Ilmiöt

Vakavasti otettavan talousjulkaisu Forbes on taas suuressa viisaudessaan listannut vuoden vaikutusvaltaisimmat julkkikset. Lista perustuu julkkisten ansioihin ja mediahuomioon. Ykkösenä on tv-juontaja Oprah Winfrey. Hän tienasi 12 kuukauden aikana 315 miljoonaa dollaria. Tv-shown lisäki Oprah omistaa aikakausilehden, radiokanavan ja verkkosivuston.

Toiseksi vaikutusvaltaisin tähti oli laulaja Beoynce ja kolmanneksi ylsi elokuvaohjaaja James Cameron, joka on muun muassa ohjannut supersuositun Avatar 3D -elokuvan. Neljäs oli Lady Gaga ja viides golffari Tiger Woods. Häntä seurasi Britney Spears, U2-yhtye, Sandra Bullock, Johnny Depp, Madonna ja 90 muuta maailmantähteä.

Ihan kiva lista, mutta jokin tuntuu olevan pielessä!

En millään jaksa uskoa, että seksiaddikti Tiger olisi aikuisten oikeasti maailman viidenneksi vaikutusvaltaisin julkkis.

Golffari tienaa toki törkeän suuria summia kahisevaa ja sen voi tulkita vaikutusvallaksi, mutta jaksoiko kukaan Forbesin ”most powerful celebrities” -listaa koonnut toimittaja tai avustaja miettiä edes hetken ajan miksi pettäjäsika on saanut poikkeuksellisen paljon medianäkyvyyttä. Keksikö Tiger kenties miten maailmanrauha saavutetaan tai miten sairaudet parannetaan? Ei keksinyt ei.

Onko se todella vaikutusvaltaa, jos näkyy mediassa suuren skandaalin yhteydessä pitkän ajanjakson aikana? Forbesissa ilmeisesti ajatellaan periamerikkalaiseen tapaan, että ”all publicity is good publicity and it will give you power”, mutta mielestäni tämä on täysin vanhentunut, aikansa elänyt ja kulahtanut ajattelutapa. Nykyaikana se menee näin: ”Good publicity gives you power, bad will take it from you”.

Vaikutusvalta ei ole pelkkää rahaa ja medianäkyvyyttä. Jos vaikutusvaltaa pitäisi nykyaikana mitata yhdellä mittarilla, valitsisin positiivisen medianäkyvyyden. Jos kahdella, rahankin voisi ottaa mittariksi.

Forbes, u suck! Vaihda listasi nimeksi ”Rikkaat julkkisapinat”!

Tämäkö on sitä vaikutusvaltaa?

Kesällä voi haaveilla lomaromanssista, pitkistä matkoista ja äkkirikastumisesta; kauan kadoksissa olleista sedistä, roskiksesta löytyneestä lottokupongista tai uuden Facebookin perustamisesta. Siinä missä vuoden 2015 kesämorsian on jo tehnyt päässään yksityiskohtaisen kuvitelman häistään päässään, voi äkkirikastumisesta haaveileva olla jo valitsemassa sivustolleen fonttia, kun Google ostaa suunnitellun sivuston - joltain toiselta, koska itse on maannut laiturilla tekemättä mitään.

Omiin päiväuniini kuuluu lähinnä unelmointi sosiaalisesta nettipalvelusta, jota voisin sietää. Eilen kaupan rullaportaissa City.fi:n duunari Tomi kertoi, että olisin tiennyt eräistä synttäreistä jo kauan sitten, mikäli olisin Facebookissa. Tässä vaiheessa edellä rullannut parikymppinen poika kääntyi naamallaan niin hämmentynyt ilme, että tallensin sen heti päänsisäiseen albumiini. "En oo enkä liity", lisäsin vielä vettä myllyyn tuntemattoman kauhuksi.

Olen kertonutkin FB-ärsytyksestäni. En vain ole tosissani yrittänyt etsiä sille korvaajaa, jotain mikä täyttäisi piilevän himoni ihmisten kanssa kontaktointiin. Kesällä olen erakoitunut jopa yhdeksän päivän epäsosiaalisiin putkiin. Eräs päivä tutkin "Facebookin haastajia" (termi on erittäin käytetty parissakin lehdessä), mutten tehnyt tunnusta mihinkään. Kaikista uskottavimmalta tuntuu Diaspora*, joka aikoo olla jonkinlainen turvallinen ja käyttäjää kunnioittava Fac... sosiaalisen median palvelu blogeineen, kuvineen kaikkine hässäköineen. Diasporassa (diplomi-insinöörispora?) viestitkin lähtevät tehokkaasti salattuina - koko palvelu on FB käännettynä ympäri. Alan olla kiinnostunut. Aloin jo kuvitella itseni lisäämässä kesäkuvia jutellen säästä perustajien kanssa. Ja se kaikki tieto on minun, buahaha, all mine, eikä minkään miljardifirman omaisuutta yhdysvaltalaisessa konesalissa.

Myös Google ilmoitti tökkäävänsä lusikkansa sosiaaliseen soppaan; huhut Google Me -nimisestä palvelusta kiertävät. Kukaan ei kuitenkaan osaa arvailla, mitä netin kunkut sunnittelevat höpsössä toimistossaan liukumäen alla. Google Buzz, Gmailissa toimiva yhteisöllinen palvelu, jäi monelta noteeraamatta. Huhun mukaan Google tietää tämän, ja nyt suunnitteilla on ihka oikea sivusto, joka varmasti hyötyy Googlen olemassa olevista palveluista: valokuvista, blogeista, kartoista...

Ihmiset valuvat nauhana yhteisöpalvelusta toiseen. IRC-Galleria lakkasi ilmoittamasta etusivullaan, kuinka monta käyttäjää heillä on. Luku näyttäisi liian masentavalta huippuvuosiin verrattuna. Väki mateli Facebookiin. Pari pisaraa lentää pois, mutta FB yrittää silti rikkoa miljardin käyttäjän rajan. Onneksi Facebook on aivan itse suunnannut sen haulikon jalkoihinsa ja ampunut. Vielä pari vuotoa yksityisyydessä, ja viimeinenkin mahdollisimman vähän aivotoimintaansa hyödyntävä tapaus katoaa kohti parempia palveluita. Uhmani jatkoksi lupaan liittyä pitkästä aikaa sosiaalisen median palveluun ja valitsen Diasporan seksikkäiden perustajiensa vuoksi. Viva la revolution!

Diasporan Maxwell Salzberg, Daniel Grippi, Raphael Sofaer ja Ilya Zhitomirskiy, kolme "tietoteekkaria" ja yksi matemaatikko. Mutta kuka on matemaatikko?

”Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.”
(http://suomikouluopetussisallot.wikispaces.com/2.+Loruja+ja+Runoja)

Yllä olevaa lastenlorua voisi soveltaa myös Helsingin yöhön. Arkena mennään tietysti viikonloppua useammin baariin yökerhon sijaan, ja yökerhojen päivä on lähes poikkeuksetta lauantai. Muitakin eroja on.

Maanantaisin ulkona käyvät muita enemmän ammattilaiset, eli ravintola- ja baarialan työntekijät. Syy löytynee poikkeavammasta kierrosta työ- ja vapaapäivissä. Lauantaisin on paha lähteä ulos, jos työvuorot tuppaavat olemaan silloin. Yksi maanantai-bileiden käsite on Redrumin Sikamaanantai, jonne kerääntyy muun muassa räppifiilistelijöitä. Yhdessä vaiheessa paikan houkuttelevuutta vähentäneet järjestyshäiriötkin on saatu kuulemani mukaan nyt kitkettyä.

Tiistai on hiljainen. Jos silloin lähdetään, niin suuntana on todennäköisimmin lähibaari. Muistan kerran lähteneeni tammikuisena tiistaina Den Kungliga Klubbenille, joka kumisi tietysti tyhjyyttään. Työntekijöitäkin oli paikalla muistaakseni vain kolme. Vaikka tiesin silloinkin tiistain olevan kuollut päivä yössä, olen siitä eteenpäin pysytellyt kiltisti kotona tiistaisin, ellei erityisempiä kutsuja ole tullut.

Keskiviikko, pikkulauantai. Keskiviikko virkistyy kesäisin, ja silloin kaupungista löytyy menoa moneen makuun. Esimerkiksi Cubassa on poikkeuksetta hyvä meno. Uusia etkopaikkojakin on ilmestynyt. Itse aion mahdollisimman pikaisesti testata Mehdin (mm. Motellet, Circus) uuden paikan Bistro del Marin, joka löytyy Ruoholahdesta entisen Basilican tiloista. Erityisesti paikasta saatava ruoka houkuttelee!

Jos joku ei vielä tiedä, niin torstai on Kallen päivä. Kaarle XII on kaupungin legendaarisin mesta mielestäni muutenkin. Sinne voi ja kannattaa mennä tavallista aikaisemmin, vaikka puoli yhdeltätoista. Pöydillä tanssitaan jo puoli kahdentoista aikaan (pukumiesten- ja naisten toimesta). Kallen poket ovat myös legenda itsessään, ja he pitävät huolen, että K-24 ikärajassa ei venkoilla.

Perjantai oli vielä jossain vaiheessa lähes lauantain veroinen bilepäivä, mutta sen veto on nyt hieman hiipunut. Liekö taloustilanteen vuoksi tai muuten. Omien huomioideni lisäksi muutamatkin ravintolapäälliköt ovat maininneet asiasta.

Lauantai on yön ykköspäivä, jolloin kaikenikäistä porukkaa löytyy melkein mistä vain. Kuten jo alussa totesin, lauantaisin mennään muita päiviä useammin yökerhoihin.

Sunnuntaina liikekannalla ovat taas enimmäkseen ravintolatyöntekijät.
Aikaisemmin Onnelan sunnuntai, eli Sunnela, oli kova sana, mutta Huuman sunnuntai ei kai ole saanut aivan samanlaista asemaa. Vapaalla olevia ammattilaisia olen bongaillut sunnuntaisin viime aikoina muun muassa YK:n sunnuntain päiväbileistä ja Jenny Woosta illemmalla.

Frisbeegolf on tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvava laji Suomessa, ainakin jos mittapuuna pitää kilpailupaikkojen eli ratojen määrän kasvua. Tänä kesänä uusia fribailupaikkoja tehdään ainakin 15 kappaletta, kaksi näistä valmistuu armeijan alueelle, kun sekä Kainuun että Karjalan prikaatissa voi kesän jälkeen heitellä kiekkoa koriin.

Ratoja on Suomessa yhteensä jo noin 160 kappaletta aina Hangosta Inariin saakka. Ja kun harrastus on levinnyt ja kasvanut lähes räjähdysmäisen nopeasti, on vastaan tullut myös ongelmia väärinkäytösten vuoksi. Niin sanottu frisbeegolfetiketti on heittelyn tuoksinassa unohtunut joiltakin, näin ollen radat ovat olleet ruokottomassa kunnossa muun muassa roskaamisen vuoksi. Tampereen Epilän rata joutui jopa purku-uhan alle, mutta lopulta Tampereen kaupunki ja Disc Golf Club Tampere sopivat uusista pelisäännöistä. Uudessa suunnitelmassa huomioidaan paremmin muun muassa turvallisuus, pysäköinti ja jätehuolto. Puistoon tehdään tarvittavat ohjeet radan käyttämiseen, ja alueen kunnossapitoa tehostetaan.

Kunnollinen ohjeistus voisi olla paikallaan monilla muillakin frisbeegolfradoilla. Kesän lomamatkailuaikana on todella helppoa ja mukavaa napata kiekkokassi matkaan ja käydä lomalla testaamassa joku itselle vielä uusi rata. Kokeiluinnostusta vain laimentaa vahvasti se, että yleensä jo radan löytäminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on suunnistaa radalla väylältä toiselle. Ja joskus huomaa heittävänsä täysin väärälle korille, kun väylätaulut puuttuvat täysin. Näin kävi allekirjoittaneelle kaksi päivää sitten.

Onneksi netistä löytyy moneen asiaan vastaus, niin tähänkin. Frisbeegolfradat.fi on oiva sivusto niille, jotka haluavat käydä tutustumassa Suomen eri kiekkoratoihin. Vaikka hyvin monilla radoilla opastukset ovat ensiluokkaisesti hoidetut, ei väyläkartan tulostaminen netistä ole silti ollenkaan huono idea.

Viimeaikaisiin postauksiini tulleen palautteen johdosta pohdin tällä kertaa bilettämistä hieman eri tyylillä kuin aikaisemmin. Luvassa on kesäloman kunniaksi eri tavalla asiapitoista tietoa. Tästä eteenpäin käytän tässä postauksessani "bilettää"-sanan tilalla "juhlia"-sanaa, vaikka oikeastihan juhlinnasta on melko harvoin kyse Helsingin yössä. Ellei lauantaita, perjantaita, tai viime perjantain jälkeistä keskiviikkoa pidetä riittävän hyvänä syynä juhlalle.

Aloitetaan tarkastelemalla juhlinnan vaikutuksia kansantaloudelle. Kulutus, etenkin kotimainen, on hyväksi kansantaloudelle, koska laskukaudella talouden rattaat eivät saisi pysähtyä, jottei päädytä lamaan.
Ravintoloita tukemalla luonnollisesti myös työllistetään ihmisiä. Koska suurin osa Helsingin ravintoloista on suomalaisomistuksessa (Käsittääkseni globaalit yhtiöt eivät ole mukana yökerhotoiminnassa, ja kaikista rahoittajista minulla ei ole tietoa.), raha ei valu ulkomaille suoranaisesti. Ravintoloiden joidenkin pakollisten menojen, kuten juomahankintojen, kautta kylläkin. Euroopan tasolla viinit ja muuta alkoholivalmisteet muodostavat toisaalta ison toimialan, joka työllistää sekä tuo verovaroja valtioille.

Kansantaloutta ajatellen huomioon on otettava kuitenkin myös juhlimisen haittavaikutukset kuten alkoholiongelmat, ei-toivotut raskaudet ja työtehokkuuden heikkeneminen.
Koska yksistään Helsingin lukuja on vaikea saada selville, tutkitaan alkoholihaittojen aiheuttamia kustannuksia koko maan mittakaavassa. Kokonaiskustannukset maassamme nousevat lähes miljardiin euroon. Kaikkia epäsuoria haittoja ja niiden kustannuksia on edes vaikea arvioida, mutta ne kasvattavat euromäärää huomattavasti. Suurimmat kulut tulevat työn tuottavuuden laskusta.

Juhliminen voi ajaa myös henkilön oman talouden ahtaalle, jos kontrolli katoaa. Hälyttäviä esimerkkejä ovat pikavippien ottajat, jotka rahoittavat juhlintaansa järjettömän korkeiden korkojen lainoilla. Todellista vuosikorkoa vipeille tulee useampi sata prosenttia, lainaehdoista riippuen. Näiden lainojen ottamisesta syntyy helposti velkakierre maksuvaikeuksineen, joka saattaa päättyä esimerkiksi luottotietojen menettämiseen.

Jatkojen humussa syntyneet lapset tarkoittavat myös kustannuksia. Paitsi perheelle, myös yhteiskunnalle. Alle kuusivuotiaan lapsen yksi päivähoitovuosi maksaa kunnalle keskimäärin 9000 euroa (netto). Alle kolmevuotiaan hoitovuosi on huomattavasti keskimääräistä kalliimpi, noin 12 000 euroa (netto). Lapsista toisaalta kasvaa tulevaisuuden veronmaksajia ja vanhenevien ikäluokkien hoitajia.

Myös mielenterveyden kannalta katsoen juhlinnassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Miellyttävät sosiaaliset tilanteet pitävät ihmisen mielen vireänä, ja lajitoverien seuraan hakeutuminen on lajillemme ominaista. Baarissa mahdollisesti solmitut rakkaussuhteet ja elämänpituiset ystävyydet eivät ole välttämättä rahassa mitattavia, mutta sitäkin arvokkaampia. Huonot kokemukset taas saattavat altistaa jopa esimerkiksi masennukselle.

Kuten huomata saattaa tämän lyhyenkin pohdinnan perusteella, juhlimisessa on monia huomioon otettavia puolia, jotka jokaisen juhlijan tulee arvottaa itse. Myös omaa juhlintakäyttäytymistään voi tarkkailla näiden taustojen valossa. Olenko yhteiskunnan tukipilari, vai perässä vedettävä kivireki?

Lähteet:

Kuntaliitto, STM

J. Lönnqvist, 2007. Alkoholi vai terveys. Kansanterveys-lehti 3/2007.
[WWW-dokumentti] http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_3_2007/paakirjoitus__alkoholi_vai_terveys (Luettu 22.6.2010).

TarkkaMarkka Suomalaisen säästämisopas. Ei päiväystä. Todellinen vuosikorko. [WWW-dokumentti]
http://www.tarkkamarkka.com/luottokortit-ja-lainat/todellinen-vuosikorko.html (Luettu 26.6.2010).

"Ja juna kulkee vaan, kulkee, on sillä suunta tuonne pohjoiseen", lauloin pohjoiseen matkalla olevassa junassa, joka pysähtyi jonkun hienon miehen pyromanian takia Tikkurilan kohdalle. Matkakumppanin hymy alkoi karista siinä vaiheessa, kun kysyin kolmannen kerran, olinko muistanut kertoa Kari Tapion olevan Suonenjoelta. Olin muistanut kertoa, samoin sen, että asuin siellä joskus. "On elämä kuin juna vaan... se aina jatkaa kulkuAAAAAAN!", lauloin ulkomuistista. "No eihän tää juna kulje mihinkään! Nyt nokka umpeen", kaveri alkoi äksyillä tökkien yhä kiivaammalla tahdilla iPhonensa ruutua. Tikkurilan kohdalla ei jostain syystä kuulunut 3G. Äksyilyn syy alkoi selvitä.

VR on lupaillut tietoliikenneyhteyksiä juniin kauan. Visa Electronin piti alkaa toimia jo. Sanon vain, että onneksi on pankkikortti. Sen voi jopa nostalgisesti höylätä miinukselle junan ravintolavaunussa. Eräällä kerralla jokaisen IC-junan penkin päälle ilmestyneet töpselit lupasivat hyvää - jospa pian läppäriään voisi käyttää muuhunkin kuin kauhuleffojen katsomiseen julkisella paikalla. Komediaa tarjosi se fakta, että osa Pendolinoista on vuosimallia 2002. Eikä niissä siis ole wlania. Häh.

Iloisia uutisia kuuluikin puolisen vuotta sitten; VR ottaa ja otti wlanin koekäyttöön Pendolinon bisnesluokassa. Ensi kuun alussa myös kakkosluokan matkustajat pääsevät käsiksi wlan-herkkuun. Vuosi sitten istuin Helsingin sisäisessä bussissa, minkä vierellä huristeli koko Manskun pituudelta kaukoliikenteen bussi. Liityin puhelimellani automaattisesti sen tarjoamaan langattomaan verkkoon. Mikäli bussimatkustus ei olisi niin hämmentävän epämukavaa, olisin vaihtanut kumipyörät alle huomattuani wlanin bussissa. Junassa on kuitenkin se oma kulkurimainen viehätyksensä, kysykää vaikka Spotifylta. Junaromanttinen Kari Tapion biisi Juna kulkee on Suomen eniten ja maailman 16. soitetuin kappale jättäen taakseen mm. Usherin ja Rihannan.

Kyseessä ei ole VR:n viraalimarkkinointikampanja, vaan Kuvalaudan projekti. Joku voisi sanoa sen olevan kriitiikkiä Spotifyn kuunnelluimpia kakkarenkutuksia kohtaan, mutta kyllä kyseessä on ihan tyypillinen älyvapaa, joskin viihdyttävä masinointi eli junailu. Joukossa on todellakin voimaa, kun Kari Tapsa pitää saada maailman kuunnelluimmaksi. Mihin muuhun tämän energian voisikaan valjastaa? Innokkaimmat ovat jättäneet junan kulkemaan vuorokausiksi, suurin osa tosin äänettömästi. Yöt läpeensä kolkutteleva juna uhkasi tämänkin talouden mielenrauhaa. Pitäisi kuulemma käyttää kuulokkeita. VR muuten luopuu niistä junien käsinojiin integroiduista kuulokkeilla toimivista radioista, joita käytti puoli prosenttia matkustajista. Noin yksi prosentti ihmisistä on ylipäätään huomannut sen kuulokeliitännän kätensä alla.

Puolen vuoden päästä tiedetään, aletaanko junaverkkoa rakennella myös IC-juniin. Lisäksi päätetään, sisältyykö verkon käyttö lipun hintaan, vai aletaanko siitä periä lisämaksua. Ja voisikohan verkkonsa vaihtaa käsisaippuaan?

Pane junasi kulkemaan: http://open.spotify.com/track/2qoj7CRQBW3kxWq6hNEpNN[/I]

Viikonloppuna Suomessa vietetään jussia. Juhannuksen perinteet juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Erilaisilla taioilla pyrittiin esimerkiksi varmistamaan naimaonni. Juhannussalkokin oli alkujaan germaaninen fallossymboli, eli miehen sukupuolielintä erektiossa kuvaava, mieskuntoa ja miehisyyttä ilmentävä merkki tai symboli. Selkokielellä: juhannustanko on iloinen penis!

1 – Wimbledon on 1 neljästä tenniksen Grand Slam –turnauksesta, valtaosan mielestä turnauksista se ykkönen.

Päädyin eilen valloittamaan erään yökerhon tanssilattiaa ystävieni kanssa. Ei ole montaa hauskempaa tapaa viettää iltaa, kuin irrotella isolla porukalla, jolloin muuvitkin voivat olla reteitä. Olemme joskus esimerkiksi tehneet jättimäistä "energiapalloa" keskellä klubin tanssilattiaa.
(Kuriositeettina mainittakoon, että porukkamme armaat pojat yrittivät tällä kertaa opettaa minulle erästä tanssiliikettä, jonka seurauksena polvieni sisäpinnoilla komeilee mustelmat.)

Lauantaista tulee ikimuistoinen! Minä menen, jos sää sallii, perheeni kanssa huvipuistoon, ja prinsessa Victoria menee Tukholmassa naimisiin. Jos en olisi työtön työnhakija, jolle ei jää ylimääräistä rahaa huvituksiin ja joka ei saa lähteä maasta ilmoittamatta työvoimatoimistolle, olisin oitis lähtenyt perheeni kanssa Tukholman humuun nauttimaan tunnelmasta. Luin nimittäin eräästä ruotsalaisesta naistenlehdestä mitä kaikkea kivaa tavis voi tehdä Victoria-Daniel-päivänä, ja innostuin totaalisesti.