Kirjallinen selonteko vieraissa käymisestä

Viime kesänä innostuin lataamaan iPhoneni täyteen äänikirjoja. Se ei ollut mikään äärimmäisyyksiä vaativa temppu kahdesan gigan puhelimella, kun yksi äänikirja vei gigan tilaa. Ennen kesäistä kokeilua olin kuluttanut äänikirjoja viimeksi silloin, kun ne tulivat C-kasetilla iloisten kansikuvien kera. Opittuani lukemaan olen alkanut ympäröidä itseäni klassisella kirjaformaatilla ja haalinut niukankokoiseen koirankoppiini Ikeasta hyllymetrejä yleisurheilukilpailujen lyhyen juoksumatkan verran.

Ja nyt olen käynyt vieraissa. Luin kokonaisen kirjan läppärini lopullisesti tahriintuneelta näytöltä yrittäen zoomailla pdf:ää viiteentoista tuumaan sopivaksi. Jouduin vierittämään, kääntämään sivua ja urheilemaan, sillä en halunnut etsiä uutta lempiasentoa kirjan lukemiseen (nykyinen on kyljellään ja kylkeä vaihdetaan n. joka sivun kohdalla). Varmasti hommaan olisi löytynyt joku mainio softakin, mutta kärsin 220 sivua epämukavaa lukukokemusta. Katselin verisin silmin kirjahyllyjä ja lupasin kuluttaa kaiken kirjallisuuteni paperisena.

Pari päivää lupauksesta joku työnsi iPhonensa eteeni ja käski kokeilemaan iBooks-sovellusta. Tarjonta ei vakuuttanut; tunnustan nauttivani enemmän uudesta ruotsalaisdekkarista kuin Suomen kansan arwoituksista by Lönnrot. Tekniikka kuitenkin vakuutti, ja himmeältä ruudulta oli melko nautinnollista lukea arwoituksia. Sivut istuivat nätisti ruudulle ja niiden vaihtaminen oli huomattavan helppoa. Hmmm. Mutta sitten on se drm (eli digital rights management), joka värisyttää vapaassa maailmassa kasvanutta yksilöä. Oma kirja pitäisi saada siirtää ihan mihin tahansa laitteeseen ja myydä antikvariaattiin.

Seuraavaksi otin testiin Kindlen ja Stanzan, jotka tarjoavat iBooksista poiketen kirjoja, joista joku on joskus kuullut. Myydyinpänä on Miehet jotka vihaavat naisia, 5 euroa (kaupassa 10). Hinnat noudattavat melko tarkasti digitaalisen musiikin hinnastoa; sähköinen on puolet halvempi kuin fyysinen tuote. Kindlen kaupan koko on huumaava, mutta suomalaisen kirjallisuuden faneilla on edessään matka ns. oikeaan kirjakauppaan haalimaan suomalaisten kustantamoiden tuotteita. Milloin ne heräävät e-kirjabisneksen mahdollisuuksiin ja volyymiin? Vai pitäisikö ensin hankkia se Kindle Suomeen ja puhua vasta sitten?

Sekoitan vielä vähän soppaa ja otan puheeksi Nookin (verrattavissa Kindle-machiinaan), josta kuulin hauskan yksityiskohdan; mennessään Barnes&Noble-kirjakauppaan Nookin omistaja pystyy tunnin selailemaan kirjavalikoimaa. Ei enää lattetahroja ja keksinmuruja ostamattomien kirjojen sivuilla. E-kirjoissa on uskomaton potentiaali - miellyttävä hinta, hyllyllinen kirjoja mahtuu povariin ja lukukokemuksesta voi tehdä sosiaalisen "alleviivaamalla" huippukohtia tekstistä ja jakamalla ne kavereille tai tuntemattomille.

Paperinen kirja on silti esine, joka on paljon enemmän kuin muutama sata sivullista kirjaimia. Kirjan nautinnollisuus alkaa heti aamulla kenkiä jalkaan vetäessä ja kohti kirjakauppaa tallustaessa päättyen siihen, kun sulkee takakannen ja alkaa silmäillä paperiystävälle sopivaa paikkaa täydestä kirjahyllystä.