Pukukoodikieltä

Olin toissa viikolla Kalliossa, Pacificossa, jossa kaupungin rastapäät ja Kallion tyyliin boheemit kokoontuvat. Klubilla oli reggaekeikka, ja aulan narikka oli niin täynnä jo puoli kahdeltatoista, että sisään tulevia kehotettiin pitämään takit päällä. Tunnelma oli hikinen, mutta hyvä, juuri paikkaan sopiva.

Yli- tai alipukeutumisesta tulee valitettavan usein kiusallinen olo.
Olin kotvan aikaa sitten ug-räppibileissä kuvaamassa, päälläni tavallinen neuletakki ja hyvin asialliset farkut. Illan kuluessa eräs mies tuli toteamaan, kuinka näytin siltä, etten kuulunut joukkoon. Seuraavan kerran, kun menin samaan paikkaan kuvaamaan (ei-niin-ug-)räppibileitä, laitoin päälleni hupparin. Kukaan ei tullut sanomaan mitään.

Helsingissä on selviä pukeutumisalueita. Ilmiselvästi Kalliossa ei näe yhtä paljon uusimpia henkkamaukan pitsitoppeja kuin Kampin ”SK”-alueella, ja Punavuori sekä Esplanadien alueen baarit ovat asia erikseen.

Ainakin itselläni pukeutumisesta voi päätellä illan meiningin. Joinain päivinä tarvitaan kimallusta, ja toisina hupparia.

Pakonomaisen ruutupaitavillityksen iskiessä, täydennä look graafinensuunnittelija-silmälaseilla ja suuntaa Siltaseen tai melkein mihin tahansa Punavuoressa. Tai Nollaan, jossa majaansa pitävät ”Töölön hipsterit” (light-versio originaaleista).

Jos haluat vetää pikkumustan päälle tai laittaa kovat kaulaan, suuntaa
Teatteriin tai Tigeriin.

Baareissa käyvien ihmisten pukeutumisesta voi myös haistella merkkejä. Jotkut muistavat ehkä vielä LUX:in ja sen imagon alussa. Tiukka pukukoodi, ei poikkeuksia. Erään kerran näin kyseisessä paikassa miehen, jolla oli huonosti istuva puku päällään, ja mikä kauheampaa, juoksulenkkarit jalassa. Lopunajat olivat käsillä.

Kuvassa stailausta Fredan Tivolin malliin.