Ilmiöt

Syksy ja alkutalvi on ihan selvästi aikaa kaiken maailman juhlille ja avajaisille sekä ylensyöntiin ja seurusteluun.

Facebook ja postilaatikko on suorastaan pursunnut kaikenlaisia erilaisia kutsuja ravintoloiden synttärijuhliin, avajaisiin, vaateliikkeiden kanta-asiakasiltoihin sekä tapahtumiin.

Jos noissa kaikissa kävisi, olisi varmaa että ei olisi paluuta enää selvään elämään ja kunnon yöuniin. Olenkin jättänyt suuren osan väliin ja kutsua kunnioittaen käynyt pelkästään pyörähtämässä ja kiittämässä kutsusta osassa paikassa.

Tietysti joskus on niin mukava porukka ja tunnit vierähtää ohi sekunnissa ja tulee juhlittua ilman suunnitelmaa.

Olen huomannut, että synkkinä iltoina jotenkin hirveästi aktivoidaan ihmisiä liikkumaan ja markkinoidaankin kaikenlaista hirveästi ja luodaan ihmisille ylimääräisiä tarpeita.

Het kun kylmät ilmat on tulleet (mun mielestä jo liian kylmä nyt), on mua aika vaikee saada liikkumaan ylimääräistä ulos. En voi sietää kylmää ja joka kertaa tuntuu kuin mua kidutettaisiin. En siis maltakkaan odottaa kun joulukuussa palaan matkalta. Mä varmaan pakenen suomesta alkuvuodeksi jonnekkin. Voi olla vaan, että kuitenkin työt vie voiton ja joutuu kitumaan..

Mun mielestä niin paksua vaatetta ei ole keksittykään ettei tuntisi kylmää...

No kyseessähän on tietenkin Vares. Olin otettu kun postiluukusta yllättäen tipahti kivannäköinen kirje joka herätti mielenkiinnon. No sieltähän tuli kirje suoraan itse Markus Seliniltä ja Solar Films:ilta jossa pyydettiin saapumaan turkuhalliin 3.1.2011. Kutsu oli avecillinen, ja kutsun saatuani päätin että menen tietenkin katsomaan kutsuvierasennakkonäytökseen tuon ystäväni kanssa. Matka Turkuun autolla oli yhtä painajaista ja turkuhallista ei ollut tietoakaan. Jo Helsingissä juutuimme heti kättelyssä kiireellä aikataululla ruuhkaan. Turusta ajattelimme tietenkin löytävämme helposti tuon turkuhallin, ja soitimme jopa ystävälleni kysyäksemme neuvoa. Turhaan!

Etsimme paikkaa ja kysyimme neuvoa kymmeniltä ihmisiltä joista jokainen neuvoi eri suuntaan. Katastrofi oli syntynyt. Löysimme vihdoin tien joka johti turkuhallin. Tuolla kyseisellä tiellä jono oli kaksi kilometriä! No reilussa tunnissa selvisimme paikalle jolloin leffan olisi pitänyt alkaa jo puoli tuntia sitten. Ruuhkasta tietoisena sitä oli onneksi siirretty. Saadessani kutsun en tosiaan osannut arvata, että paikalle oli kutsuttu yli 3 000 ihmistä. Luulin tapaavani paikalla tuttuja ja mediaa, mutta toisin kävi. Valmistauduimme tapahtumaan tuntikausia, emme nähneet ketään, saimme huonot paikat ja hermot olivat palaneet jo matkalla loppuun. Ei ihan tavanomainen reissu.

Yleensä näytökset järjestetään hiukan pienempimuotoisina. Paikanpäällä on tarjoilua ja kaikilla on mukavaa. Tämä oli kuitenkin todella suuri tilaisuus ja kutsuvieraaksi tunsi itsensä sen perusteella että sai nähdä sentään elokuvan aiemmin kuin muut. Itse elokuvasta voin sanoa että tämä kerta Vareksen toteutuksessa oli todella persoonallinen ja omaperäinen ja juoni ei ollut yhtenäinen vaan ratkaisu selvisi lopussa, mutta ehkä jotain paloja jäi puuttumaan. Elokuvassa oli paljon synkkyyttä, pimeää ja karua, eikä tällä kertaa niin paljon huumoria mukana. Arvostan silti suomalaisia elokuvia, olemmehan sentään Suomessa joten pakkohan tuo on teidänkin katsoa!

Jatkot Apollossa olisivat olleet vain toiveunta, sillä kun kaikki 3000 kutsuvierasta haluaa päästä samaan aikaan sisään voit kuvitella mitä siitä syntyy. Luovutimme ajoissa ja käännyimme autolle päin ja päätimme että juhlamme ovat ohi. Ajomatkalla kotiin selvisimme lumipyryssä ja pimeässä yhdellä "läheltä piti, meinasimme kuolla tilanteella". No mutta kaikin puolin reissu oli hauska kokemus ja seura oli hyvää. Kutsut on aina kivoja ja kivahan se on niitä saada ja käydä katsomassa ennakkoon elokuvia tai mitä vain. Nyt pystyin jakamaan kokemuksen kanssanne ja tottakai suosittelen että katso, koe ja näe itse tuo elokuva paremmalla tuurilla kun meillä oli.

Viime perjantaina kutsu kävi Vero Modan, Onlyn ja Jack&Jonesin kutsuvierasiltaan. Ennen en moisissa tilaisuuksissa juossut, mutta nyt kun kävimme ystäväni kanssa niin hauskaapa oli. Ensi viikolla on myös 17 pv Vilan ilta ja pakko mennä päivittämään pikkujoulumekkojen tilanne.

Ensimmäisenä kun menimme sisään, annettiin kädet täyteen skumppaa ja henkilökunta kohteli kuin kuninkaallisia. Aivan mahtava meiniki oli ja hyvä bilemusiikkikin antoi kuulua itsestään :)

Mietittiin kaverin kanssa, että kuinkakohan paljon se vaikuttaa ihmisten ostopäätöksiin kun on alkoholitarjoilu. Itse ainakin jos vaan rahatilanne sallisi niin tilanne riistäytyisi täysin käsistä.

Tällä kertaa tarjolla ei ollut vip-hintoja sen suuremmin, mutta ensi viikolla vila kutsuu ja meille tuotteet on upeisiin hintoihin.

Oli todella mukava tavata mm. Todella suosittu muotibloggaaja joka sai minut löytämään ihan uusia puolia itsestäni. Sain sovitattevakseni. Vaatteita mitä en ikinä itse olisi viitsinyt edes pöydältä nostaa. Kunpa minullekkin muotoutuisi pikkuhiljaa selkeä oma maku ja tietäisin täsmälleen tyylini.

Loppujen lopuksi skumppa vei voiton ja me skumpan ystävät kaverini kanssa ryystimme vaatteiden sovittamisen sijaan jopa pukukopeissa itsemme mukavalle kikatteluasteelle.

Kantisiltaa varten oli järjestetty myös jatkot Tigerissa ja ilta olikin taas maitsematta jättämisen arvoinen :)

En vieläkään tiedä mitä ravintolan poke sillä tarkoitti, kun kysyi seuraavan kerran kun sinne mentiin, että onko kajaalit kunnossa tänään etteivät valu tällä kertaa. No jaa. Jätän sen mieluummin itsekin arvoitukseksi :)