Ilmiöt

Tigerin yläkerran Black&White-vippitila muutti muotoaan noin kuukausi sitten, ja tila palvelee nyt kaikille avoimena F.C. Loungena. F niin kuin Fashion ja C niin kuin Cocktail. Idea on siis yhdistää muotia ja drinkkejä.

Black&Whiten sisustusta ei ole muutettu ollenkaan. Terassin pehmeät valkoiset sohvat ja nojatuolit ovat tallella, samoin sisätilan mustat kalusteet. Ja mikäs siinä, ne kestävät vielä tarkastelua päivänvalossakin ja ovat toimivia. Muoti tulee esille tilan screeneiltä, joissa pyöritetään tuoreita muotinäytöksiä ja –ohjelmia. Suurempaa toistoa pyritään välttämään. Hostiksi on valittu Paparazzin listoilla oleva baarimikko.

Muotiaspekti on ihan kiva, ei ainakaan vielä enempää. Isoimmat plussat uudessa loungessa ovat tanssipuolen bassojytää hiljaisempi musiikki ja palveluun panostaminen! Ihanaa, kuulen muutakin kuin omat ajatukseni, ja saan asiakaspalvelua, mikä tuntuu nykyään olevan kallisarvoinen harvinaisuus. (Ja joo, tällaisia paikkoja on Helsingissä muitakin, mutta niitä ei ole mielestäni koskaan liikaa.) Myös drinkkeihin on haettu vaihtelua viikoittain vaihtuvilla erikoisuuksilla.

Usein varsinkin tyttöjen kanssa yössä ollessa jonkun tanssijalkaa alkaa kolottamaan. Jos muut kaipaisivat enemmän rauhallista menoa, on sopivien paikkojen löytäminen hankalaa. Jos Tigerin puitteet käyvät kaikille, suuremmilta kissatappeluilta vältytään, kun saman katon alta löytyy pari erilaista maailmaa. ;)

Perjantain ja lauantain välisenä yönä yhden aikaan loungessa olisi
kuitenkin voinut olla enemmänkin porukkaa. Kivatkin ideat valuvat hukkaan, jos ihmiset eivät löydä niitä. Saa nähdä, kuinka pitkälle F.C porskuttaa.

Käväisin muuten perjantaina myös Jenny Woossa, jossa huomasin hauskan katosta roikkuvan kuplatuolin uutena yksityiskohtana. Tässä valitettavan hämärä kuva.

Kaupunkiin muuttanut henkilö tekee hyvän päätöksen ja päättää luopua ruostetta keränneestä autostaan. Kärry on ollut vasta hetken myynnissä netissä, kun haggiksenpurija lähettää viestin, jossa lupautuu ostamaan auton mukavalla ylihinnalla, 4000 eurolla. Myyjä esittää pienen voitontanssin, sillä on epäillyt ettei ketään kiinnosta vanha kosla. Skotin englanti on ihmeen heikkoa, mutta myyjä kuitenkin suostuu tekemään kaupat ja jää odottelemaan shekkiään. Kun sellainen tulee, hän käy lunastamassa sen pankissa ja lähettää biilinsä meren yli matkaan.

Parin viikon päästä pankista tulee ikävä puhelu: shekki oli katteeton - ja se peritään suomalaiselta myyjältä. Skotista ei kuulu enää mitään ja sähköpostiviestien osoitetiedot kertovat, ettei viestejä tosiaan lähetetty Briteistä vaan Nigeriasta. Voitontanssi vaihtuu vihaiseen raivoamiseen. Onneksi Keskusrikospoliisin luo voi mennä vaatimaan oikeutta. "Ai neljä tonnia? Sori, mutta me ei puututa ulkomaisiin alle viiden tonnin petoksiin. Ota vihreetä teetä, se rauhoittaa."

Käsi ylös, jos et ole koskaan saanut sähköpostia, missä kerrotaan miljoonien lottovoitosta. Summan saa tililleen kunhan ensin maksaa muutaman satasen järjestelykulut. Kun lottokakku on leivottu ja Balin loma varattu, ei rahoja enää näy. Ei lottorahoja eikä omia järjestelyrahoja. Aina kusettajat eivät ole pelkän rahan perässä; myös tavara kelpaa. Huuto.net on kärsinyt nigerialaistulvasta, kun myyjät ovat saaneet viestejä, joissa ostettaisiin myynnissä oleva tuote mukavaan ylihintaan. Rahat siirretään odottamaan kuriirifirman lähetyskoodia pankkiin, jota ei ole olemassa. Kun paketti on lähtenyt ostajan veljenpojalle Nigeriaan, ei mielikuvituspankista enää kuulu mitään. KRP:n mukaan nettipetoksia raportoidaan huimasti, eikä kukaan ei ole saanut rahojaan takaisin ulkomailta.

"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?", pohdittiin Liikenneturvan mainoksessa jokunen vuosi sitten. Samaa on varmasti pohtinut pari rahansa Nigeriaan menettänyttä suomalaistakin. Helpon rahan houkutus meihin menee, vaikka pienestä asti on kerrottu, ettei ilmaisia lounaita ole, ja jokaisen pennin eteen on väännettävä duunia niska limassa ja perse ruvella. Luulisi, että vain opportunistisia amerikkalaisia saisi kusetettua, mutta nettipetosten uhriluku kasvaa vuosi vuodelta. Kaikista seniileimmät netinkäyttäjät pelastuvat kusetuksilta puutteellisen kielitaidon ansiosta (ihan vähän vähemmän seniilit lähettävät rahaa lemmenhimoisen itätytön matkakassaan), nuorimpien taas pitäisi ymmärtää mistä hommassa on kyse.

Kuka siis joutuu nettipetoksen uhriksi? Nelikymppinen mies, jonka pitäisi olla kaukana sinisilmäisestä lapsukaisesta. Järkevä suomalainen juntti, joka ei kehtaa edes mennä pyytämään rahojaan takaisin poliisin kera, mutta jaksaa kirjoittaa foorumille viestin. Kuka kusettaa Suomessa? Poliisin mukaan pari-kolmekymppinen mies, jolla on velkoja tai päihdeongelma. Ulkomailla? "Nigerialaisia kirjeitä" ei suotta kutsuta nigerialaisiksi, sillä nuo länsiafrikkalaiset veijarit tehtailevat suuren osan kusetuksista. Kaikkea kyseenalaista kunniaa ei kuitenkaan voi antaa päiväntaasajan asukeille, sillä miljardeja huijataan muuallakin.

Nigeriaan matkustavia huijattuja on kidutettu ja tapettu, mutta petoksilla on myös humoristisempi puoli; kusettajien kusettaminen. Tähän on erikoistunus 419 Eater -sivusto ("419" on Nigerian laissa pykälä, jossa turistaan kirjehuijauksista), jossa on massoittain tarinoita ja hupaisia kuvia nigerialaisista veikoista mm. kala pään päällä. Onpa joku veistänyt hienon Commodore kuusnelosen puusta "brittiläiselle taiteensuosijallekin", joka lupasi maksaa tuhansia laadukkaista puuesineistä. Länsimaat - Nigeria 6 - 0.

Pienestä pitäen tytöille kerrotaan prinsessasatuja, joissa prinssi kosii kaunista neitoa ja saa hänet ja puoli valtakuntaa. Kosinta ja häät ovatkin monen tytön elämän toivelistalla korkealla. Itsekin haaveilin nuorempana siitä, että joku haluaisi viettää kanssani loppuelämän, ja että sinetöisimme liittomme kirkossa. Sitten tapahtui kaksi asiaa, jotka muuttivat suhtautumiseni perinteisiin kirkkohäihin ja hääjuhlaan: ensinnäkin satuin rakastumaan mieheen, joka ei varsinaisesti hingu naimisiin uudestaan. Toiseksi olen yksi Suomen 300 000 työttömästä, jolla ei ole varaa häihin eikä varsinkaan hääjuhlaan.

Olenkin usein ihmetellyt, miksei Suomessa puhuta enemmän siitä, miten kalliit häät ovat ja miten kallista on tehdä lapsia. Eihän esim. työttömällä sellaiseen ole varaa! Tästä kannattaisi puhua varsinkin nyt, kun nuorisotyöttömyys on 20 prosentissa. Mutta ehkä aihe on tabu tai sitten minä olen vain itsekseni pohtinut näitä triviaaleja ajatuksia siitä, että monen suomalaisnuoren haaveet häistä, lapsista ja omakotitalosta (tai rivitalosta) voivat jäädä saamatta.

Haluan kuitenkin ajatella, että pienellä hienosäädöllä työtön nuorikin voi saada prinssinsä tai prinsessansa, häät ja katon päänsä päälle. Naapurimaan prinsessahäiden Love Stockholm -teeman voikin helposti siirtää meille Suomeen. Cheap Love Helsinki voisi olla Suomen hää-slogan kesällä 2010. Sen sijaan, että käytetään 20 miljoonaa kruunua häihin, yritetään tulla toimeen 20 eurolla. Ja koska prinsessa Victorian häitä vietetään viisi päivää, myös työttömän häitä Suomessa pitää juhlia viisi päivää.

Kas näin se sujuupi Ruotsissa ja samalla meillä Suomessa:
Keskiviikkona 16.6.2010 naapurimaan häävieraat syövät illallista Skeppsholmenin satamassa. Aloita samana päivänä omat hääjuhlasi Helsingissä pyytämällä frendit Vuosaareen, jossa on kontti- ja perävaunuliikenteen satama. Siellä saat aidon karun Suomi-tunnelman. OPM, niin illasta ei tule turhia kustannuksia.

Torstaina 17.6.2010 Ruotsissa pippaloidaankin jo urakalla. Päivällä syötetään kuningasperheen suku ja kaikenkarvaiset häävieraat Rosendalin puutarhassa. Illalliskutsuilla Drottningholmin linnassa on mukana Euroopan siniveriset ja Vickanin ja Danielin bestikset. Meillä Helsingissä voit jatkaa omien häittesi juhlimista, vaikka Kaisaniemen puistossa. Puutarhasta löytyy muun muassa Helsingin vanhin muistomerkki, ns. vapaamuurareiden hauta. Ja vietetäänhän puistossa myös Tuska-festareita, että ei se ihan turha paikka voi olla. Ruokaa ja juomaa voitte sitten pummia puistossa istuvilta, kyllä niiltä varmaan jotakin liikenee hääparille. Illalla voitte suunnata linnaan, eli Sörnäisten vankilaan, jonne Helsingin pitkäaikaisvangit on sijoitettu. Linnaa ympäröi kivimuuri, joka on 570 metriä pitkä. Sen ympärillä on hyvä tanssia, melkein yhtä hyvä kuin parkettilattialla.

Perjantaina 18.6.2010 Ruotsissa on häävieraiden lounas Sturehofin linnassa, jonne mennään veneillä. Kaupungintalolla on sen jälkeen suuri vastaanotto ja illallinen syödään Eric Ericson -hallissa. Lopuksi ohjelmassa on gaalaesitys konserttitalolla ja jatkot Grunewaldin salilla ja yökerho Café Operassa. Helsingissä tehdään näin: pakkaa kassiin jotain safkaa lounaaksi ja jotain illaksi. Vesi riittää juomaksi. Lähde sen jälkeen lautalla Suomenlinnaan, mutta kiiruhda pois saarelta, jotta ehdit samalla lipulla Helsingin suurimmalle monitoimihallille Hartwall Areenalle. Lipun hinta on 2,50 euroa. Siitä voit sitten talsia Oopperatalolle ja johonkin keskustan kapakkiin ja ostaa yhden pitkän, jos on varaa. Frendejä on tälle päivälle turha pyytää mukaan. Helsingissä kun riittää sakkia perjantaisin, joten voit leikkiä, että ympärilläsi oleva jengi on häävieraita.

Lauantaina 19.6.2010 Vickan ja Daniel vihitään suurkirkossa, mutta sellainen on niin "förbi", joten Cheap Love Helsinki -hengessä ja Sinkkuelämää-Carrien jalanjäljissä kannattaa talsia ihan vaan arkisesti maistraattiin. Sielläkin voi sanoa tahdon, pussata ja patsastella valkoisissa kuteissa. Vinkki: jos et omista valkoista hametta, voit kääriä lakanan yllesi.

Naapurimaan rinsessahäät jatkuvat vihkimisen jälkeen pienellä promenadilla, vilkuttelulla joltakin linnan terassilta, valokuvauksella ja hääillallisella. Sunnuntaina on sitten vielä brunssi linnassa spessuvieraille.
Helsingissä kantsii pyytää frendinne kerrostaloparvekkeenne tai talonne eteen. Älä päästä vieraita sisään, vaan vilkuta heille puolisen tuntia ikkunasta taikka sieltä parvekkeelta. Hymyile, niin kuin kuninkaallinen, tulee taatusti arvokas fiilis. Päästä sitten frendit sisään ja pyydä ottamaan pari kuvaa muistoksi. Pidä nyyttärit ja tanssikaa mielimusanne tahtiin sunnuntaihin saakka. Se kakskytä euroa käytetään tähän iltaan. Osta pullo kirkasta, niin, että kaikki saavat suun kosteaksi. Mitä vähemmän vieraita sitä enemmän juotavaa. Ja sit jos kaikki joraavat sunnuntaihin saakka, jengin ei tarvii tulla brunssille, kun kaikki ovat jo valmiiksi koossa.

Näin työtönkin voi saada omat häänsä, Cheap Love Helsinki -häät.

NHL:n pudotuspeleissä syntyy joka kevät uusia sankareita. Tänä vuonna yksi suurimmista puheenaiheista on ollut Montreal Canadiensin slovakialaisvahti Jaroslav Halak, joka tylsytti avauskierroksella Aleksander Ovechkinin ja Washington Capitalsin. Sen jälkeen saman sai kohdata Sidney Crosby ja Pittsburgh Penguins. Kahden ennakkosuosikin kaatamisen jälkeen Montreal näytti olevan matkalla finaaleihin.

Sankaruus oli kuitenkin hyvin hetkellistä. Halak unohtui välittömästi, kun Philadelhia Flyersin niin sanottuna kolmosvahtina pidetty Michael Leighton pelasi Kanadan ylpeyttä vastaan huimat kolme nollapeliä. Carolina Hurricanesin paidassa kautensa aloittanut Leighton hankittiin Flyersiin waivers-siirrolla loukkaantuneen Ray Emeryn tilalle. Siirto maksoi Philadelphialle vaivaiset 11 250 dollaria. Panostus on tullut Flyersille takaisin finaaleihin lähdettäessä jo monin kymmenkertaisesti takaisin.

Finaalit Philadelphian ja Chicago Blackhawksin välillä alkavat lauantaina 29.5. Tänä vuonna Stanley Cupia nostelee varmasti suomalaispelaaja, sillä molemmista joukkueista löytyy sinivalkoista väriä. Antti Niemi Chicagossa, Ville Leino ja Kimmo Timonen edustavat Philadelphiaa. Suomalaisten hyvin lyhyeen seitsemän Stanley Cup –voittajan listaan saadaan siis uusia nimiä.

Esplanadin alun ylpeys, ravintola Kappeli, tunnetaan ehkä paremmin S-ryhmän ruokaravintolana, jossa voi nautiskella parsaa ja muita herkkuja herraskaisessa tunnelmassa. Ravintola tilat ovat hienot, ja niitä hyödynnetään mielellään myös erilaisiin yksityistilaisuuksiin.

Kauppakorkeakoulusta valmistuneiden bileorganisaattoreiden mielessä siinsi ajatus Kappelista tyylikkäänä paikkana järjestää hienostuneet juhlat nuorille aikuisille, jotka kaipaisivat vaihtelua tavallisiin yökerhoihin.

Ajatus ei kuitenkaan saanut heti tuulta alleen Kappelin puolelta. Ensimmäinen Club Kappeli (Night of Champagne)-ilta pidettiin 20.3.. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen.

Ensimmäisen illan dj-esiintyjinä oli mm. Axl Smith. Kolean sään vuoksi terassi ei luonnollisesti ollut auki, muuten kuin osittain tupakkapaikkana. Ennakkoliput (13,2€) ja vippi-paketit (144€ /6 henk.) olivat myyneet kuin häkä, joten Kappelin tilat repeilivät liitoksistaan. Ravintolan jotkin kulkupaikat eivät vain kestä kymmeniä ihmisiä ryysäämässä yhtä aikaa.

Ensi viikon lauantaina (29.5.) starttaavat Club Kappelin kesälauantait. Ennakkolippuja ei myydä, joten homma toimii kuin muissakin yökerhoissa tavallisina iltoina. Kahdeksan aikaan terassilla soiton aloittaa Axl Smith, ja sisätiloissa myöhemmin levyjä pyörittävät Lasse Carlsson ja Nessi Hovi. Avajaisiltana paikka tulee todennäköisesti taas olemaan tupaten täynnä, vaikka terassi helpottaakin väen jakaantumista.

Tulevia lauantai-iltoja ajatellen Kappeli vaikuttaa kuitenkin tervetulleelta lisältä Helsingin yöhön. Se hakee samantyylistä asiakaskuntaa kuin Kaivohuone, mutta Kappelin vahvuus tulee varmaan olemaan sijainti. Ellei satu asumaan Kaivopuiston vieressä, Esplanadilta pääse ilman taksiakin helpommin kotiin kuin Iso Puistotieltä.

Surffasin äskettäin autoradion kanavilla tavalliseen tapaani, jota mieheni inhoaa. Pysähdyin kanavahaussani, kun kuulin Jenni Vartiaisen ihanan laulun En haluu kuolla tänä yönä. Luulin, että kuuntelin Voicea, NRJ:tä, Novaa tai SuomiPopia, joten hämmästykseni oli valtava, kun kuulin Iskelmä-radion tunnarin laulun jälkeen.

Pienen salapoliisityön jälkeen minulle selvisi, että on olemassa jotakin sellaista kuin ”uusi iskelmä”, eli ”The New Iskelmä”, joka on myös nuorille suunnattua popahtavaa iskelmää. Ja koska iskelmää kuuntelevat nuoret pitävät myös melodisesta popista, Iskelmä-radio soittaa myös esim. Jenni Vartiaisen lisäksi The Baseballsia ja Anna Puuta.

Uteliaana tyttösenä halusin tietää, miltä se uusi iskelmä oikein kuulostaa, joten kun kaverini oli lähdössä Neljän Suoran keikalle, änkesin messiin. Ajattelin kuitenkin itsekseni, että uusi iskelmä on ihan samaa sössöä kuin se vanhakin ja, että tarvitsen t-o-d-e-l-l-a m-o-n-t-a valkkarilasillista, jotta jaksaisin katsella 80-vuotisten papparaisten ja mammaraisten valssaamista iskelmäorkesterin tahtiin.

Toisin kävi! Join yhden lasin valkkaria ja olin ihan messissä lavan edessä. Neljän Suoran keikalla koko ravintola oli täpötäynnä nuoria. Hämmästyksekseni musa oli hyvää, vaikka se olikin iskelmämäistä. ”Tuulikki, pidä huivistasi kii” ja ”Siipirikko” ovat huippuhyviä biisejä. Ja lisäksi Neljän Suora oli loistava livebändi, ehkä osaksi siksi, että bändin pojat ovat nuoria ja energisiä. Sellaisia söpöjä naapurinpoikia.

Nuorten hullaantuminen uuteen popahtavaan iskelmään näkyy myös viime vuonna alkaneessa Iskelmäartisti-kisassa. Valtaosa kilpailijoista oli nuoria, ja hakijoita oli paljon enemmän kuin tangomarkkinoille. Viime vuoden Iskelmäartisti 2009 -kilpailun voittaja, komea Pasi Vainionperä on keikkunut uusilla hiteillään iskelmälistan kärjessä voitostaan saakka. Kakkossijan ottanut, tummatukkaiselta Anna Erikssonilta näyttävä kaunis Katri Metsokin niittää suosiota.

Tänä vuonna Iskelmäartisti 2010 -finaalissa ovat muun muassa X Factorissa Gugin ryhmässä kisanneet parikymppiset kundit: Benjamin Enroth ja Arttu Kettunen.

Tangomarkkinat ovat siis so last season. Iskelmäartistikisassa ja uudessa iskelmässä sen sijan on sitä seX Factoria!

Pedofiilin vankilatuomio muutetaan kolmen viikon ehdolliseksi, koska vankilat ovat täynnä Mikko Alatalon Känkkäränkkä-albulin warettaneita teinejä. Vanha vitsi, mutta muistin sen lukiessani tänään lehteä (Digitodaytä) aamukahvilla (Pascual-mehulla). Kaidalla tiellä pysyneille kopioin Urbaanista sanakirjasta kuvaavan sanaselityksen: "waretus eli lataaminen netistä. useinmiten laittomasti jonkin ohjelman kautta." Digiuutisissa kerrottiin ruotsalaisen piraattipuolueen ottavan huolekseen Piratebay-torrentsivuston saksalaisen nettioperaattorin taivuttua lain kouran alla.

Aamukahvittelu jatkui Iltalehden lueskelulla. Sofi Oksanen on pian miljonääri ja saa jokaisesta myydystä kirjastaan kolme euroa. Kolme euroa! Sehän maksaa kirjakaupassa 27 euroa. Lukisin kirjan mielelläni, mutta taloudellisiin seikkoihin vedoten olen jättänyt sen hyllyyn (ostin sen sijaan tänään Juha Vuorisen Painajainen Piparitalossa -dekkarin). Lataisin mielelläni kirjan pdf:nä ja veisin Sofin postiluukkuun parikymppisen. Kultaan kiedottuihin välikäsiin kyllästyi myös Radiohead, joka vuonna 2007 jakeli albumiaan ilmaiseksi netissä. Lataajat saivat itse päättää paljonko maksoivat vai maksoivatko mitään. Tulihan sitä rahaa ja aika paljon ilmaista mainostakin. Rebel!

Valven logo on tunnettu pelikoteloiden kansista, yleensä logo löytyy femmalla alkavan hintalapun oikealta puolelta. Firma yllätti tarjoamalla Portal-peliään ilmaiseksi (24.5. saakka, mutta kuitenkin). Kyyninen paska epäilee syyksi joko Valven uutta Mac-kampanjaa tai Portalin loppuvuodesta ilmestyvää jatko-osaa, mutta ainakin yksi Portal-fani innostui ja yritti ladata mökillä sitä GPRS-yhteydellä. Onneksi jostain löytyi laillisesti hankittu kanadalainen rikoselokuva DVD-formaatissa, ettei tarvinnut nauttia helteestä.

Viisi-kymmenen vuotta sitten leffassa käyneet saattavat muistaa mainoksen, jossa varastetaan auto sekä mummelin käsilaukku ja verrataan varkautta nettilataamiseen. Warettaminen onkin sikäli simppeli ongelma, ettei siinä ole muuta väärää kuin seitsemännen käskyn rikkominen. Warettaja varastaa managereilta, mainoskampanjoilta - ja pari euroa muusikoilta, pelintekijöiltä tai näyttelijöiltä.

Warettajat eivät joko koe ongelmaksi käskyn rikkomista tai käyttävät puolustuksena "emmä tätä leffaa kattois jos joutuisin maksamaan" -lausetta. Tai "ostan levyn jos bändi on hyvä". Molemmat ovat totta. Kuinka paljon oma leffa(teatteri)kulutukseni onkaan kasvanut Internetin myötä. Muovisia levyjä en vieläkään osta, mutta käyn keikoilla ja joskus pitkin hampain ostan jotain iTunesista haaveillen palvelusta, joka toimisi ilman välikäsiä - artistille rahat, ylläpitäjälle pari kolikkoa ja mulle levy.

Levy- ja pelifirmojen merenrantatoimistoissa keksitään puntit vapisten uusia keinoja estää warettaminen. PC-pelien julkaisemista vältellään helpon kopioimisen takia - konsolipelistä saa 70 euroa, eikä niiden laiton pelaaminen modatuilla konsoleilla ole kuin marginaalinen ilmiö. Atarin perustaja puhui pari vuotta sitten tietokoneeseen rakennetusta salauspiiristä, jota ei tosin ole näkynyt. Musiikin ja leffojen laittoman jakamisen estävät tekniikat estävät ehkä Mikko Alatalon kuuntelijoita, mutta muuten peli on kirjaimellisesti menetetty. Firmat eivät voi kuin hoitaa sairautta haastamalla oikeuteen megajakelijoita, kuten suomalaiselle Finreactorille kuusi vuotta sitten kävi. Tekijänoikeusrikkomuksista maksettiin korkeimmillaan 5000 euroa per nokka. Samalla hinnalla saisi kymmenisen pahoinpitelyä, mutta suosittelen kuitenkin warettamista.

MM-kisojen televisiointioikeuksien siirto MTV3:lle vuodesta 2012 eteenpäin on aiheuttanut melko odotetustikin epäilyjä ja jopa äänekästä vastustusta. Suurena syynä vastustukselle voi nähdä sen, että kanavaa vaihdettaessa lähes kaksikymmentä vuotta sinivalkoisena äänenä tunnettu Antero Mertaranta siirtyy historiaan Leijonien selostajana. Monien mielestä legendaarista selostajaa ei vain voi korvata selostuskopissa.

Toisaalla kuuluu myös eriäviä mielipiteitä Mertarannan erinomaisuudesta. Suomen suosituimmalla kiekkofoorumilla Jatkoaika.comin keskustelupalstalla on ollut jo vuodesta 2002 saakka Mertarannan selostuksia ja etenkin maneereja kritisoiva ketju, jossa sanailu yltyy jopa koomisiin mittasuhteisiin aina näin MM-kisojen aikaan. Kuluvien kisojen aikana ketju on kerännyt noin 150 uutta viestiä, muun muassa nimimerkki mission16W purkaa tuntojaan näin: En jaksa itse kuunnella äijää, oli tilanne mikä tahansa. Typerät ja miljoonaan kertaan kuullut mukahauskuudet eivät ole naurattaneet enää ~14 vuoteen ja lajituntemus on mitä on.

Kyseisestä viestiketjusta kun poimii avainsanoja, täydellisen selostajan voisi kärjistäen määritellä näin: sujuvasanainen, maneeriton kiekkoniilo, joka lausuu nimet täydellisesti, näkee kenttätapahtumat tarkemmin kuin kaikki kotikatsojat yhteensä ja pitää siinä samassa kisakatsomoiden tunnelman kattopalkkien tasolla.

Pakko sanoa, ettei maanantaina MTV3:n jääkiekko-ohjelmien tuottajaksi valitulla Aki Linnanahteella ole helppo työ täyttää muun muassa juuri Mertarannan paikkaa. Linnanahde myönsikin heti kärkeen, että kilpailija on tehnyt MM-kiekkoa pirun hyvin.

Odotellaan siis MTV3:n julkistuksia mielenkiinnolla.

Kuulin mielenkiintoisia uutisia. En tosin suoraan asianomaisilta, joten pieni virhemarginaali on olemassa. Älkää siis syyttäkö, jos seuraava ei tule tapahtumaan.

Kuulemani mukaan yökerho Burleskin (synt. 19.2.2010) nimi tullaan piakkoin vaihtamaan. Yksi syy (se ainoa, jonka minä olen kuullut) on se, että ihmiset luulevat paikkaa strippibaariksi.

Tässä voin vain palata Tisseillä vai ilman?-postaukseni aiheeseen. Pohdin, miksi baarikulttuurissamme puolialastomat naisesiintyjät ovat joko epäilyttäviä tai eksklusiivisia. Nyt olen tavallaan saanut vastauksen kysymykseeni: ne ovat vain epäilyttäviä.

Jos baaria luullaan riisumismestaksi, sinne ei mennä. Toisaalta Gentlemen’s Clubin kaltaiset strippibaarit porskuttavat eteenpäin. Rehelliseen strippibaariin meno on siis ainakin osalle baarikansaa ihan ok, mutta paikkaan, jota luullaan strippibaariksi, ei mennä? En jää kyselemään logiikan perään.

Mietityttämään tietysti jää, riittääkö Burleskille pelkkä nimenmuutos. Esiintyjinä kun on kuitenkin muun muassa juuri burleskitaiteilijoita, joiden show’hun kuuluu riisuminen.

Ps. SK siirtyy tisseistä torviin, kun Manskulle avataan Birdland jazzklubi. Hs.fi:stä löytyy aiheesta uutinen:

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Entisest%C3%A4+Mikado-y%C3%B6kerhosta+tehd%C3%A4%C3%A4n+jazzklubi/1135256808176

Äskettäin uutisoitiin, kuinka RKP:n entinen kansanedustaja Eva Biaudet valittiin vähemmistövaltuutetuksi. Hankalaksi Biaudetin nimitys osoittautui, koska ministerinäkin toimineella naisella ei ole korkeakoulututkinto, joka olisi edellytys viralle. Hänelle annettiin siksi erityislupa hakea virkaa.

Vähemmistövaltuutetun virkaa haki myös moni muu henkilö, joiden joukossa oli mittavan kokemuksen omaavia ja korkeakoulututkinnon suorittaneita. Yksi 31 hakijasta oli juristi Husein Muhammed, joka harkitsee nyt Hufvudstadsbladetin mukaan tekevänsä valituksen Biaudetin nimityksestä. Hänen mielestään Biaudetin nimitys oli poliittinen, ja näin ollen vähemmistövaltuutetun uskottavuus on vaakalaudalla. Vähemmistövaltuutetun tehtävänä kun on työelämän syrjintään puuttuminen, mutta nyt itse virkaan valitsemisessa syrjittiin Muhammedin mukaan muita työnhakijoita.

Toinen vastaava uutinen tällä viikolla oli sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän nimitys Kelan pääjohtajan tehtävään. Yksi Kelan valtuutetuista, sdp:n Kari Rajamäki, äänesti tyhjää. Ilta-Sanomissa kerrottiin, että Rajamäki on sitä mieltä, että Kelan toimintakyky on tärkeämpi kuin hallituksen kierrätystarpeet ja tekohengitys.

Näitä nimitysuutisia lukiessani ryhdyin miettimään, miten ja miksi huippuvirkoihin päädytään. Eräs politiikassa mukana oleva tuttavani, jonka kanssa juttelin asiasta, vahvisti epäilyni ja kertoi, että kyseessä on ns. hyvä veli -järjestö. Eli käytännössä homma toimii niin, että kun tarpeeksi kauan on samaa mieltä jonkun silmäätekevän kanssa ja tekee kyseiselle henkilölle pikkupalveluksia ja äänestää häntä, saa lopulta jonkun viran. Tuttavani lisäsi tähän, että ei saa kuitenkaan olla liian fiksu, ja jos pärstä ei miellytä, virkaa ei saa. Ja tietenkin mukana pitää myös olla ripaus tuuria.

Kun kerran maan tapa on mitä on, kouluissakin pitäisi ehkä jatkossa opettaa juuri perseennuolentaa yhtenä aineena. Lapset oppisivat näin jo pienestä pitäen maan tavoille ja ymmärtäisivät, ettei korkeakoulututkinto takaa korkeaa virkaa, ja ettei omia mielipiteitä pidä sanoa ääneen. Pitää vain osata palvoa oikeaa henkilöä oikealla hetkellä ja olla oikean näköinen ja hajuinen.

Kouluainetta voisi kutsua verkostoitumiseksi, koska perseennuolenta on liian rahvaanomainen sana. Marja Tiura voisi vaikka kertoa, kuinka hän mokasi verkostoitumisessa eikä siten päässyt ministeriksi, ja Vanhasen Masa voisi kertoa, miten hän nuoli tiensä pääministeriksi saakka ja väliin voisi mahtua kaikkea siltä väliltä.

Nuole siis persettä niin pääset Suomessa huipulle.