Ilmiöt

No nyt on tullut hääjakso uusintoineen kaikkineen ulos teeveestä. Itsekkin olin mukana häävalmisteluissa, vaikken niinkään häissä, mutta en jaksa sitä enää selitellä. Tehty mikä tehty ja Johannalta olen pyytänyt anteeksi.

Jos joku ei vielä tiennyt niin nukuin pommiin joo, ja oli herätyskello sun muut, mutta en vain vahingossa herännyt niin en herännyt.PISTE.

Moni on tullut minulta asioista kyselemään, ja kaikki mitä Johanna tekee, siitä tullaan kysymään minulta. En tosiaan ole Johannan asioiden tiedottaja, enkä seuraa joka ikistä liikettä minkä Johanna tekee.

Hääjakso oli mielestäni todella asiallinen ja Johannasta ei haluttu leipoa bimboa prinsessaa. Ohjelmassa Johanna puhui todella fiksusti niinkuin hän yleensäkkin puhuu ja voin sanoa, että Johanna oikeasti tietää paljon asioita ja sen kanssa voi keskustella kaikesta. Kohuilta ei kuitenkaan vältytty ja ohjelman loppu oli aika dramaattinen, mutta sehän on katsojien kannalta vain mielenkiintoista,

Ohjelma oli toteutettu hienosti, mitä nyt yhdessä kohtaa kamera vähän huojui, mutta lopputulos oli kaikenkaikkiaan hauska. Hääkirkko oli mielenkiintoinen ja erikoinen, ja saamenkielinen vihkiminen oli erikoisen kuulloista. Oma mielipide on kuitenkin se, että hääjuhlien, ja vaikkapa häätunnelmien seuraaminen jälkikäteen olisi ollut mielenkiintoisempaa kuin koko tuo alun jaaritteleminen. Ohjelmassa olisi siis voinut olla vaikka vieraiden haastatteluja, menoa hääjuhlista, hääyön jälkeisiä tunnelmia, vaimon ryöstöä jne. Häävieraita ei näkynyt lähes ollenkaan.

Onnea vielä kerran Johannalle ja toivotaan että liitto kestää!

Nov siinäpä vasta kysymys. Kyse on siis Johannan ja Arton häistä mitkä ovat aivan tuota pikaa, nimittäin lauantaina. Vihdoin he astelevat alttarille, ja heiltä kysytään tämä kysymys. Häitä on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja ei auta kuin toivoa että kaikki menee hyvin. Kaikki tosiaan menee hyvin jos vaan molemmat osapuolet ovat täysillä mukana.

Johanna on tehnyt paljon järjestelyjä häihin liittyen, ja paikka on missä ne pidetään on myös upea. Kutsukortti oli mielettömän kaunis kortti, missä oli etusivulla kauniit purppuran värit ja revontulia, sekä sisäsivulla kuva Johannasta ja Artosta lapin hengessä. Sev oli tosi suloinen.

En ole ikinä tietääkseni käynyt Lapissa, tai ehkä perheeni kanssa joskus milloin en ole painanut vielä mitään muistiin pienenä, mutta tämä on ensimmäinen reissu kun oikeasti menen Lappiin ihmettelemään sitä kaikkea kauneutta tai mitä se pitääkään sisällään. Kylmyyttä odotan kauhulla. Revontulet olisi unelma nähdä, mutta niitä ei ihan joka päivä tule vastaan.

Kunnioitan häissä Johannan toivetta ja pidän hänen siskonsa kanssa Johannan valitsemaa morsiuspukua. Onhan se upea. Se onkin aikaisemmin ollut jo näytillä julkisuudessa. Kaikkea en voi tässä blogissani paljastaa, sillä häät on myyty yksinoikeudella seiskalle ja tv 5 kanavalle, joten yksityiskohdat ja häävalmistelut, häät ja jälkitunnelmat näette näistä paikoista.Jännä nähdä miltä Arto näyttää häissä? Ketä vieraita on saapunut paikalle. Uskon että häihin mahtuu paljon menoa ja melskettä ja tv-jaksosta tulee mahtava kokonaisuus.

Pitäähän tämä nyt nähdä ja kokea ihan omin silmin. Lapin Saariselällä talvihäät, Johannan sanoin Winter Wonderland. Hän pyysi minut mukaan ja mikäpä estää jos tiedossa on juhlat, paljon ihmisiä, rakkautta ja ihana kirkko ja valmiiksi katettu pöytä.Toivon tosiaan, että nämä häät tullaan näkemään, sillä kun tänään olin kuvauksissa huomasin kuinka paljon muut ihmiset ympärillä panostavat Johannan häihin ja ovat tarjoutuneet auttamaan.

Kuvauspäivä sai minut todella stressaantuneeksi ja alku ei ollut paras mahdollinen. Olin järjestänyt meikkaajan ja olimme paikalla niinkuin olimme sopineet, lukuunottamatta ruuhkaa. Emme kuitenkaan päässeet aloittamaan aikataulun mukaisesti.

Kuvausryhmä oli valmiina jo kun minulla ei ollut edes meikkiä ja Johannakin oli juuri ja juuri valmis. Muut morsiusneidot eivät saapuneet paikalle, paitsi Julia.

Aamulla laitoin tunnin hiuksia ja kun kuvaus alkoi niin ne olivat täysin lässähtäneet ja pilalla. Tunsin koko päivän itseni rumaksi ja tyhmäksi ja kiukkuhan siinä tuli. Mulla on tapana aina stressata hirveesti silloin kun olen sopinut ihmisten kanssa jotain. Nimittäin mun mielestä jos ihmiset tekee yhdessä jotain niin jokaisen pitää kunnioittaa toisen
työtä ja aikaa. No lopulta saimme kuitenkin kuvauksemme ja tv-ohjelmaa varten kuvattiin pätkiä, jotka Johannan puolesta menivät upeasti. Itsestäni en kyllä menisi vannomaan.

Arton tapasin ensimmäistä kertaa ja ihan käsipäivää ja moi siinä tuli
vaihdettua. Olen saanut Artosta todella sosiaalisen kuvan, mutta hirveen hiljainen oli tällä kertaa.Saa nähdä mitä jaksosta nyt sitten tulee. Uskon että Johannan häitä tulee katsomaan miljoonayleisö. Sehän tässä stressaakin. Ja jo valmiiksi mollaajille voin sanoa. Johanna on julkisuudessa niinkuin minäkin. Sitä kautta olemme tutustuneet.Jos ihminen on minua kohtaan ystävällinen ja kiltti niin minulla ei olle mitään syytä vihata henkilä vaikka 99% suomessa tekisi niin. Joten nielaise jo valmiiksi ilkeä kommenttisi! Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja mennä naimisiin :) Onnea Johanna!

Pienestä pitäen tytöille kerrotaan prinsessasatuja, joissa prinssi kosii kaunista neitoa ja saa hänet ja puoli valtakuntaa. Kosinta ja häät ovatkin monen tytön elämän toivelistalla korkealla. Itsekin haaveilin nuorempana siitä, että joku haluaisi viettää kanssani loppuelämän, ja että sinetöisimme liittomme kirkossa. Sitten tapahtui kaksi asiaa, jotka muuttivat suhtautumiseni perinteisiin kirkkohäihin ja hääjuhlaan: ensinnäkin satuin rakastumaan mieheen, joka ei varsinaisesti hingu naimisiin uudestaan. Toiseksi olen yksi Suomen 300 000 työttömästä, jolla ei ole varaa häihin eikä varsinkaan hääjuhlaan.

Olenkin usein ihmetellyt, miksei Suomessa puhuta enemmän siitä, miten kalliit häät ovat ja miten kallista on tehdä lapsia. Eihän esim. työttömällä sellaiseen ole varaa! Tästä kannattaisi puhua varsinkin nyt, kun nuorisotyöttömyys on 20 prosentissa. Mutta ehkä aihe on tabu tai sitten minä olen vain itsekseni pohtinut näitä triviaaleja ajatuksia siitä, että monen suomalaisnuoren haaveet häistä, lapsista ja omakotitalosta (tai rivitalosta) voivat jäädä saamatta.

Haluan kuitenkin ajatella, että pienellä hienosäädöllä työtön nuorikin voi saada prinssinsä tai prinsessansa, häät ja katon päänsä päälle. Naapurimaan prinsessahäiden Love Stockholm -teeman voikin helposti siirtää meille Suomeen. Cheap Love Helsinki voisi olla Suomen hää-slogan kesällä 2010. Sen sijaan, että käytetään 20 miljoonaa kruunua häihin, yritetään tulla toimeen 20 eurolla. Ja koska prinsessa Victorian häitä vietetään viisi päivää, myös työttömän häitä Suomessa pitää juhlia viisi päivää.

Kas näin se sujuupi Ruotsissa ja samalla meillä Suomessa:
Keskiviikkona 16.6.2010 naapurimaan häävieraat syövät illallista Skeppsholmenin satamassa. Aloita samana päivänä omat hääjuhlasi Helsingissä pyytämällä frendit Vuosaareen, jossa on kontti- ja perävaunuliikenteen satama. Siellä saat aidon karun Suomi-tunnelman. OPM, niin illasta ei tule turhia kustannuksia.

Torstaina 17.6.2010 Ruotsissa pippaloidaankin jo urakalla. Päivällä syötetään kuningasperheen suku ja kaikenkarvaiset häävieraat Rosendalin puutarhassa. Illalliskutsuilla Drottningholmin linnassa on mukana Euroopan siniveriset ja Vickanin ja Danielin bestikset. Meillä Helsingissä voit jatkaa omien häittesi juhlimista, vaikka Kaisaniemen puistossa. Puutarhasta löytyy muun muassa Helsingin vanhin muistomerkki, ns. vapaamuurareiden hauta. Ja vietetäänhän puistossa myös Tuska-festareita, että ei se ihan turha paikka voi olla. Ruokaa ja juomaa voitte sitten pummia puistossa istuvilta, kyllä niiltä varmaan jotakin liikenee hääparille. Illalla voitte suunnata linnaan, eli Sörnäisten vankilaan, jonne Helsingin pitkäaikaisvangit on sijoitettu. Linnaa ympäröi kivimuuri, joka on 570 metriä pitkä. Sen ympärillä on hyvä tanssia, melkein yhtä hyvä kuin parkettilattialla.

Perjantaina 18.6.2010 Ruotsissa on häävieraiden lounas Sturehofin linnassa, jonne mennään veneillä. Kaupungintalolla on sen jälkeen suuri vastaanotto ja illallinen syödään Eric Ericson -hallissa. Lopuksi ohjelmassa on gaalaesitys konserttitalolla ja jatkot Grunewaldin salilla ja yökerho Café Operassa. Helsingissä tehdään näin: pakkaa kassiin jotain safkaa lounaaksi ja jotain illaksi. Vesi riittää juomaksi. Lähde sen jälkeen lautalla Suomenlinnaan, mutta kiiruhda pois saarelta, jotta ehdit samalla lipulla Helsingin suurimmalle monitoimihallille Hartwall Areenalle. Lipun hinta on 2,50 euroa. Siitä voit sitten talsia Oopperatalolle ja johonkin keskustan kapakkiin ja ostaa yhden pitkän, jos on varaa. Frendejä on tälle päivälle turha pyytää mukaan. Helsingissä kun riittää sakkia perjantaisin, joten voit leikkiä, että ympärilläsi oleva jengi on häävieraita.

Lauantaina 19.6.2010 Vickan ja Daniel vihitään suurkirkossa, mutta sellainen on niin "förbi", joten Cheap Love Helsinki -hengessä ja Sinkkuelämää-Carrien jalanjäljissä kannattaa talsia ihan vaan arkisesti maistraattiin. Sielläkin voi sanoa tahdon, pussata ja patsastella valkoisissa kuteissa. Vinkki: jos et omista valkoista hametta, voit kääriä lakanan yllesi.

Naapurimaan rinsessahäät jatkuvat vihkimisen jälkeen pienellä promenadilla, vilkuttelulla joltakin linnan terassilta, valokuvauksella ja hääillallisella. Sunnuntaina on sitten vielä brunssi linnassa spessuvieraille.
Helsingissä kantsii pyytää frendinne kerrostaloparvekkeenne tai talonne eteen. Älä päästä vieraita sisään, vaan vilkuta heille puolisen tuntia ikkunasta taikka sieltä parvekkeelta. Hymyile, niin kuin kuninkaallinen, tulee taatusti arvokas fiilis. Päästä sitten frendit sisään ja pyydä ottamaan pari kuvaa muistoksi. Pidä nyyttärit ja tanssikaa mielimusanne tahtiin sunnuntaihin saakka. Se kakskytä euroa käytetään tähän iltaan. Osta pullo kirkasta, niin, että kaikki saavat suun kosteaksi. Mitä vähemmän vieraita sitä enemmän juotavaa. Ja sit jos kaikki joraavat sunnuntaihin saakka, jengin ei tarvii tulla brunssille, kun kaikki ovat jo valmiiksi koossa.

Näin työtönkin voi saada omat häänsä, Cheap Love Helsinki -häät.