Ilmiöt

Tämä tuntuu olevan monen meidän motto etenkin uutena vuotena.Uutena vuotena vedetään pää täyteen ja oksenneetaan sitten kuluneen vuoden paska ulos loppuillasta, eikö näin?

Ei ihan kuitenkaan näin minun kohdallani vaikka kömmähdyksiä on sattunut. Mutta eikö uuden vuoden juhla ole sitä, että jokainen omalla tavallaan päästää haikeat ja hyvät muistot menneestä vuodesta ammuttuna taivaalle ja valmistautuvat uusiin koitoksiin. Monelle se tapa on tämä "oksennusmetodi" , ja "en muista mitään eilisestä tyyli".

Tänä vuonna haaveissa olisi kuitenkin, ei mikään viinan huuruinen Uv vaan päästään sisältäni monia asia haihtumaan ilmaan ja luon helpotusta tulevia, rankkojakin koitoksia varten. Uuden vuoden bileet pitää olla täynnä loistoa, toivoa uudesta ja paremmasta, onnesta!

Minä vietän uvni helsingissä ja skumpan kanssa, juhlin rakkaan kämppikseni kanssa joka on osoittautunut todella kultaiseksi, ja pistäydymme erään bbläisen järjestämissä juhlissa. Baariin ei ole kiire mutta aamubileet kyllä kutsuu houkuttelevasti.

Minun uuden vuoden lupaukseni on saada kaunis naisellinen, sikspäkillä(LUE:naisen sixpäk) varustettu pyykkilautavatsa, sillä himoan käyttää napapaitoja.

Sellainen kesäksi olisi mahtijuttu.

Toinen lupaus on yrittää enemmän kaiken suhteen. Ei saa luovuttaa ja aktiivisuutta pitää lisätä.

Näistä on hyvä aloittaa ja toivottelen oikein hyvää ja ihanaa uutta vuotta teille kaikille ja kiitos blogini seuraamisesta :)

Kaikki tietää Antin ja Antti tietää kaikki. Tai jos joku ei vielä tiedä, kuka Antti on, niin kohta tietää.

Vuodesta 1979 alkaen Antti on huolehtinut Kallen (Kaarle XII, Helsingin yön ”torstai”) ovella, että asiat sujuu niin kuin pitää. Herrasmiespokejen klaaniin kuuluva mies hoitaa asiat puhumalla, ei voimankäytöllä.

Huomenna torstaina on Antin viimeinen ilta Kallessa, ja sitten yön legenda jää eläkkeelle. Kallen poket tunnetaan uskomattomasta kasvomuistista, ja
Antti onkin ollut luomassa 80-luvulla kantisjärjestelmää ravintolaan. Ennen vanhaan ei ollut korttijärjestelmiä, eikä vip- tai vipvip-jonoista ollut tietoakaan. Kallen kantisjono oli alussa erikoisuus Helsingin yössä.

Nyt vanhan liiton poke lopettaa kuitenkin hommansa. Huomenna kaikki siis Kalleen, kun ”viimeinen mohikaani” on vielä töissä!

Taas on aika hiljentyä palkitsemaan vuosi 2010. Tältä se näyttää.

Vuoden rölläys

They see me trollin, they hatin. Ehkäpä rakkain kategoria, vuoden paras viaton jekku. Kari Tapion tehouutisointi ja -radiosoitto on vaikuttanut mieleeni myrkyllisesti; valitsen vuoden rölläykseksi Kari Tapion Juna kulkee -biisin päätymisen Spotifyn soitetuimmaksi sekä Suomessa että maailmalla. Tällä hetkellä juna kulkee Jenni Vartiaisen ja Enrique Iglesiasin välissä. Hyvä Kuvalauta (RIP), hyvä Kari Tapsa (RIP). Ei ollenkaan huonompi päätyä Jenni Vartiaisen alle.

Vuoden blogi

Lapset hei, askarrellaanko iloinen vappunaamari? Äitipä hakee Karhun pahvit, tehdään samalla hieno shortsiasu! Paskamutsin ghettokopissa syntyy joulukuvaelma pekonista ja haalari Lidlin pulloista. Erittäin viitseliästä parodiaa. Ihan jokainen pullantuoksuinen lähiöemo ei jaksaisi joulupitkon leipomisen jälkeen tehdä asetelmia bissepulloista ja samalla pukea lastaan sukkahousupukuun. Ja sen jälkeen vielä raportoida hommaa meille Strömsö-allergisille, joista ei ikinä tule äitejä - tai jos tulee, niin todella paskoja mutseja.

Vuoden nettitapaus

Wikileaks. Ja nyt kaikkien pitäisi näyttää yhtä hämmästyneiltä kuin kouluaikojen joulujuhlissa, jolloin se sama eloveena sai hymytyttöpatsaan ja stipendin joka vuosi.

(Kolmen) vuoden pahin puhallus

Kolmen vuoden roolipeli - kyllä joku jaksaa. Tässä tapauksessa lontoolainen nainen, joka kusetti alaikäistä suomalaistyttöä, joka rakastuneena luuli kirjoittelevansa miehen kanssa. Lontoon vahvistus otti peliin mukaan sukulaisia, kävi tytön ovella ja osoitti harvinaisen sairasta omistautuneisuutta asialleen. Koko tarina koomapotilaineen vaikuttaa absurdilta Salkkari-jaksolta, mutta näköjään näitäkin mahtuu nettiin. Ja paljon.

Vuoden turhin nettiuutinen

Facebookin kaatumisen uutisoiminen Iltalehti.fi:n etusivun ykköspaikalla sai minut sulkemaan silmäni ja ajattelemaan poneja. Pankaa nyt vielä hätänumero ja paikallisen kriisikeskuksen numero mukaan. Operaattorit tekivät vuoden tilin, kun nettikehittynyt homo sapiens siirtyi puhelimen pariin. Sillähän pystyi tekemään muutakin kuin pelaamaan Angry Birdsiä? Äh, auta, en mä muista miten! ÄÄÄ!

Vuoden floppi

No, Fruugo. Kirjoitin syksyllä bloggauksen aiheesta, enkä vieläkään ole päässyt selvyyteen siitä, miten huippunimien tähdittämä palvelu laskeutui niin taidokkaasti mahalleen. Rahasäkit levisi ja maine meni. Katsastin pitkästä aikaa vuoden flopin, eikä sille ole oikein mitään tapahtunut. Samat lastenvaunut ja shampoot edelleen etusivulla, ehkä vähän räikeämmin kuin ennen. Ja nyt tuli huono omatunto tästä haukkumisesta; ideahan oli ihan hyvä. Paijauksia konttorille.

Vuoden onnistuminen

Kirkosta eroaminen (pistefi) homoillan jälkeen. Toisaalta kai tämän voisi listata "vuoden pettymys" -kategoriaankin, ihan bloggaajasta riippuen. P.S. Vielä ehtii säästää pitkän euron eroamalla kirkosta ennen vuoden vaihtumista.

Vuoden nettipersoona

Pasi Viheraho, köyhän miehen Karpo, valaa toivoa tallottuun kansaan. Pasi on kehittänyt tutkivasta nettivideojournalismista normaalia ihmistä kiinnostavan lajin (vrt. 45 minuuttia -ohjelma) ja paljastanut epäkohtia mm. jätteidenkäsittelyssä ja vakuutusyhtiöiden palvelussa. Pasi keventää tunnelmaa vakavien reportaasien jälkeen esittelemällä mädäntyneitä jääkaapin hedelmiä tai soittelemalla pianoa. Viheraho on ahkera puurtaja, motivoitunut taistelija, joita Suomesta on aivan liian vähän. Jaksaisipa itsekin.

Mikä kategoria unohtui? Saiko joku väärää kunniaa?

Tähän mennessä muistamani joulut ovat aina olleet rakkaudentäyteisiä ja lämminhenkisiä jolloin olisi toivonut vaikka ajan pysähtyvän. Voin kuitenkin lyödä vaikka vetoa että kaikkien joulut, eikä joulut yleensä ole aina piparin tuoksuisia.

Joulusta ei tule hyvä pakettien määrän mukaan enkä muutenkaan liputa sen kaupalliselle näkökulmalle, mutta sillä on väliä kenen kanssa ja miten se vietetään.

Mielestäni joulu on rakkauden aikaa ja ilonjuhlaa ja me tiedämmekin syyn. Itse voin myöntää että tämä joulu oli minulle täysin erilainen ja hiukan surullinen mutta ainakin se antoi toivoa paremmasta uudesta vuodesta. Joulusta surullisen teki perheriidat, ja toisten perheriidan katselu jouluna. En viettänyt tästä riitasyystä joulua perheeni kanssa ja yhteisistä jouluperinteistä luopuminenkin teki kipeää. Onneksi rakas kämppis teki kuitenkin joulukinkun jota söimme ja ripaus joulumieltä vieraili myös minun luonani hetken!

Usko, toivo ja rakkaus ovat tulevan vuoden sanat jotka ovat hyvät eväät vuodelle 2011. Perjantaina jokainen voi juhlia tulevaa ja tehdä tärkeitä päätöksiä, lupauksia itselleen vielä paremmasta tulevaisuudesta. Nyt alan miettimään uuden vuoden lupaustani ja palaan asiaan perjantaina.

City.fi:ssä voi taas äänestää parhaita ravintoloita. Kategorioista löytyy muun muassa paras bilepaikka, ruoka ja henkilökunta.

Onneksi äänestyksessä on useita kategorioita, koska tuntuu, että varsinkin yökerho- ja baaripuolella ongelmana on, ettei täydellistä yhdistelmää meinaa löytyä. Haluaisin löytää kantapaikan. Tai sellaisen yökerhon/baarin, jota voisin täydellä sydämellä sanoa kaupungin kiistatta parhaaksi.

Baareja ja yökerhoja on joka tarpeeseen, mutta en meinaa keksiä yhtä joka nousisi kaikilla ominaisuuksillaan muiden ylitse. Paikassa, jossa on parhaat bileet, on vähiten hyvännäköisiä heteromiehiä. Toisaalla on niitä komeita heteromiehiä, mutta siellä joutuu viikonloppuiltoina jonottamaan tiskillä harmillisen pitkään. Eräs paikka on mahtavan erilainen, mutta täysin toisella puolella kaupunkia, joten sinne tulee melko harvoin mentyä. Yksi baari taas on niin iso, ettei sinne huvita mennä, kun tietää paikan kumisevan tyhjyyttään vaikka paikalla olisi parisataa ihmistä. Ja toinen on niin suosittu (ja sopivan pieni), ettei sinne meinaa mahtua.

Yksi paikka on melkein ylitse muiden. Kesällä Kaivohuone on lähes täydellinen. Ainoan miinuksen tuo taksin huono saatavuus välillä klo 02-04. Syksyn alussa sitä kuitenkin aina toivoo, että olisi kääntänyt postinsa sinne, jotta olisi edes kerran ehtinyt katsoa tiliotetta.

Ruokaravintolapuolella tilanne ei ole aivan sama. Tuntuu, että on helpompi löytää sapuskapaikka, jossa toimii niin palvelu, itse ruoka kuin hinta-laatu-suhdekin. Helsingissä ehdottomia suosikkejani, joita uskaltaa huoletta suositella, ovat muun muassa Nolla, Sushibarit, Grotesk ja Bar Tapasta. Hieman kalliimmista paikoista huippuja omaan makuuni ovat esimerkiksi Olo ja Mecca.

Mikä juuri sinulle toimii? Nyt on aika puolustaa omia lemppariravintoloita, baareja ja sitä mestaa, jossa kävit vuonna 1998 ja joka on edelleen pystyssä! Helsingin lisäksi äänestettävänä ovat Turun, Tampereen ja Oulun parhaat mestat. TJEU! Linkki äänestykseen:

http://www.city.fi/city/ravintola-aanestys/

1000

Yritän tänään herätä kymmeneltä. Kaoottinen jouluviikko tuntuu sen verran päässä, että teen kuten jokainen keskiviikko; pyörittelin uuden herätyksen puhelimeen puolta tuntia myöhemmäksi. Varmaan parempi ratkaisu olisi luovuttaa ja siirtyä puoli yhteentoista suoraan. Erään kommentoijan iloksi kerron, että puolessa tunnissa ehdin nähdä unen, jossa minua yritettiin suostutella lähtemään matkalle.

1030

Kirkonkellomainen ääni etenee iPhonesta tärykalvolle. Läppäri hengittelee valollaan muffinsimurukuorrutuksen (vai kuppikakkumurukuorrutuksen?) alla. Nostan syyllistävän saukon, tiukkailmeisen lutra lutran, läppärin viereen. Saukko vahtii, että puolen tunnin päästä näppäimistö alkaa natista. Sen syyllistävät ruskeat silmät ovat piinanneet montaa väärästä paikasta herännyttä.

1045

Olen tervannut itseni suihkussa ja selannut Digitodayn läpi. Bloggausaihetta etsien siis. Lex Nokia? Äää. En ole täysin varma sen sisällöstä. Lupaan perehtyä asiaan ns. paremmalla ajalla, jota tuskin koskaan tulen näkemään. Facebookin tuunaus? Nytkö vasta? Teinien suosimissa kuvagallerioissa pinkit glittersydämet ja kuvakollaasit ovat riemastuttaneet käyttäjiä kauan. Ei ilmeisesti oletettu, että vanhempaa porukkaa vetävässä FB:ssä innostuttaisiin leikkimään ulkoasulla. Joopa joo, siellähän viljellään porkkanoitakin. Laitan Röyksoppin uuden levyn soimaan ja petyn sen instrumentaalilinjaan. Joka neljäs on kytkenyt virustorjunnan kokonaan pois. Vaarallinen elämä, miksipäs ei. Vähän kuin suojaamaton seksi; vakiokumppania voi höylätä, mutta sekin voi käydä vieraissa.

1100-1205

En innostu yhdestäkään ajankohtaisesta netti-ilmiöstä. Kävin nuuskimassa Diasporaa viime viikolla, mutten päässyt liittymään palveluun. Syyllistävä saukko aloittaa tehotuijotuksen. Käyn uudistuneilla ja hämmentävän sekavilla Ilmatieteen laitoksen sivuilla katsomassa, että vietän jouluni -30°C:ssä Kuopiossa. Mietin yhtä joulua ehkä 10 vuoden takaa, kun istuin huoneessani kirjoittamassa 1990-luvun alun vintage-läppärillä, miten paljon vihaan joulua. Alan kelata bloggaushistoriaani. Vuonna 2005 avasin LiveJournal-tilin, jonne kirjoitin 292 978 merkkiä tekstiä. Aina kirjoituksia lukiessani kadun, etten ole jatkanut päiväkirjamaista kirjoittelua. Haistanko uudenvuodenlupauksen?

Selaan BlogCityä. Miten helppo olisikaan keksiä kirjoitettavaa ravintoloista! Kävisi vain kiskomassa hyvät pöperöt ja myöhemmin turinoisi, oliko hyvää vai yäk. Joo, helppoa ja helppoa. Helpoltahan kaikki näyttää, muttei varmasti ole. Istuukohan Tuomas Vimmakin selvittelemässä takkujaan pää tyhjänä? Kirjoittamisessa ja tenttiin lukemisessa on paljon samaa; molempien kuumottaessa alkaa innostua uusista asioista. Ikkunoiden pesusta, kirjojen aakkosjärjestämisestä, murobbs:n keskustelusta Mikko Uutelasta. Voisikohan siitä blogata? Eikö? Luovutanko?

Moni rakas blogi ja nettisivusto lopettaa huipulla. Vaikka lukijoita riittää ja hiljaisuuden vallitessa kommenttiboksi täyttyy kaipaavista valituksista, bloggaajaa ja ylläpitäjää ei enää koskaan näy. Loppuunpalaminen? Bloggaajat ovat valitelleet lukijoiden epärealistisia odotuksia. Kirjoitustahdiksi toivotaan kahta sisältörikasta postausta per päivä ja kuvien pitäisi olla syyskuun Voguen tasoa, muuten ainakin pari räkänokkaa ilmoittaa lopettavansa blogin tilaamisen Blogilistalla. Moniko jaksaisi harrastaa joogaa, jos tuhat ihmistä seisoisi maton vieressä arvostelemassa asanoita ja ilmoittamassa, että jos sitä halasanaa ei nyt näy, niin mä ainakin lähden vetämään?

Minua ei ole kuumottanut kukaan muu kuin saukko. Pidän siitä, kun kello raksuttaa eteenpäin kohti kahtatoista ja ajatuksia tulee nopeampaa kuin sormet liikkuvat. Joskus tahmeus valtaa aamun ja tekisi mieli olla kirjoittamatta enää edes allekirjoitusta kauppakuittiin. Ehkä ensi vuonna palautan sen LiveJournal-tilinikin.

Hyviä jouluja ja uudenvuodenlupauksia,

Del ja Syyllistävä Saukko

Vuoden viimeisessä Cityssä on listattu 29 helsinkiläisbaaria, jotka ovat auki joko jouluaattona tai -päivänä tai molempina. Tänä vuonna joulu osuu sopivasti viikonlopulle, aatto perjantaille ja joulupäivä lauantaille.

Kuinka moni aikoo mennä baariin noina päivinä? Ja miksi? Onko kellään suunnitelmissa viettää aattoiltaa Huumassa tai Lady Moonissa?

Ymmärrän baariin menon, jos joulu ei kuulu henkilön uskontoon. Mutta minun on vaikea ymmärtää joulunviettäjiä, jotka suuntaavat baariin 24.12. tai 25.12.. Sillä vaikka ei niin pyhien uskonnollisesta sanomasta tykkäisikään, on kristittyjen nimeämä Jeesuksen syntymäajankohta perinteisesti maassamme perheen ja suvun juhla. Eikö silloin olla mieluummin läheisten kanssa ja mussuteta sitä suklaata kuin mennä baariin tai vielä pahempaa, yökerhoon?

Itse en ainakaan voisi edes kuvitella meneväni baariin näinä kahtena päivänä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, minkälainen meininki yössä tuolloin on. Onko kellään kokemusta?

Ja onko baarissa käyminen edes sovelias joulutraditio?

Kuvassa oleva lehmä löytyy Fredalta Kamikaze-baarista, eikä liity postaukseen mitenkään.

Ne on aina yhtä mukavia, ja meininkikin on aina mitä mainioimpaa. Paitsi ehkä loppuillasta. Kun parikymmentä julkkista ja olen v.i.p henkilöitä laitetaan saman katon alle, on luvassa paljon arvostelevia katseita, nokka pystyssä kulkemista, korviin supattelua ja itsensä esille tuomista ja paremmuuden osoittamista tavalla tai toisella. Ainiin ja piikittelyä tietenkin.

Olin eilen ravintola Stonesin avajaisissa, ja niinkuin aina niin Hok-elannon bileet ne on parhaat bileet. Valikoima ruoan suhteen on aina ihan mahtavaa, henkilökunta on koko ajan käytettävissä ja heitä on paljon. Palvelu tosiaan pelaa ja juomissa ei pihistellä.

Paikalla oli diilin porukkaa ja ihanainen Jethro, Sievinen, Loman, Saari, Kaija Koo, Jonna Geagea jne jne. Paikka oli täynnä ja esiintymässä oli Jonna Geagea. Juhlat olivat huisin hauskat ja skumppaa riitti koko illan ja Jonna veti upean shown. Mun lemppari on ehdottomasti sen biisi Katso mua. Oli hauska jutella kaikkien kanssa ja läppä oli aika ajoin aika levotonta.

Paikka itsessään oli todella siisti ja kaksitasoinen. Alhaalle meni pienet rappuset ja siellä oli kivat pyöreät pöydät ja nahkatuolit missä pystyi rentoutumaan ja siemailemaan vaikka olutta. Yläkerrassa oli loossit ja baaritiski oli keskellä ravintolaa.

Loppuillasta ei vältytty ihan riidoilta, ja eräs pariskunta sai lähteä kantamalla ulos. Aitoa menoa :) Itse olin paikalla näyttäytymässä ja pistäytymässä moikkaamaassa näitä huipputyyppejä. Kännissä ei oltu vaan ihan käyttäydyin niinkuin pitää ja kivaa oli. Jos ette ole vielä lukenut uusinta Cityä niin nyt kipin kapin hakemaan nimittäin siellä on tosi hyvällä maulla tehty haastattelu minusta :) Ihanaa joulun odotusta kaikille ja muistakaa juoda glögiä!

Oletko elänyt tynnyrissä pari viime viikkoa? Olet saattanut sivuuttaa Wikileaks-kohun; sivusto julkaisi jenkkien ulkopolitiikasta salaista ja noloa dataa. Tiedot sijaitsivat Amazonin palvelimilla, ja Amazon katkaisi asiakassuhteen sopimusrikkomukseen vedoten. Tässä vaiheessa rivien välistä voi lukea, että hallitus on kuumottanut Amazonia. Asia varmistui, kun PayPal, Visa ja MasterCard lopettivat Wikileaks-lahjoitusten käsittelyn. Nettiaktivistit voivat pyöritellä napanöyhtäänsä tai lahjoittaa hilusensa KKK:lle edellisessä virkkeessä mainittuja maksukeinoja käyttäen. No, Piratebaystä tutun Peter Sunden Flattr-palvelu hyväksyy yhä aktivistirahaa.

Nettiaktivistit, jotka tuskin ovat lukeneet yhtään vuodettua dokumenttia, mutta pitävät ajatuksesta aktivismista, lähtivät kostoretkelle poistumatta näppiksiensä takaa. Osa Wikileaks-fanipoitsuista/tytöistä poistui ulos osoittamaan mieltään perinteisin tavoin Free Julian Assange -kylttien kanssa. Nettiporukka teki palvelunestohyökkäyksiä maksuliikennettä hoitavien firmojen sivustoja kohtaan. Amazon kesti, mutta Visa ja MC rymähtivät alas. Kuumottaa muuten omistaa luottokortti, jonka tarjoajan webbisivu on maassa Wikileaksin takia. Hyökkäysten tekijäksi on ilmoittautunut Anonymous-ryhmä.

Media ei ole oikein osannut kategorisoida Anonymous-ryhmää. Kyseessä ei ole salainen koodariklikki, joka kokoontuisi kellareissa sivelemään partojaan ja keskustelemaan kräkkeröinnistä, vaan kasa normaaleja ihmisiä, jotka ovat osanneet asentaa koneilleen Low Orbital Ion Cannon (LOIC) -softan. Hyökkääjien epäonneksi LOIC ei peitä jälkiään; hyökkäyksestä jää selkeä räpylänjälki. Virkavalta on innostunut joissain maissa bustaamaan teinipoikia. Suomessa pidätyksiä ei vielä ole nähty, ja varovaisesti voisin väittää ettei nähdäkään. Kanssakansalaisia on varmasti ollut mukana hyökkäyksessä talvisodan kiihkeydellä satoja, ellei tuhansia. Suomalaiset (teini)pojat ovat kuitenkin 4chanin suurkuluttajia.

En ole lukenut yhtään Wikileaks-paljastusta. Kysyin gallup-henkisesti lähipiiriltä muistavatko hekään yhtään. Jotain ympäripyöreää tuli, mutta DDoS-hyökkäykset tunnettiin hyvin. Uskon monen muun järkyttyneen ja tuohtuneen enemmän vuotojen lieveilmiöistä kuin itse vuodoista - Wikileaksin ravisuttavin paljastus on fokuksen siirtyminen mediassa ja ihmisten puheissa Berlusconin läskeistä palvelunestohyökkäyksiin ja pelkoon siitä, mitä Internetin vapaudelle tapahtuu. Orwellin kirjoja liikaa lukeneet ovat väläytelleet ideoita tunnistautumisesta ennen Internetiin pääsyä (iiristunnistus, uh!) tai rajusta ennakkosensuurista ja anonyymiteetin lopusta. Elämme jännittäviä aikoja, käsi popparikulhoon onnettomuutta odotellessa.

Olin toissa viikolla Kalliossa, Pacificossa, jossa kaupungin rastapäät ja Kallion tyyliin boheemit kokoontuvat. Klubilla oli reggaekeikka, ja aulan narikka oli niin täynnä jo puoli kahdeltatoista, että sisään tulevia kehotettiin pitämään takit päällä. Tunnelma oli hikinen, mutta hyvä, juuri paikkaan sopiva.

Yli- tai alipukeutumisesta tulee valitettavan usein kiusallinen olo.
Olin kotvan aikaa sitten ug-räppibileissä kuvaamassa, päälläni tavallinen neuletakki ja hyvin asialliset farkut. Illan kuluessa eräs mies tuli toteamaan, kuinka näytin siltä, etten kuulunut joukkoon. Seuraavan kerran, kun menin samaan paikkaan kuvaamaan (ei-niin-ug-)räppibileitä, laitoin päälleni hupparin. Kukaan ei tullut sanomaan mitään.

Helsingissä on selviä pukeutumisalueita. Ilmiselvästi Kalliossa ei näe yhtä paljon uusimpia henkkamaukan pitsitoppeja kuin Kampin ”SK”-alueella, ja Punavuori sekä Esplanadien alueen baarit ovat asia erikseen.

Ainakin itselläni pukeutumisesta voi päätellä illan meiningin. Joinain päivinä tarvitaan kimallusta, ja toisina hupparia.

Pakonomaisen ruutupaitavillityksen iskiessä, täydennä look graafinensuunnittelija-silmälaseilla ja suuntaa Siltaseen tai melkein mihin tahansa Punavuoressa. Tai Nollaan, jossa majaansa pitävät ”Töölön hipsterit” (light-versio originaaleista).

Jos haluat vetää pikkumustan päälle tai laittaa kovat kaulaan, suuntaa
Teatteriin tai Tigeriin.

Baareissa käyvien ihmisten pukeutumisesta voi myös haistella merkkejä. Jotkut muistavat ehkä vielä LUX:in ja sen imagon alussa. Tiukka pukukoodi, ei poikkeuksia. Erään kerran näin kyseisessä paikassa miehen, jolla oli huonosti istuva puku päällään, ja mikä kauheampaa, juoksulenkkarit jalassa. Lopunajat olivat käsillä.

Kuvassa stailausta Fredan Tivolin malliin.