Ilmiöt

En ole käynyt Hotelli Vantaalla, jota kutsutaan ruotsinlaivaksi maalla, mutta vietin viikonlopun oikealla ruotsinlaivalla. Matkan tarkoitus ei ollut juhliminen (lue ruotsinlaivakielellä: dokaaminen), mutta kiinnitin silti huomiota muutamiin biletystä koskeviin seikkoihin matkalla. Jos haluat vaihtelua Helsingin yöhön, avarra maailmaa ja lähde laivalle!

Alkoholi näyttelee merkittävää osaa ruotsinlaivalla. Väitän, että ruotsinlaivalla ei voi olla dokaamatta. (Pois lukien lapsiperheet.) Risteilyn aikana sain paljon todisteita väittämäni tueksi.

1) Osa risteilymatkaajista kun on aloittanut juhlimisen jo hyvissä ajoin maissa, ja on laivalle päästessään jo hyvissä. Seitsemän aikaan illalla laivalla ei katsota pahasti, jos hissiaulassa juo pullonsuusta alennusskumppaa.

2) ”Oli kiva kuitenkin saada naisseuraa, vaikken saannukkaan pillua.” ”Joo, kyllä se yksinäisyyden voittaa.”-tyyliset keskustelut. Noniin, sehän oli mukava tietää tässä ruokajonossa seistessä, pojat. Tämä on tätä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

3) ”Heräämisen jälkeen oli pakko alkaa kiskoa lonkeroa ja smirnoffeja, et pystyin käymään Tukholmassa.” ”Joo. Heiluuko tää laiva?”-tyyliset keskustelut. Samaisessa ruokajonossa.

Vaikka Helsingin yökerhoskenestä valitetaan toisinaan, on meillä täällä asiat silti paremmin kuin ruotsinlaivalla.

4) Laivan ainoa klubi haisi päivänvalon aikaankin kitkerälle tuorehiivalle. Uskokaa, se on tuhat kertaa pahempi kuin pieni hienhaju. Tarkennuksena todettakoon, että haju tunki sieraimiin vielä muutaman drinkinkin jälkeen.

5) Laivan klubilla alkuillasta lauletaan karaokea, ei tosin niin huonosti kuin kuvitella saattaisi.

Myös ruotsinlaivan ravintolatarjonta tukee väittämääni. Jos haluaa mennä syömään viiden jälkeen, mutta ennen iltayhdeksää, eikä ole tajunnut tehdä varausta, pääsee jonottamaan (ruokajono kts. kohdat 2 ja 3).

6) Jonottaminen ottaa päähän, ja baarissa näyttää aina olevan tilaa.

Laivalla on toki hyvät ostosmahdollisuudet. Mutta kuka jaksaa pyöriä neljässä kaupassa tuntia pidempään? Ainoaksi ajanviettopaikaksi jää baari. Tai hytti, mutta eihän niissä kukaan jaksa olla.

7) Seitsemänneksi kohdaksi on pakko mainita laivan tahtomattaankin campit esitykset. Siis oikeesti, kuka niistä haluaa kreditit itselleen?

Loppuun mainittakoon, että vaikka ruotsinlaivan kävelykaturavintolan olutvaihtoehdot olivat lappari ja karjala, oli laivan mummodiskon mojito kuitenkin varsin hyvänmakuinen.

Jokaisella on elämässä joskus sellainen vaihe, kun on aika jättää vanha taakse ja kääntää uusi sivu elämässään. Vanhoista asioista jää aina kultaisia muistoja ja niistä luopuminen voi tuntua kipeältä.

Sama asia koskee niin ihmissuhteita, työtä, kun kaikkea muutakin.

- Kun käytät päätöksen voimaa, saat energiaa päästä minkä tahansa tekosyyn yli – ja voit muuttaa mitä tahansa osaa elämässäsi, heti. Sinun on vain tehtävä päätös. -

-Anthony Robbins

Näin sanotaan, jä päätöksiä pitää tehdä, jotta muutosta on luvassa. Olitpa siis tyytymätön mihin tahansa osaan elämässäsi, vain sinä omalla panoksella voit yrittää parhaasi muuttaaksesi sitä.

Joskus joku asia on tehnyt sinut ennen onnelliseksi elämässä, mutta se ei enää toimi, tai saa sinut liian usein onnettomaksi. kuten esimerkiksi parisuhde. Jos se ei toimi enää vaikka kuinka sitä toivoisi, on aika päästää irti. Siinä vaiheessa ei auta itkut markkinoilla, mutta sureminen on luonnollista. Joskus on kuitenkin noustava, jos haluaa vielä olla onnellinen elämässään.

Yleensä myös kun yksi asia menee huonosti, samalla kertaa usea asia tuntuu kaatuvan niskaan. Silloin tuntee olevansa tunnelin päässä, eikä valoa näy. Silloin on vaan pakko kääntyä vaikka viimeisillä voimilla ja kävellä niin kauan, että pääsee loputtomasta tunnelista kohti valoa. Tämä käy väistämättä ihmisille jossain vaiheessa jos ei heitä toivoaan hukkaan.

Näihin ajatuksiin minäkin olen tullut nyt eron jälkeen, mikä on ollut minulle äärimmäisen raskas, ja nyt yritän vihdoin rakastaa itseäni, ja tehdä elämästäni iloisen ja hyvän elää. sitä kautta voin tehdä muutkin elämässäni onnelliseksi.

Tsemppiä kaikille elämän kaikissa vastoinkäymisissä ja arvatkaa mikä piristää, hyvät ystävät, hyvä leffa, liikunta ja tietysti mahtavat halloween bileet.

Ensi blogini kertoo mun mahtavista lauantaina pidettävistä halloweenkekkereistä.

Siihen asti se on morooooo..

Facebook-yleislakko, joopa joo. Taas nähtiin sosiaalisen median munattomien tapausten joukkovoima, kun yli 100 000 käyttäjää vaelsi lakkopäivänä 15.10. sorvin ääreen. Lehdissä ei ole ollut enää aikoihin uutisia kansalaistottelemattomuudesta, vapautetuista minkeistä tai mielenosoituksista, joissa olisi ollut enemmän aatteen kannattajia kuin toisiaan kuvaavia toimittajia. Facebookissa sumplitut lakot ja adressit nousevat lööppeihin, jäävät toteuttamatta ja kirjoittelu loppuu.

Sain omat viisi sekuntiani kymppiuutisissa eräänä itsenäisyyspäivänä. Silloin vietettiin ehkäpä toiseksi viimeisiä linnanjuhlien kuokkavierasjuhlia. Olen poliittisesti nukkuva ja lähdin joukkoon lähinnä punk-keikan ja ilmaisen majapaikan toivossa - molemmat tuli toteutettua, mutta pientä pioneeria minusta ei saanut. Sinä vuonna kukaan muukaan ei enää jaksanut harrastaa taksi-parkouria tai polttaa poliittisia tunnuksia, lähinnä mieleeni on jäänyt kahden tytön suutelu ja kieriskely linnan edessä poliisin kuvatessa toimintaa.

Tuona itsenäisyyspäivänä Facebook oli vasta sairas haave jonkun mielessä, mutta laiskan nettiaktivismin alku häämötti. Vuonna 2006 avattiin yksi vuosikymmenen nauretuimmasta sivustosta, adressit.com. Vitsin ei luulisi naurattavan enää neljän vuoden jälkeen, mutta ihmisten päätön tarve yrittää vaikuttaa asioihin ei vieläkään petä (tässä vaiheessa sanon, että melkein allekirjoitin "Pepsi Max Cappuccino takaisin" -adressin). Adressit.comin alkuaikoina pari tulostepinkkaa varmasti lähetettiinkin eteenpäin. Sivusto mainostaa etusivullaan, että se mainitaan mediassa päivittäin. Edelleenkin odotellaan ensimmäistä ihmistä, joka jättää Seiskansa torstaina ostamatta Lordin kasvokuvan julkaisun jälkeen.

Suomessa nojatuolivaikuttaminen lähinnä rajoittuu ysärimässyjen kaipuuseen, mutta ulkomailla on lähetty reilusti pidemmälle. Twitter revolution oli iranilaisten vetämä överitempaus, jossa Twitterin käyttäjät vastustivat presidenttiään. Tempaus sai pienen huomion Suomen mediassakin, mutta mitään suurempaa ei tapahtunut. Sama presidentti on edelleen vallassa, mutta kansalla on varmasti yhteisöllisempi fiilis. Että kaikkihan tässä ollaan samassa veneessä, haluttiin sitten presidentin vaihtuvan tai nukketeatterilinjan säilyvän turkulaisessa ammattikorkeakoulussa.

Viime viikon lopulla saatiin todistaa taas yhtä erikoista tarinaa ammattilaisurheilun kieroutuneisuudesta. Manchester Unitedin futistähti Wayne Rooney kiristi itselleen median välityksellä vähemmän hienovaraisesti uuden, huomattavasti rahakkaamman sopimuksen. Rooneyn sopimus olisi loppunut tähän kauteen, ja hän olisi ollut vapaa lähtemään mihin tahansa seuraan. Tämän hän myös ilmoitti median välityksellä. Eri lähteiden mukaan Rooney kuittaa viikkopalkkana ManU:sta nyt noin 150 000 punnan tienestit.

Unitedin oli lähes pakko pitää viime aikoina ongelmia tuottanut Rooney riveissään. Vaikka pelaajana Rooney ei vielä ole esimerkiksi aikaisemmin ManU-paitaa kantaneen portugalilaisen Cristiano Ronaldon veroinen, niin katupoikamainen Rooney on englantilaista yleisöä huomattavasti lähempänä kuin mallipoikamainen Ronaldo.

Saa nähdä, milloin seurat, liigat tai lajiliitot joutuvat lyömään tämän pelaajien pelin poikki. Kaikki valta tuntuu olevan nyt huippupelaajilla, ja etenkin heidän agenteillaan. Pelaajat pyytävät mitä haluavat, ja aina tuntuu löytyvän joku tyhmä, joka maksaa liikaa. Vaikka sitten pankkilainan avulla, kuten kesällä FC Barcelona teki David Villan tapauksessa. Suurimpienkin seurojen talouden kipurajat ovat tulleet jo aikapäiviä sitten vastaan, tällä menolla odotellaan vain kuplan todellista puhkeamista.

Faneilla alkaa olla jo mitta täynnä suosikkipelaajiensa edesottamuksiin. Osa ManU:n faneista lähetti Rooneylle terveisiä viime keskiviikon ottelussa: linkki kuvaan.

Aika kovat paineet tällä hetkellä loukkaantuneena oleva Rooney kasasi itselleen, kunhan nyt toipuu taas pelikuntoon.

Oletteko ajatelleet, missä asennossa on vähiten tukalinta makoilla sängyssä darrapäissään? Itse heräsin pohtimaan asiaa aamulla, makoillessani darrapäissäni sängyssä.

Selällään maaten darraa ei selätetä. Asennosta tulee jo muutenkin ruumisarkkufiilis, eikä tinaamisen jälkeisenä aamuna tarvita mitään niin virallista. Selällään maatessa valveutunutta makoilijaa alkaa myös huolettaa mahdollisen nukahtamisyrjöyksen uhka (nukahdat ja oksennat itsesi tukehduksiin - näistä kuulee aina välillä kauhutarinoita). Selällään makaaminen toimii hetkellisesti vain silloin, jos olo on niin muheva, että mahaankin sattuu.

Mahallaan makaaminen on potentiaalinen vaihtoehto. Silloin on mahdollisuus hakea turvaa tyynyä halimalla. Makoilu tässä asennossa ei kuitenkaan ole pidemmän päälle hyväksi niskalle. Mahallaan makoilu saattaa myös alkaa ahdistaa, jos yöllä on kipaissut kotiin monikansallisen purilaispaikan tai kebbemestan kautta.

Tässä kohtaa alkaa huolestuttaa. Mikä asento on sopiva, jos sängystä ei ole kiire nousta koko päivänä?

Voittaja-asento on tietysti tuttu ja turvallinen sikiöasento. Asennossa yhdistyy kaikki hyvä; se ei rasita niskaa, siinä voi halia tyynyä, ykäriskiä ei ole, koska jos vahinko sattuu, kama valuu suustasi ”siististi” ulos. Asento on turvallinen, eikä se rasita täyttäkään vatsaa. Asennossa on myös helppo katsoa leffoja tai telkkaria, ja siinä pystyy myös syömään. Idylli kruunautuu, jos saat jonkun silittämään vanhalta viinalta haisevaa päätäsi.

Kirjoittaja kannattaa vastuullista juomista, jolloin darra-asentoa ei tarvitse aktiivisesti miettiä.(Kirjoitus on tehty pääasiassa vatsallaan makoillen.)

Viime päivien runsaan kissanristiäismäärän takia en ole ehtinyt aikaisemmin ladata Tavastian synttärikuvia. Tässä niitä kuitenkin nyt on. Juhlissa oli mielettömän hyvä fiilis, ja kaikki esiintyjät olivat erittäin hyviä! Ehdoton suosikkini oli Michael Monroe, jolla on uskomaton lavaenergia ja -karisma. Täytyy myöntää, että mielestäni entisissä Hanoi Rocks-äijissä tulee aina olemaan jotain uskomattoman siistiä.

http://www.city.fi/antitv/klippi/26853/

Aivan mahtava oli myös illan avausbiisi, "Tavastia-rock", jonka esitti Amorphiksen ja Suburban Triben jäsenistä koostunut bändi.

http://www.city.fi/antitv/klippi/26852/

Muita esiintyjiä olivat Lemonator, Paleface, J. Karjalainen, Ismo Alanko, Dj Make, Vuokko Hovatta ja Kerkko Koskinen ja Jenni Vartiainen. Erittäin hyvä kattaus - jokaiselle jotakin. Onnittelut Tavastia!

Sushi. Minä sanoisin että yök, iu, yak.

Tänään kävin ystäväni kanssa helsingin keskustassa ja satuimme kävelemään rautatientorin ohi. Siellä meinasimme suorastaa kävellä päin sushi-mainosta. Rautikalle on avattu uusi sushi-ravintola, ja nykyään tuntuu, että niitä on joka paikassa. Rupesin miettimään että kuinka moni oikeasti tykkää sushista, ja kuinka moni menee sinne vain trendin perässä ja yrittää itku kurkussa nielaista sitä möhkälettä pala palata kurkusta alas.

Mikäs sen hienompaa kun käydä sushi-ravintolassa mm. seuralaisen kanssa syömässä, treffeillä. Itse en kummemmin pidä kalasta, paitsi harvoissa tapauksissa, mm savustettuna, mutta onko tämä uusi villitys nyt Suomeen rantautunut trendi vai uusi rakastettu ruokalaji.

Pietarissa lähes joka kadulta löytyy sushibar, joka on yksi ja sama ketju ja se on yleisimpiä ja suosituimpia ravintoloita.

Oltuani Pietarissa kiinnitin huomiota siihen miten erilainen tapa heillä oli ruokailun suhteen. Saatuani sushi barissa annokseni, olisin voinut luulla sitä alkuruoaksi.

Sushi annokset ovat mielettömän pieniä, niiitähän mahtuu suomalaiseen mieheen 20. Ideana on siis tilata monta sushilajiketta pöytään ja maistella niitä, ja useimmat käyvät päivän aikana ravintolassa useampaan otteeseen. Sushiravintolaan ei siis kannata marssia sunnuntai aamuna baari-illan jälkeen.

Pietarissa oltuani menetin sushineitsyyteni ja voin kertoa, että kävin melkein moikkaamassa vessanpönttöä. Silti mielemme teki tänään uudestaan mennä ystäväni kanssa kokeilemaan onnea, sillä joku siinä viehättää. Ehkä se ajatus että on käynyt illallisella sushibarissa, kuulostaa hyvältä. Trendikästä sanon minä, mutta makuelämyksiä en siitä irti saa. Mitä mieltä te olette.

Eläköön kiinalaiset, ja italialaiset ravintolat, adios sushi.

Rakas taivaan Isä, rukoilen tänään Päivi Räsäsen puolesta. Mielestäni hän tulkitsee sanojasi, kuten piru lukee raamattua. Niskavillani nousevat pystyyn siitä, että ihmisiä syrjitään raamattuun vedoten ja argumentoidaan, että vanhassa ja uudessa testamentissa sanotaan, että vain naisen ja miehen välinen liitto sallitaan. Mielestäni raamattua ei tule lukea sanatarkasti, koska jos lukee, sieltä löytyy paljon asioita, jotka ovat ristiriitaisia keskenään.

Rakas taivaan Isä, haluaisin kertoa sinulle, että suurin osa meistä Sinuun uskovista ei ole samaa mieltä Räsäsen kanssa, vaan haluamme sallia homojen väliset avioliitot ja pidämme homoja yhtä suuressa arvossa kuin muitakin ihmisiä. Emme pidä heitä sairaina, kuten en usko, että Sinäkään pidät – olethan itse luonut myös heidät.

Rakas taivaan Isä, luin äsken Turun Sanomien nettisivuilta, että Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan mielestä Räsänen ”pitäisi saada eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa toisen naisen kanssa ja että syytä olisi myös pohtia, voivatko hänen lapsensa kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi nykyisessä perheessään.”

Rakas taivaan Isä, en usko Esko Valtaojan ehdottaman metodin toimivan, enkä ole hänen kanssansa samaa mieltä. Päiviä on turha lähettää mihinkään terapiaan tai asumaan naisen kanssa. Minun käsitykseni on, että ihmiset, jotka ovat hyvin vahvasti tiettyä mieltä jostakin asiasta, harvoin muuttavat mielipidettään.

Rakas taivaan Isä, uskon, että ainoastaan todella viisaat ihmiset, joiden sydän on lähimmäisenrakkautta täynnä, ovat kykeneväisiä muuttamaan vankkoja mielipiteitään. Anna siis siksi Päiville tulevaisuudessa ripaus lisää viisautta, rakkautta ja suvaitsevaisuutta lähimmäisiään kohtaan.

Rakas taivaan Isä, annathan myös Päivin tulevien vuosien varrella nähdä, että homotkin voivat olla mitä loistavimpia vanhempia lapsille. Muistuttaisitko Päiviä myös siitä, että huonot vanhemmat useimmiten löytyvät niistä liitoista, joissa nainen ja mies kasvattavat lapsia. Pyydän, että viet Päivin tapaamaan ihmisiä, jotka ovat kasvaneet tavanomaisen perheessä, jossa äiti ja/tai isä ovat lyöneet lapsiaan, käyttäneet heitä kohtaan henkistä väkivaltaa, käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen, myyneet lapsiaan tai eivät vain ole alkoholismiltaan tai huumeriippuvuudeltaan jaksaneet hoitaa biologisia jälkeläisiään ja hankkia heille ruokaa.

Rakas taivaan Isä, selitä Päiville omilla tavoillasi, että on tärkeämpää, että lapsella on hyvä kasvuympäristö, jossa vanhemmat häntä rakastavat ja kohtelevat hyvin, kuin että lapsi saa kasvaa äidin ja isän kanssa. Anna Päivin ymmärtää, että hyvässä perheessä voi myös olla kaksi isää tai kaksi äitiä ja ettei rakkaus ole puhdasta vain naisen ja miehen välisenä.

Rakas taivaan Isä, anna Päiville ja samaa mieltä hänen kanssaan oleville anteeksi heidän ennakkoluulonsa ja anna vahvuutta kaikille homoseksuaaleille jaksaa kuulua kirkkoon ja odottaa sitä päivää, jolloin heidät voidaan vihkiä Sinun kattosi alla.

Rakas taivaan Isä, avaa Päivin silmät, sillä hän on kansanedustaja ja varmasti monen nuorenkin esikuva. Hän tarvitsee Sinua nyt enemmän kuin koskaan.

Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
 Aamen.

Viime kesänä innostuin lataamaan iPhoneni täyteen äänikirjoja. Se ei ollut mikään äärimmäisyyksiä vaativa temppu kahdesan gigan puhelimella, kun yksi äänikirja vei gigan tilaa. Ennen kesäistä kokeilua olin kuluttanut äänikirjoja viimeksi silloin, kun ne tulivat C-kasetilla iloisten kansikuvien kera. Opittuani lukemaan olen alkanut ympäröidä itseäni klassisella kirjaformaatilla ja haalinut niukankokoiseen koirankoppiini Ikeasta hyllymetrejä yleisurheilukilpailujen lyhyen juoksumatkan verran.

Ja nyt olen käynyt vieraissa. Luin kokonaisen kirjan läppärini lopullisesti tahriintuneelta näytöltä yrittäen zoomailla pdf:ää viiteentoista tuumaan sopivaksi. Jouduin vierittämään, kääntämään sivua ja urheilemaan, sillä en halunnut etsiä uutta lempiasentoa kirjan lukemiseen (nykyinen on kyljellään ja kylkeä vaihdetaan n. joka sivun kohdalla). Varmasti hommaan olisi löytynyt joku mainio softakin, mutta kärsin 220 sivua epämukavaa lukukokemusta. Katselin verisin silmin kirjahyllyjä ja lupasin kuluttaa kaiken kirjallisuuteni paperisena.

Pari päivää lupauksesta joku työnsi iPhonensa eteeni ja käski kokeilemaan iBooks-sovellusta. Tarjonta ei vakuuttanut; tunnustan nauttivani enemmän uudesta ruotsalaisdekkarista kuin Suomen kansan arwoituksista by Lönnrot. Tekniikka kuitenkin vakuutti, ja himmeältä ruudulta oli melko nautinnollista lukea arwoituksia. Sivut istuivat nätisti ruudulle ja niiden vaihtaminen oli huomattavan helppoa. Hmmm. Mutta sitten on se drm (eli digital rights management), joka värisyttää vapaassa maailmassa kasvanutta yksilöä. Oma kirja pitäisi saada siirtää ihan mihin tahansa laitteeseen ja myydä antikvariaattiin.

Seuraavaksi otin testiin Kindlen ja Stanzan, jotka tarjoavat iBooksista poiketen kirjoja, joista joku on joskus kuullut. Myydyinpänä on Miehet jotka vihaavat naisia, 5 euroa (kaupassa 10). Hinnat noudattavat melko tarkasti digitaalisen musiikin hinnastoa; sähköinen on puolet halvempi kuin fyysinen tuote. Kindlen kaupan koko on huumaava, mutta suomalaisen kirjallisuuden faneilla on edessään matka ns. oikeaan kirjakauppaan haalimaan suomalaisten kustantamoiden tuotteita. Milloin ne heräävät e-kirjabisneksen mahdollisuuksiin ja volyymiin? Vai pitäisikö ensin hankkia se Kindle Suomeen ja puhua vasta sitten?

Sekoitan vielä vähän soppaa ja otan puheeksi Nookin (verrattavissa Kindle-machiinaan), josta kuulin hauskan yksityiskohdan; mennessään Barnes&Noble-kirjakauppaan Nookin omistaja pystyy tunnin selailemaan kirjavalikoimaa. Ei enää lattetahroja ja keksinmuruja ostamattomien kirjojen sivuilla. E-kirjoissa on uskomaton potentiaali - miellyttävä hinta, hyllyllinen kirjoja mahtuu povariin ja lukukokemuksesta voi tehdä sosiaalisen "alleviivaamalla" huippukohtia tekstistä ja jakamalla ne kavereille tai tuntemattomille.

Paperinen kirja on silti esine, joka on paljon enemmän kuin muutama sata sivullista kirjaimia. Kirjan nautinnollisuus alkaa heti aamulla kenkiä jalkaan vetäessä ja kohti kirjakauppaa tallustaessa päättyen siihen, kun sulkee takakannen ja alkaa silmäillä paperiystävälle sopivaa paikkaa täydestä kirjahyllystä.

Pääsylippujen hinnat urheilutapahtumiin ovat aina keskustelun aiheena. Veikkausliigassa pelaava FF Jaro kokeilee viimeisessä kotipelissään, minkä verran katsojat ovat halukkaita maksamaan ottelusta. Yleisö saa nimittäin itse päättää lipun hinnasta.

"Mielestäni tämä on mielenkiintoinen ja hauska markkinointitapa jolla pyrimme saamaan suuren yleisön meidän viimeiseen kotipeliin. Peli on seuramme historian tärkeimpiä kotipelejä sillä lauantaina ratkeaa pelaako Jaro ensi kesänä Europelejä. Haluamme tarjota koko seudulle mahdollisuuden olla paikan päällä kokemassa pelin tarjoamaa jännitystä. Varmasti osa yleisöstä maksaa vähemmän kuin tavallisen lipun hinnan mutta saattaa myös löytyä niitä jotka haluavat osoittaa arvostustaan joukkueelle maksamalla vähän enemmän", Jaron toimitusjohtaja Niklas Storbacka kertoi Jaron kotisivuilla.

Idea on erikoinen, mutta Storbackan mukaan sitä on kokeiltu ulkomailla ja tuloksena on ollut sekä suurempi yleisömäärä että paremmat lipputulot.

Tällaisia tempauksia Veikkausliiga kaipaisi enemmänkin, sillä sarjan yleisömäärät ovat olleet viimeiset kauden pahassa laskussa. Keskiarvot ovat tänä vuonna jäämässä 2 200 katsojan pintaan, kun vielä kausilla 2005-06 ja 2006-07 Veikkausliigan katsomoihin löysin tiensä keskimäärin yli 2 900 katsojaa. Parissa vuodessa tapahtunut 700 katsojan keskiarvotiputus on hurja.

Kihun tilastopankista löytyy pääsarjojen yleisökeskiarvot vuosien varrelta. linkki. Äkkiä katsottuna pesäpallon vahva nousu näyttäisi vieneen jalkapallolta katsojia, ja tällä kaudella Superpesiksen yleisömäärien raportoitiin nousseen kautta linjan. Saa nähdä, pystyykö ensi kaudella Superpesis jo haastamaan Veikkausliigan katsojamäärissä?