Blogikuumotuksia

1000

Yritän tänään herätä kymmeneltä. Kaoottinen jouluviikko tuntuu sen verran päässä, että teen kuten jokainen keskiviikko; pyörittelin uuden herätyksen puhelimeen puolta tuntia myöhemmäksi. Varmaan parempi ratkaisu olisi luovuttaa ja siirtyä puoli yhteentoista suoraan. Erään kommentoijan iloksi kerron, että puolessa tunnissa ehdin nähdä unen, jossa minua yritettiin suostutella lähtemään matkalle.

1030

Kirkonkellomainen ääni etenee iPhonesta tärykalvolle. Läppäri hengittelee valollaan muffinsimurukuorrutuksen (vai kuppikakkumurukuorrutuksen?) alla. Nostan syyllistävän saukon, tiukkailmeisen lutra lutran, läppärin viereen. Saukko vahtii, että puolen tunnin päästä näppäimistö alkaa natista. Sen syyllistävät ruskeat silmät ovat piinanneet montaa väärästä paikasta herännyttä.

1045

Olen tervannut itseni suihkussa ja selannut Digitodayn läpi. Bloggausaihetta etsien siis. Lex Nokia? Äää. En ole täysin varma sen sisällöstä. Lupaan perehtyä asiaan ns. paremmalla ajalla, jota tuskin koskaan tulen näkemään. Facebookin tuunaus? Nytkö vasta? Teinien suosimissa kuvagallerioissa pinkit glittersydämet ja kuvakollaasit ovat riemastuttaneet käyttäjiä kauan. Ei ilmeisesti oletettu, että vanhempaa porukkaa vetävässä FB:ssä innostuttaisiin leikkimään ulkoasulla. Joopa joo, siellähän viljellään porkkanoitakin. Laitan Röyksoppin uuden levyn soimaan ja petyn sen instrumentaalilinjaan. Joka neljäs on kytkenyt virustorjunnan kokonaan pois. Vaarallinen elämä, miksipäs ei. Vähän kuin suojaamaton seksi; vakiokumppania voi höylätä, mutta sekin voi käydä vieraissa.

1100-1205

En innostu yhdestäkään ajankohtaisesta netti-ilmiöstä. Kävin nuuskimassa Diasporaa viime viikolla, mutten päässyt liittymään palveluun. Syyllistävä saukko aloittaa tehotuijotuksen. Käyn uudistuneilla ja hämmentävän sekavilla Ilmatieteen laitoksen sivuilla katsomassa, että vietän jouluni -30°C:ssä Kuopiossa. Mietin yhtä joulua ehkä 10 vuoden takaa, kun istuin huoneessani kirjoittamassa 1990-luvun alun vintage-läppärillä, miten paljon vihaan joulua. Alan kelata bloggaushistoriaani. Vuonna 2005 avasin LiveJournal-tilin, jonne kirjoitin 292 978 merkkiä tekstiä. Aina kirjoituksia lukiessani kadun, etten ole jatkanut päiväkirjamaista kirjoittelua. Haistanko uudenvuodenlupauksen?

Selaan BlogCityä. Miten helppo olisikaan keksiä kirjoitettavaa ravintoloista! Kävisi vain kiskomassa hyvät pöperöt ja myöhemmin turinoisi, oliko hyvää vai yäk. Joo, helppoa ja helppoa. Helpoltahan kaikki näyttää, muttei varmasti ole. Istuukohan Tuomas Vimmakin selvittelemässä takkujaan pää tyhjänä? Kirjoittamisessa ja tenttiin lukemisessa on paljon samaa; molempien kuumottaessa alkaa innostua uusista asioista. Ikkunoiden pesusta, kirjojen aakkosjärjestämisestä, murobbs:n keskustelusta Mikko Uutelasta. Voisikohan siitä blogata? Eikö? Luovutanko?

Moni rakas blogi ja nettisivusto lopettaa huipulla. Vaikka lukijoita riittää ja hiljaisuuden vallitessa kommenttiboksi täyttyy kaipaavista valituksista, bloggaajaa ja ylläpitäjää ei enää koskaan näy. Loppuunpalaminen? Bloggaajat ovat valitelleet lukijoiden epärealistisia odotuksia. Kirjoitustahdiksi toivotaan kahta sisältörikasta postausta per päivä ja kuvien pitäisi olla syyskuun Voguen tasoa, muuten ainakin pari räkänokkaa ilmoittaa lopettavansa blogin tilaamisen Blogilistalla. Moniko jaksaisi harrastaa joogaa, jos tuhat ihmistä seisoisi maton vieressä arvostelemassa asanoita ja ilmoittamassa, että jos sitä halasanaa ei nyt näy, niin mä ainakin lähden vetämään?

Minua ei ole kuumottanut kukaan muu kuin saukko. Pidän siitä, kun kello raksuttaa eteenpäin kohti kahtatoista ja ajatuksia tulee nopeampaa kuin sormet liikkuvat. Joskus tahmeus valtaa aamun ja tekisi mieli olla kirjoittamatta enää edes allekirjoitusta kauppakuittiin. Ehkä ensi vuonna palautan sen LiveJournal-tilinikin.

Hyviä jouluja ja uudenvuodenlupauksia,

Del ja Syyllistävä Saukko