Ilmiöt

Ruokamaailmassa trendikkäin ja tiedostavin juttu on jo pitkään ollut lähiruoka. Siis se naapurissa teurastettu possu, joka on päätynyt viimeiselle leposijalleen lautasellesi takapihan porkkanoiden viereen. Näin karrikoiden.

Viime keskiviikkona Pernod Ricardin vieraana Helsingissä ollut Philip Duff, Irlannista kotoisin oleva cocktailguru, arvioi trendin siirtyvän pikkuhiljaa drinkkimaailmaan.

Suomessa lähijuomista tulee ensimmäisenä mieleen Lapin Kulta, jonka koko tuotanto siirrettiin Lapista keskeisemmälle paikalle Lahteen. Hämäläisen mieltä lämmittää, kun voi hörppiä naapurikylän olutta.

Todellisuudessa lähi-ajatus juomamaailmassa tarkoittaa tietysti muun muassa uusien marjojen "löytämistä", sesonkeihin keskittymistä sekä lähiseudun pientuottajien tukemista.

Suomessa on ainakin teoriassa hyvät mahdollisuudet raaka-ainekikkailuun runsaiden marjalajikkeiden ansiosta.

Herra Duffin toimesta maistoin ensi kertaa ikinä tyrnicocktailia, ja kurpitsasta saa muuten kuulemma hyvää sosetta drinkkeihin. Tyrniin ihastuin, ajatusta kurpitsajuomasta en ole vielä täysin ostanut.

Pientuottajien tukeminen onkin kinkkisempi juttu. Muuallakin kuin Suomessa. Monella paikalla on hyvä yritys, ja tuote joka olisi pienellä viimeistelyllä helmi, mutta.. Rahaa ei ole tarpeeksi, eikä viimeistelyyn välttämättä haeta tarpeeksi apua. Tuotteista ei ikinä tule helmiä, ainakaan koko maailmalle jaettavaksi. Sääli.

Tigerin yläkerran Black&White-vippitila muutti muotoaan noin kuukausi sitten, ja tila palvelee nyt kaikille avoimena F.C. Loungena. F niin kuin Fashion ja C niin kuin Cocktail. Idea on siis yhdistää muotia ja drinkkejä.

Black&Whiten sisustusta ei ole muutettu ollenkaan. Terassin pehmeät valkoiset sohvat ja nojatuolit ovat tallella, samoin sisätilan mustat kalusteet. Ja mikäs siinä, ne kestävät vielä tarkastelua päivänvalossakin ja ovat toimivia. Muoti tulee esille tilan screeneiltä, joissa pyöritetään tuoreita muotinäytöksiä ja –ohjelmia. Suurempaa toistoa pyritään välttämään. Hostiksi on valittu Paparazzin listoilla oleva baarimikko.

Muotiaspekti on ihan kiva, ei ainakaan vielä enempää. Isoimmat plussat uudessa loungessa ovat tanssipuolen bassojytää hiljaisempi musiikki ja palveluun panostaminen! Ihanaa, kuulen muutakin kuin omat ajatukseni, ja saan asiakaspalvelua, mikä tuntuu nykyään olevan kallisarvoinen harvinaisuus. (Ja joo, tällaisia paikkoja on Helsingissä muitakin, mutta niitä ei ole mielestäni koskaan liikaa.) Myös drinkkeihin on haettu vaihtelua viikoittain vaihtuvilla erikoisuuksilla.

Usein varsinkin tyttöjen kanssa yössä ollessa jonkun tanssijalkaa alkaa kolottamaan. Jos muut kaipaisivat enemmän rauhallista menoa, on sopivien paikkojen löytäminen hankalaa. Jos Tigerin puitteet käyvät kaikille, suuremmilta kissatappeluilta vältytään, kun saman katon alta löytyy pari erilaista maailmaa. ;)

Perjantain ja lauantain välisenä yönä yhden aikaan loungessa olisi
kuitenkin voinut olla enemmänkin porukkaa. Kivatkin ideat valuvat hukkaan, jos ihmiset eivät löydä niitä. Saa nähdä, kuinka pitkälle F.C porskuttaa.

Käväisin muuten perjantaina myös Jenny Woossa, jossa huomasin hauskan katosta roikkuvan kuplatuolin uutena yksityiskohtana. Tässä valitettavan hämärä kuva.