Ilmiöt

Urheilua on mallinnettu digitaalisiin peleihin oikeastaan koko pelien historian ajan. Viime vuosina on toteutuksissa otettu huimia harppauksia realistisempaan suuntaan, ja 2K Sportsin uusin koripallopeli NBA 2K11 alkaa hämärtää jo rajoja televisiolähetyksen ja digitaalisen pelin välillä.

Kyseisessä pelissä on nostettu ehkä hieman yllättäen jalustalle kaikkien aikojen koripalloilija Michael Jordan, jonka parhaita saavutuksia voi yrittää itse kokeilla erillisessä pelimuodossa. Ratkaisu on siinä mielessä erikoinen, että yleensä seitsemän vuotta sitten pelihommansa lopettaneen pelimiehen roudaaminen kansikuviin merkitsee pelisarjan pahaa alamäkeä. NBA 2K:n kohdalla näin ei ole, vaan muun muassa arvostettu pelimedia IGN löi tälle uutuuspelille kaikkien aikojen urheilupelin leiman kylkeen.

Siinä missä monet muut urheilupelit sortuvat vuosi toisensa jälkeen päivittämään edellisen vuoden tuotostaan muun muassa pelaajatietojen ja muutaman uuden ominaisuuden muodossa, on NBA 2K11 menee kaikessa jo pikkutarkkuuteen saakka ja pelistä paistaa läpi tekijöiden vahva rakkaus lajia kohtaan. Esimerkiksi pelaajista on tehty yksilöllisiä niin ulkonäön kuin pelityylinsä mukaan. Pelitavan taustalla jokaista pelaajaa mallintavat yli 150 erilaista arvoa syöttötaidosta aina siihen, ottaako pelaaja heittonsa useimmiten vasemmalta, oikealta vai keskeltä kenttää. Jopa hengästyttävän triviaalia, mutta luo pelistä äärimmäisen realistisen.

Kun useiden urheilupelien vuosijulkaisujen kohdalla nopeaa ensihuumaa seuraa yleensä rahastuksen tunne, suosittelen tutustumaan NBA 2K11 peliin, jos koripallo ja realistiset urheilupelit vain yhtään aiheensa kiinnostaa. Pelissä pääsee lähimmäksi koripallon pelaamista ottamatta itse palloa käteen. Etenkin kun 2K11 tarjoaa PS3:lle Move-ohjaintuen, joten pallopäisellä liikeohjaimella varustettu pelaaja voi oikeasti hikoilla olohuoneessaan pelin parissa.

Jääkiekon ammattilaisliiga NHL:ssä tunnutaan edelleen olevan varsin tarkkoja siitä, millaisissa varusteissa pelaaja saa esiintyä jäällä. Keskenään lähes identtiset haarniskamiehet ovat jo pitkään käyttäneet erilaisia mailoja, mutta luistimisto on aina yhtä klassista mustaa.

Alkavalla kaudella St. Louis Bluesin David Perron aikoo tehdä poikkeuksen kirjoittamattomaan sääntöön pukeutumalla Reebokin valkoisiin luistimiin (luultavasti tämän näköiset). Kanadalainen Perron oli jo juniorivuosinaan tullut tunnetuksi valkoisista kiitureistaan, muttei saanut lupaa käyttää niitä NHL:ssä valmentajaltaan. Niin, eihän valkoisia luistimia käytä kuin neitimäiset taitoluistelijat, ajatteli valmentaja Andy Murray todennäköisesti.

Tästä omituisen ajattelumallin linjasta ei oikeastaan saa poiketa, ellei ole riittävän hyvä pelaaja. Tai oikeastaan riittävän hyvä venäläinen pelaaja. Onneksi juuri venäläiset taiturit ovat arvaamattomuudellaan tehneet tilaa erilaisuudelle varustemarkkinoillakin. Nike tuli jääkiekon pariin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla juuri venäläisen Sergei Fedorovin kautta, silloin näihin valkoisiin luistimiin totuttiin melko nopeasti.

Toinen venäläinen, nyky-NHL:n ehdottomaan parhaimmistoon kuuluva Alexander Ovechkin on varusteineen pirteä ilmestys. Miehen tummennettu visiiri ja rennon letkeästi jalassa olevat keltaisin nyörein varustetut luistimet tunnetaan missä vaan. Vancouverin Olympialaisissa Alexander räväytti kuin kiusallaan vanhoillisten kanadalaisten eteen näissä ”demonisissa” hokkareissaan. NHL:n toimistolla luultavasti tässä vaiheessa etsittiin jo tulisen lampaan estäviä sääntöpykäliä.

Ehkä vielä jossain vaiheessa luistimista voi tulla kiekkoilijoille samanlainen tavaramerkki kuin kengistä tietyille koripalloilijoille. Esimerkiksi moni fani muistaa ulkoa Michael Jordanin eri kausien tossujen ulkonäön. Näillä mentiin tulokaskaudella 1984-1985: Niket. Näyttävätkö tutuilta?

Kova futisfani voisi muutaman kerran hieraista silmiään lukiessaan suosikkiseuransa liittäneen riveihinsä 195-senttisen jamaikalaiskeskikenttäpelaajan, jonka aiempiin urheilusaavutuksiin kuuluu maailman nopeimman ihmisen titteli. Kyllä, kyse on pikajuoksijaihme Usain Boltista, joka juuri ilmoitti halustaan siirtyä jossain vaiheessa nurmikentille kuningaslajin pariin. Kunhan hän on ensin parannellut sadan metrin maailmanennätystä 9,4 sekuntiin.

“Sitä ei varmaan rikottaisi koskaan”, Bolt oli BBC:n Sportweekille todennut.

Jään odottelemaan Usainin seuraavia ihmetekoja innolla.

Vaikka huippunopeat jalat ovat jalkapalloilijalle melkoinen ase, ei urheilussa yhden lajin täydellinen hallitseminen takaa myös jonkun toisen lajin masterointia. Esimerkiksi kaikkien aikojen koripalloilija Michael Jordan haki motivaatiotaan vuonna 1993 baseballin parista. Visiitti kesti lopulta vain yhden kauden. Raskaan sarjan MMA-matseja hallitseva Brock Lesnar on painiuransa aikana kokeillut siipiään amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarja NFL:sää kevyin meriitein.

Onnistuneita esimerkkejä löytyy myös paljon, etenkin juuri kainalopallon parista. Vuonna 1999 Denverissä uransa lopettanut QB John Elway oli aika haka myös baseballissa, samoin pitkän uran NFL:ssa pelannut Deion Sanders. Kovin multitalentti löytyy kuitenkin 1900-luvun alkupuolelta. Jim Thorpe voitti Tukholmassa 1912 olympiakultaa viisin- ja kymmenottelusta, mutta mitalit vietiin häneltä pois baseball-ammattilaisuuden vuoksi. Hän siirtyikin tämän jälkeen baseball-kentille, pelasi ammattilaisena myös jenkkifudista ja koripalloa, Uran jälkeen ehti kolmiin naimisiin, alkoholisoitui ja näytteli yli 50 elokuvassa, yleensä intiaanipäällikköä intiaanitaustansa vuoksi. Ihan värikäs CV yhdelle miehelle.