venäjän presidentille.

Tiedän toki, että itäisessä Euroopassa homoja syrjitään ihan kympillä. Valkovenäjällä homoutta pidetään psyykkisenä sairautena, Puolassa eräs puoluejohtaja on kutsunut homoja pedofiileiksi ja Latviassa on laki, joka kieltää kouluja esittämässä samaa sukupuolta olevien suhteet positiivisessa valossa. Lisääkin esimerkkejä voin antaa, jos on tarvis. Halusin vaan kertoa sinulle mitä idässä tapahtuu, mutta ehkä tiesitkin sen jo, koska olethan sinä ollut Seta ry:n (seksuaalinen tasavertaisuus) puheenjohtaja.

Tarja kiltti, vaikka Itämeri on tositärkeä asia, niin ihan yhtä tärkeää olisi puhua venäläisestä vihasta, suomalaisia, homoja ja muitakin ryhmiä kohtaan. Kerro, että meillä Suomessakin on rasismia, mutta, että taistelemme sitä vastaan lakien avulla ja opettamalla lapsillemme suvaitsevuutta. Eikö Venäjäkin voisi tehdä niin?

Pyydän nöyrimmin, että puhut tästä asiasta Dimitrijille, vaikka samalla kun matkaatte paatissasi Itämerellä ja siemailette sitä suomalaista sidukkaa.

Lämmintä kesää ja työn iloa sinulle ja Penalle toivoopi Suomen kansalainen Sunniva :)

Ps. Tässä on sinulle tsemppivideo, josta saat sitä suomalaista sisua puhua vaikeista asioista:

Pari päivää sitten Sunnuntaisuomalaisessa julkaistiin artikkeli toimittajanaisesta, joka tekeytyi chateissä teiniksi ja raportoi tuloksensa. City teki vastaavan jo vuosia sitten, mutta tulokset olivat molemmilla lehdillä samat - paljon seksivonkausta, peniskuvia ja rahan tarjoamista webbisessioista ja seksistä. Tänä kesänä on uutisoitu myös teinien rappiosta, ts. seksin myymisestä Kampin keskuksessa, tuossa Suomen suurimmassa päiväkerhossa, ja lisääntyvistä päikkäreistä. Ikäryhmän huomioon ottaen kyseessä ei ole kuitenkaan päiväunet, vaan -kännit. Enemmän on silti kohistu aikuisten miesten (harvoin naistenkin) moraalisesta rappiosta. Miten aikuinen mies voi olla niin vastuuntunnoton, että vonkaa seksiä 13-vuotiaalta?

En tiedä. Sairaat paskat. Nettipalstoilla, etenkin niillä naisten suosimilla, arvuuteltiin löytääkö joku vaimo miehensä pyykkikasasta beigen Helly Hansenin paidan ja sinisen fleecetakin, ne vaatteet joihin rahaa seksistä "teinille" tarjonnut mies oli pukeutunut toimittajan ja kuvaajan pompatessa esiin. Samalla keskusteluissa nousi esiin idea pedo- ja efebofiilien käräytyksestä netin avulla. Ajatus on tuttu amerikkalaisesta Pedon jäljillä -sarjasta. Jenkeissä poliisit voivat olla pikkupoikia, ja telkussa saa näyttää seksirikollisten naamakuvat vaikkapa zoomattuina tai Andy Warhol -henkisenä kollaasina. Suomessa ei tehdä kumpaakaan, joten huolestuneet kansalaiset ovat suunnittelemassa oikeuden ottamista omiin käpäliinsä.

Idea kansalaisbustauksesta ei ole uusi. Pari vuotta sitten aikuinen nainen bustasi yhden lainrikkojan kuten SS:n toimittajakin. Nainen toimitti keräämänsä todistusaineiston (mm. kuvan miehestä 14-vuotiaan tytön kanssa) poliisille, joka löysi miehen koneelta lisää kuvia. Miehen ansaittu kohtalo varmasti pani lapsiinsekaantujat hetkeksi varpailleen ja pois mesejensä ääreltä. SS:n artikkelin luettuani ajattelin saman tapahtuneen nytkin, kunnes kävin pyörähtämässä teinichatissä parin minuutin ajan - ja sain neljä ehdotusta. "Haluaisin suukottaa sua nivusille", äijä sanoo 12-vuotiaalle roolilleni. Haluaisin potkaista sua nivusiin, ajattelen. Chat-visiitti sai veren kiehumaan ja tällaisen rauhallisen persoonan haluamaan oikeutta maailmaan. Ymmärrän hyvin äitejä, isiä ja lapsettomiakin, jotka haluavat toimia.

Äitien foorumilla on selvä suunnitelma pedojen kiinnisaamiseksi; pitää tallentaa chat-logit ja suostua seksiin autossa, mitä miehet tuntuvat usein ehdottavan. Omakotitalossa kun on omat teinit ja vaimo. Sitten vain kamera räpsymään ja ilmoitusta poliisille. Kuulostaa helpolta, mutta helppoa on myös ottaa kuva kusipäisen pomon autosta ja lähettää se chat-logien kera matkaan. Kansalaisbustauksessa on omat haasteensa, samoin vaaransa. Nurkkaan ahdistettu lastenahdistelija saattaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä siinä missä bustaajakin. Kannattaako myöskään antaa aikuisille äijille sellaista kuvaa, että joka toinen alaikäinen on suostuvainen seksiin, kuten härnäävät ja provosoivat bustaajat antavat ymmärtää?

Mites sinä, rakas lukijani, alkaisitko pedobustaajaksi? Voiko yksityishenkilö saada likaiset sedät ja tädit nalkkiin - miten? Uskaltaako Kampin keskukseen mennä pelkäämättä trenssitakkien alta työntyviä setelitukkoja?

Upea 19 päivän pyöräilyreissu Ranskassa. 3,642 kilometriä vaihtelevia maastoja. Loputtomia keltaisia auringonkukkapeltoja, jylhiä linnoja, historiallisia kirkkoja ja innostuneita ihmisiä, jotka hurraavat kun johdat kisaa. Ja sitten yhdessä jyrkimmistä nousuista ketjut lähtevät, ja jäät tuijottelemaan pahimman haastajan loittonevaa selkää. Melko hinnatonta.

Luxenburilainen Andy Schleck luultavasti ajatteli edellä kuvatussa tilanteessa hieman rumempia asioita, kuin kansainvälisen luottokorttifirman klassista mainosideaa. Maanantaina Tour de Francen 15. etapilla mekaaniset ongelmat nousivat pääosaan, kun kisan johtoasemassa olleen Schleckin pyörästä hyppäsivät ketjut paikoiltaan. Ammattimies ratkaisi tekniset murheet noin kymmenessä sekunnissa, mutta pahin kilpakumppani Alberto Contador nyki siinä vaiheessa jo hieman reilun pelin vastaisesti lisää eroa horisontissa. Pyöräilyä on pidetty herrasmieslajina, ja vastaavissa tilanteissa kilpakumppanit ovat jääneet odottelemaan teknisen ongelman ratkeamista.

Kisa jatkuu Schleckin epäonnen myötä erittäin mielenkiintoisesta tilanteessa, jossa Contador pitää johtajan keltaista paitaa kahdeksan sekunnin erolla ennen Schleckiä. Edessä on vielä 199,5 ja 174 kilometrin vuoristo-osuudet, joissa nousupätkillä hyvin pärjänneellä Schleckillä on oiva paikka iskeä. Nousujen jälkeen on vielä kahden etapin ja noin 300 kilometriä tasaista maastoa sekä 52 kilometrin aika-ajo, jossa taasen Contadoria pidetään perinteisesti vahvana.

Tour de Francen suoria lähetyksiä voi seurata päivittäin Peter ja Christian Selinin mainion selostuksen siivittäminä Eurosportilta.

Kesäperjantaisin kello 20.00 Kauppatorin rannasta starttaa paatti, jossa ei murjoteta. NRJ:n bileristeilyllä on joka kerta eri julkkis- (tai ”julkkis”) dj, ja laivallinen ihmisiä, jotka selvästi ovat oppineet huolehtimaan nesteytyksestään. Risteilyllä kierretään ainakin Jätkäsaaren ja Suomenlinnan rantoja, mutta maisemien katseluun ei juuri keskitytä.

Olin eilen risteilyllä, jonka tämänkertaiset tiskijukat olivat Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen. Rouva Eerikäisen syntymäpäivät olivat osuneet samalle päivälle, joten paatilla bilettämässä oli myös muutamia Dazzling-leidejä, pari BB-tyyppiä ja entinen Miss Suomi, nykyinen himotreenaaja Satu Tuomisto

Musapuolen työnjako oli selvä, Esko soitti enemmän R&B-tyylisiä biisejä ja räppiremixejä, Martina taasen täytti tanssilattiaa dancella.

Olin etukäteen kuullut juttua Maltalla järjestetyistä vastaavanlaisista risteilyistä, ja olin varautunut melko villiin menoon.

Kuten suomalaiskansalliseen risteilyperinteeseen kuuluukin, keitto maistui bilettäjille. Ja koska aikaa oli vain neljä tuntia (vrt. Tallinnan risteilyn pituuteen), oli juomaa haettava hetimmiten paattiin päästyä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana jono laivan yläkerran baaritiskille vaikutti loputtomalta.

Vaikka keittoa kului, porukka osasi käyttäytyä, ja piti todella hauskaa myös laivan pikkuisella tanssilattialla. Pari fiilistä laskevaa tyyppiä mahtuu toki aina joukkoon; eräs tyttö oli sammumispisteessä jo laivan startatessa ja erään keski-ikäistyvän miesporukan jäsenet luulivat olevansa elämänsä iskukunnossa kahden ja puolen promillen humalassa.

Risteilyitä järjestetään elokuun loppuun saakka. Ja sori tytöt, NRJ:n nettisivujen mukaan risteily, jossa Hunksit heiluvat dekkien takana, on jo loppuunmyyty.

Kaikki näyttävät nykyään olevan koukussa nettiteknologiaan. Facebookissa ja Twitterissä jokainen voi kertoa kaiken itsestään ja lukea kaiken toisista. On iPhonea ja Skypeä ja vaikka mitä. Rakkausasiatkin hoituvat nykyään netin välityksellä. Elokuvatähti Amanda Seyfried on esimerkiksi äskettäin tunnustanut, että pitää useimmiten yhteyttä poikaystäväänsä Skypen (nettipuhelin, jossa näkee henkilön, jonka kanssa puhuu tietokoneensa ruudulta) välityksellä. -Toissa päivänä emme edes olleet ruudun äärellä kun juttelimme. Minä siivosin omassa asunnossani ja samoin teki poikaystäväni, Amanda kertoi Glamour-lehdessä.

Minäkin tykkään teknologiasta. En vaihtaisi iPhoneani, vaikka sen akku on paska ja vaikka siinä on monia muitakin ärsyttäviä vikoja. Tykkään päivittää Facebook statustani ja höpötellä ystävien ja tuttavien kanssa netin välityksellä. Twitteriin en vielä ole retkahtanut. Silti minulle ei ikinä tulisi mieleen kertoa netissä tai puhelimitse asioita, jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä ja yksityisiä. Ne asiat säästän tapaamisiin ja yhteisiin hetkiin. Mikään ei voita juttutuokiota hyvän ystävän seurassa. Ei Skype eikä Facebook.

Monien elämä on silti pikkuhiljaa siirtynyt tai siirtymässä virtuaalimaailmaan ja sitä eletään siellä täysillä. Hyvässä ja pahassa, seksissä ja sikailussa. Lukekaa vaikka itse nettisivulta, jonne on kerätty Facebookin hassuimpia ja huonoimpia statuspäivityksiä. OMG!

www.lamebook.com

Siitä piti tulla verkkokauppojen Google. Hallitukseen värvättiin johtohahmoja Bob Helsingistä, F-Securesta, Tokmannista ja Sanomasta. Eikä pidä unohtaa Jorma Ollilaa. Fruugolla oli tarpeeksi itsetuntoa verrata itseään Googlen lisäksi muihin suuriin pioneereihin; Les Pauliin ja Beethoveniin. Käytän päivittäin Googlea, olen kuunnellut joskus Beethovenia ja jopa soittanut Les Paulia (kunnes tajusin kielten voivan räpsähtää sormille ja lopetin ikiajoiksi). Fruugoa en ole koskaan käyttänyt - eikä ole kovin moni muukaan. Tällä viikolla tulleen tiedon mukaan Fruugon viime vuoden liikevaihto oli 8236 euroa. Tappiota tuli rennot 11 miljoonaa.

"Mikä ihmeen Fruugo", parin vuoden takaisen, nyt myötähävettävän, hypen unohtanut saatta raapia päätään. Fruugon unohtaminen on inhimillistä, sillä sitä ei ole mainostettu missään, mitä ei saisi adblockattua. Fruugo on verkkokauppahakukone kielitaidottomille ja liian rikkaille. Se näyttää aivan normaalilta nettikaupalta, mutta ei myy mitään; shampoon ostava suomalainen antaa rahaa Fruugolle, joka antaa rahat eurooppalaiselle shampookaupalle. Saippuakauppias laittaa paketin postiin, ja Fruugo vetää pienen provikan välistä.

Osaava ja uskalias shampoonvaahdottaja voisi toki tilata tuotteensa suoraan saippuakauppiaaltakin. Fruugon etusivun myydyimpien tuotteiden lista näyttää perin naisvoittoiselta - helvetillinen kasa kauneudenhoitotuotteita ja myydyimpänä tuotteena lastenrattaat. Sovinisti voisi heittää vain naisten olevan niin yksinkertaista väkeä, että sortuvat tilaamaan Fruugosta. En silti tuomitse tilaajia idiooteiksi tai ideaa täysin kuolleena syntyneeksi; Fruugo on varmasti kauppa paikallaan ihmisille, joita on peloteltu huijaavilla ulkomaalaisilla nettikaupoilla ja luottokorttivarkauksilla. Fruugo säästää pari minuuttia aikaa - tavaratalollisen kamaa voi ostaa yhdellä kerralla, kun normaalisti pitäisi rekisteröityä miljoonaan erikoiskauppaan ja maksaa jokainen tilaus erikseen.

Fruugo käytti suunnattomasti rahaa kehitykseen ja sai paljon palstatilaa julkkishallituksensa vuoksi. Jokin kuitenkin feilasi ja pahasti. Eikö kohderyhmä löytänyt perille? Oliko idea niin outo, että luotettavuuden korostaminen vaihtui ihmisten mielissä epäluotettavuudeksi? Netissä yhdytään ensimmäiseen väittämään; palvelu on täysin tuntematon. Ne, jotka palvelun tuntevat, tilaavat tuotteensa halvemmalla muualta.

Jotta Fruugo ei päätyisi Riot-E-pinoon (hirmuisesti rahaa sijoittajilta, mutta mitään ei synny konkurssin lisäksi), annan pari ilmaista vinkkiä Kaivokadun konttorille. Ensinnäkin mainostus - mammafoorumit ja Vanhan ketun mainoskatkot täyteen mainoksia. Samaan aikaan pari alipalkattua web-ohjelmoijaa spämmäämään foorumit ja Facebook täyteen surullisia kertomuksia, kuinka ulkomaalainen nettikauppa varasti luottokorttitiedot ja tililtä katosi kesälomarahat.

Ihmisillä on taipumus uskoa mitä tahansa netissä kirjoitellaankaan, joten jos näillä vinkeillä ei ala tappion ja liikevaihdon summat vaihtaa paikkaansa, kannattaa vain vähin äänin kadota Malediiveille tuhlaamaan loput rahat ja kehitellä samalla parempi idea.