Ilmiöt

Sunnuntaihesarin kanssa samaan aikaan kotiin saapumisessa on omat ongelmansa. Aamu tulee aina yhtä nopeasti. Luojan kiitos baarit eivät voi olla keskieurooppalaiseen tapaan aamuun asti auki, koska silloin joutuisi ryömimään kotiin lähempänä päiväpostia, ja päivä olisi kokonaan pilalla, kun nyt se valuu hukkaan vain puoliksi.

Eilisen Emma-gaalan jatkoja juhlittiin Tigerissa. Alakerta oli varattu emmailijoita varten kahteen asti ja se olikin tupaten täynnä lähes koko illan. Meininki oli kuitenkin sinne noin kahteen asti melko jäykkää. Vipin, jota uudistettiin tässä taannoin, suurin muutos on se, ettei siellä ole enää tanssilattiaa, mikä rauhoitti menoa varmaan omalta osaltaan. Muutenkin ihmiset tuntuivat keskittyvän enemmän small talkiin kuin bailaamiseen, mikä on, totta kai, arvokkaan gaalan jatkoille sopivaa.

Yläkerrassa sen sijaan irroteltiin, ja tanssilattialle uskaltautui myös valtakunnan ykköspoika Sauli ”Adamin poikakaveri” Koskinen. Kauniiden daamien kanssa. O-ou, tietääköhän Adam tästä. ;)

Gaala.. Ah, kuinka glamourilta mikä tahansa tilaisuus saadaan kuulostamaan, kun perään liitetään gaala. Tänään jaettiin Emma-palkinnot, joten Linnanmäen Peacock-teatteriin oli kerääntynyt Suomen musiikkitaivaan kerma. Tilaisuus oli hauska, mutta totuuden nimissä haluan jakaa kanssanne takahuoneen tarinat, eli kuinka fiiniä siellä sitten olikaan.

Toimittajia pyydettiin saapumaan paikalle tekemään haastatteluja noin tuntia ennen gaalan alkua. Lehdistötilaisuus helpottaa työtä huomattavasti, koska muuten kiinnostavia naamoja joutuisi väijymään punaisen maton varrella kuin leijona antilooppeja savannilla. Jos pysytään eläinvertauksissa, lehdistötilaisuutta voi kuvailla sanalla muurahaispesä. Kun kaikki Suomen kymmenen julkkista saadaan samaan paikkaan yhtä aikaa, kuhisevat toimittajat ja kuvaajat heidän kimpussaan kuin työläismurkut kuningattaren ympärillä.

Gaalan katselua varten toimittajille oli varattu screeneillä täytetty taukotila. Tila muistutti lähinnä Ylöjärven Teboilia munkkitiskeineen. Onneksi joskus käy tuuri: satuin saamaan ylijääneen paikan gaalasalista. Vaikka jouduin jännittämään koko kaksituntisen ajan kestävätkö penkin ruuvit loppuun asti, oli huomattavasti mukavampaa seurata gaalaa livenä kuin taukotilan screeneiltä.

Salissa näki myös mielenkiintoista porukkaa. Tuomari Nurmio, Paula Koivuniemi ja Kari Tapio muodostivat yhden possen. Mikko Alatalo näkyi laseineen salin toisella puolella. Gaalan juontaja Ile Uusivuori viihdytti yleisöä vihjailemalla vehkeestään ja sen sijoituspaikasta housujensa vasemmassa lahkeessa.

Yhdessä kaikkien aikojen ensimmäisistä postauksistani ihmettelin Ben Zyskowiczin ilmaantumista räppipirskeisiin. Emma-gaala vahvisti epäilyni. Pikku-B heitti rennot yläfemmat Uniikin kanssa. Uusin tulokas porukassa näytti olevan Kimmo Sasi, jonka Zysse esitteli suvereenisti nugeteilleen (=nugget, väännetty tummien räppärien nigga-sanasta. Tarkoittaa kaveria.)

Loppuillasta salin hallitsevimmat aromit olivat hiki ja punaviini. Toimittajilla oli vielä mahdollisuus haastatella voittajia, jotka olisivat halunneet jo lähteä juhlimaan. Amorphiksen heviäijät kiteyttivät monien ajatukset näin: ”Äh, lähetään v****** täältä.”