Ilmiöt

Ruoka - yksi suurimmista intohimoistani.

Parhaissa juhlissa on aina tarjolla ruokaa, mutta arkisemmin sapuska ja biletys kohtaavat yöllä kotiinlähdön aikaan. Tunnustan: olen aikamoinen mäkkityttö puoli kahden ja pilkun välillä. En edes halua laskea, kuinka monta Big Maciä olen vetänyt tyytyväisenä ranejen ja cokiksen kanssa pikkutunneilla. Hamppareista tehty jono yltäisi todennäköisesti avaruuteen asti.

Helsingin yösyöppöjen nälkää helpottavat hampurilaisten lisäksi erinäiset kebabmestat, joista esimerkiksi voisin nostaa Pasha’s kebabin Eerikinkadulta. Paikan sapuskat täyttävät ainakin omat kebbehimoni. En muista, että olisin kertaakaan jaksanut syödä annosta loppuun, joten siitä pieni miinus.

Pizza on kolmas vaihtoehto. Sky Express Annankadulla on tarjonnut muutaman kerran helpotusta nälkään. Tosin viimeksi siellä käydessäni en malttanut jäädä odottamaan tilauksen valmistumista. (Aamulla kuiteista tarkistaessani, huomasin viettäneeni paikan päällä vajaan vartin, joten ei se palvelu sitten niin hidasta ollutkaan..)

Perinteiset snägärit pitävät myös pintansa, vaikkakin niillä harvemmin käyn. Kaupungin parhaat ovat Töölön torigrilli ja Jaskan grilli, joka alkaa olla jo klassikkojen klassikko.

Ehkä nerokkain yöruoka kohdallani on ollut hotellin aulasta hankittu valmissalaatti, jonka syömisestä ei tullut aamullakaan huonoa omatuntoa.

Suuntaan jälleen tänään pikkujoulujen merkeissä yöhön, ja voin melkein lyödä vetoa, että löydän itseni illan lopulla huutelemasta hampparia. Saisikohan mäkkäriin kantiskortin…?

Tästä jatkuu kertomukseni viihdetoimittajan itsenäisyyspäivän, tai yön, vietosta:

Viihdetoimittajat, jotka joutuvat hoitamaan ns. ”Linnan juhlien jatkot” eivät myöskään pääse helpolla. Joko seisot koko yön Teatteri-ravintolan tai muun yökerho aulassa, ja kysyt julkkiksilta samat kysymykset väsymykseen asti: 1. Maistoitko Linnan boolia? 2. Entä ruokaa? 3. Tanssitko? 4. Mistä ihastuttava (käännettynä: karmaiseva) pukusi on hankittu ja kenen tekemä se on? 5. Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Toistat samat kysymykset uudestaan ja uudestaan, kunnes olet niin sekaisin ja jalkojasi särkee niin paljon, ettet enää edes tunnista vieressäsi seisovaa Mikko Alataloa. Mietit vaan, että kuka hitto tuo tyyppi oikein on, jolla on nuo silmälasit.

Pahinta on joutua seisomaan läpi yön jonkun yökerhon ulkopuolella, esim. vippiyökerho Blackin luona, jonne tavallisella pulliaisella ei ole mitään asiaa. Portsarit näyttävät tympeiltä ja on kylmä kuin Siperiassa, vaikka laittaisit mummosi villakalsarit juhlatamineiden alle. Odotat kuumeisesti, että julkkikset ovat saaneet biletettyä tarpeeksi, että saisit muutaman kommentin, kun he iloisesti rymistelevät ulos. Päässäsi pyörii vain yksi ajatus: ”tulisivat nyt jo ulos sieltä baarista prkle”.

Ja sitten baarin edustalla seisomisen Grande Finale on, ettei suurin osa Suomen tähdistä edes kommentoi mitään ulos tullessaan, juoksevat vaan vikkelästi ohitsesi ja parhaassa tapauksessa heittävät kivan herjan perään. Joten kärsimyksesi ulkoilmassa ovat tavallaan olleet turhia. Mutta sehän on toisaalta ammatinvalintakysymys. Jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Toivon kuitenkin, että jonakin vuonna, julkkikset tajuaisivat, ettei toimittaja kiusaa heitä tahallaan kysymyksillä, että työtään hänkin vain tekee. Olisi ihanaa, jos suurin osa haastateltavista antaisi kylmässä värjöttäneelle toimittajapololle nopeasti edes yhden kommentin, ihan mistä tahansa. Se olisi reilua.

Itse saan tänä vuonna pitkästä aikaa nauttia Linnan juhlien loistosta ja itsenäisyyspäivästä omalla kotisohvalla ja katsoa spektaakkelia televisiosta. Voin siemailla hyvää punaviiniä, syödä suklaata ja ihastuneesti huudahtaa, kun näen jonkun kauniin muotiluomuksen tai ihanan kampauksen. Odotan tapahtumaa innolla.

Itsenäisyyspäivän juhlat ovat tärkeä tapahtuma, joten kiitos etukäteen teille toimittajille, jotka raportoitte siitä.