Äskettäin uutisoitiin, kuinka RKP:n entinen kansanedustaja Eva Biaudet valittiin vähemmistövaltuutetuksi. Hankalaksi Biaudetin nimitys osoittautui, koska ministerinäkin toimineella naisella ei ole korkeakoulututkinto, joka olisi edellytys viralle. Hänelle annettiin siksi erityislupa hakea virkaa.
Vähemmistövaltuutetun virkaa haki myös moni muu henkilö, joiden joukossa oli mittavan kokemuksen omaavia ja korkeakoulututkinnon suorittaneita. Yksi 31 hakijasta oli juristi Husein Muhammed, joka harkitsee nyt Hufvudstadsbladetin mukaan tekevänsä valituksen Biaudetin nimityksestä. Hänen mielestään Biaudetin nimitys oli poliittinen, ja näin ollen vähemmistövaltuutetun uskottavuus on vaakalaudalla. Vähemmistövaltuutetun tehtävänä kun on työelämän syrjintään puuttuminen, mutta nyt itse virkaan valitsemisessa syrjittiin Muhammedin mukaan muita työnhakijoita.
Toinen vastaava uutinen tällä viikolla oli sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän nimitys Kelan pääjohtajan tehtävään. Yksi Kelan valtuutetuista, sdp:n Kari Rajamäki, äänesti tyhjää. Ilta-Sanomissa kerrottiin, että Rajamäki on sitä mieltä, että Kelan toimintakyky on tärkeämpi kuin hallituksen kierrätystarpeet ja tekohengitys.
Näitä nimitysuutisia lukiessani ryhdyin miettimään, miten ja miksi huippuvirkoihin päädytään. Eräs politiikassa mukana oleva tuttavani, jonka kanssa juttelin asiasta, vahvisti epäilyni ja kertoi, että kyseessä on ns. hyvä veli -järjestö. Eli käytännössä homma toimii niin, että kun tarpeeksi kauan on samaa mieltä jonkun silmäätekevän kanssa ja tekee kyseiselle henkilölle pikkupalveluksia ja äänestää häntä, saa lopulta jonkun viran. Tuttavani lisäsi tähän, että ei saa kuitenkaan olla liian fiksu, ja jos pärstä ei miellytä, virkaa ei saa. Ja tietenkin mukana pitää myös olla ripaus tuuria.
Kun kerran maan tapa on mitä on, kouluissakin pitäisi ehkä jatkossa opettaa juuri perseennuolentaa yhtenä aineena. Lapset oppisivat näin jo pienestä pitäen maan tavoille ja ymmärtäisivät, ettei korkeakoulututkinto takaa korkeaa virkaa, ja ettei omia mielipiteitä pidä sanoa ääneen. Pitää vain osata palvoa oikeaa henkilöä oikealla hetkellä ja olla oikean näköinen ja hajuinen.
Kouluainetta voisi kutsua verkostoitumiseksi, koska perseennuolenta on liian rahvaanomainen sana. Marja Tiura voisi vaikka kertoa, kuinka hän mokasi verkostoitumisessa eikä siten päässyt ministeriksi, ja Vanhasen Masa voisi kertoa, miten hän nuoli tiensä pääministeriksi saakka ja väliin voisi mahtua kaikkea siltä väliltä.
Nuole siis persettä niin pääset Suomessa huipulle.
6 kommenttia
Anonyymi
12.5.2010 16:39
Tuossa tapauksessa Matti varmaankin hoiti ensisijasesti nuolemishommat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.5.2010 17:14
Sunniva, perseennuolenta on vanha tuttu oppiaine espoolaisissa peruskouluissa. Etelä-Espoossa vanhemmat opettivat ainakin 80- ja 90-luvuilla pärstäkerrointeorian lapsilleen jo tarhaiässä ja opettajat ovat aina tienneet, että lääkärin ja juristin lapsille annetaan kiitettävät kaikista aineista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.5.2010 03:32
Kylläpä on toimittajalla harvinaisen lapsellinen ja naivi näkökulma aiheeseen. Perseennuoleminen, tai laajempana käsitteena ns. poliittinen peli, on arkipäiväistä suhteiden manageerausta missä asiat junaillaan omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimittaja antaa ymmärtää että tämä on jotenkin ihmeellistä, yllättävää tai ehkä jopa negatiivista. Business, julkinen hallinto, kaveripiirit, murkkuikäiset teinit ja jopa lasten leikit hiekkalaatikolla pitävät sisällään suhteiden junailua niin että omat tavoitteet saavat resursseja ja henkilöitä puolelleen. Normipäivän juttuja.
Säälittävää on nähdä tämän kaltaisia blogeja missä kyseistä toimintaa sorsitaan tai jopa vähätellään - poliittista peliä pelataan joka puolella. Kysymys kuuluu pelaatko sinä vai pelataanko sinua, koska joka tapauksessa olet mukana ns pelikentällä. Toimittaja voisi rehellisesti kertoa että mikäli olisi, esimerkiksi, päässyt julkaisemaan tätä blogia ilman eri suhteiden suotuisaa junailua.
Olen samaa mieltä että poliittista peliä tulisi opettaa jo varsin aikaisessa vaiheessa (ja muitakin ihmissuhdetaitoja). Itse sain teoreettista ja virallista oppia tähän aiheeseen vasta MBA luennolla, jonka piti Nicholas Sarkozyn presidenttikampanjan poliittinen neuvonantaja. Sitä ennen olin, toimittajan tavoin, sinisilmäinen ja jopa idealisti siltä näkökulmalta että esim. työhön parhaiten soveltuva kandidaatti saisi työpaikan. Aivan karmea virhe. Ehkä lukion valinnaisiin aineisiin tulisi lisätä "Organizational Politics" ja siten valistaa kuulioita miten poliittista peliä pelataan - lasten hiekkalaatikosta yritysten ylimpään johtoon - jotta ihmiset voisivat havaita käynnissä olevat pelit ja tehdä oikeita valintoja. Muuten vapaana on vain uhrin rooli kun peli on jo pelattu.
Lopuksi, perseen nuoleminen on varsin kapea käsite siitä kokonaisuudesta miten poliittinen peli toimii. Tässä lyhyt oppimäärä toimittajan sanavarastoa käyttäen. Perseen nuoleminen on riippuvainen nuolettavasta perseestä, kuinka monta persettä on nuoltava ja kuka muu on saman perseen kimpussa. Sen lisäksi on tiedettävä miten muut nuolijat perseitä nuolevat, kuinka kauan ja kenen kanssa, jotta omat nuolaisut ovat oikein ajoitetut ja oikealla tavalla toteutetut. Joskus täytyy muiden käynnissä olevaa nuolemista häiritä, joskus kannustaa ja joskus vain todeta että tähän väliin on vaikea omaa kieltänsä tunkea. On tiedettävä milloin perse on voitettavissa ja milloin ei. Joskus jo hyvinkin nuoltu perse pitää käydä uudelleen nuohoamassa, varmuuden vuoksi. Tärkeintä on kuitenkin tietää että joku aina nuolee jossakin ja mikäli itse et ole nuolemassa - halusit tai et - niin sinulle jää lopulta paskasin perse nuoltavaksi kun sinun vuoro tulee. Ja älä ole naivi tai tyydyttäydy uhrin rooliin, sinun vuorosi tulee. Halusit tai et.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sunniva Strömnes
19.5.2010 17:36
Kiitos mielipiteistänne :). Tarkennus minun puoleltani on ehkä tarpeen, koska tarkoitukseni ei ole vähätellä poliittista peliä.
Tiedän toki, että "poliittista peliä" pelataan joka puolella. Jos oikein analysoimaan lähtisi, voisi jopa sanoa, että koko elämä on eräänlaista "peliä", jossa koko ajan toimimme yhteispelissä toisten kanssa ja nuolemme jonkun persettä, jopa tahtomattamme. Niinhän se on, että suhteet ovat kullan arvoisia, ihan millä alalla tahansa.
Mutta, mutta...jos meillä ei esim. olisi lakeja, jotka määrittelisivät "pelureiden", eli ihmisten, tekemisiä, ihmiset voisivat esim. vapaasti valita johonkin huippuvirkaan bestiksensä, jolla ei ole tarvittavaa aivokapasiteettia hoitaa kyseistä työtä. Homma menisi ihan hulinaksi ja maamme hungingolle, myös muilla elämänalueilla kuin virkanimityksissä. Korruptio kukoistaisi ja rahalla ja sillä "perseen nuolemisella" saisi mainetta ja mammonaa niin paljon kuin sielu sietäisi.
Tällä tarkoitan, että ihminen tarvitsee lakeja ja sääntöjä elämäänsä, ainakin jonkun verran. Jos esim. toisen ihmisen tappamisesta ei saisi mitään rangaistusta, esim. metrossa tulisi kirveestä selkään huomattavasti useammin kuin nyt. Jotta maamme ei ajautuisi kaaoksen valtaan, meillä on olemassa lakeja ja koska nämä lait sanovat, että esim. vähemmistövaltuutetun viran vaatimus on korkeakoulututkinto, niin tätä lakia pitäisi mielestäni noudattaa. Ja ehkä olisi ihan hyvä, että erinäisiin huippuvirkoihin, esim. niinkin tärkeään tehtävään kuin Kelan johtoon, valittaisiin alan huippuosaaja, jolla ei ole poliittisia kytköksiä. Sitähän sietäisi edes miettiä. Vaikka edes pelkän murto-osan sekunnin ajan.
Summa summarum: pelejä siis pelataan ja saa pelata, olen itsekin elämän pelikentällä. Toisaalta pelaamisellakin on mielestäni olemassa rajat ja sen yritin blogissani tuoda esille. Toistaiseksi laki määrittelee rajat, jopa perseen nuolemiselle.
Hauskaa ja rentouttavaa kesän alkua joka iikalle toivoopi Sunniva :)!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.5.2010 11:11
Tuntuu siltä, että naisten nimitykset kaikertavat erityisesti. Hyssälä on kokenut kahden tutkinnon nainen, mutta ei kelpaa. Biaudet on jättänyt opinnot kesken, mutta ministerinä ja ihmisoikeusvaltuutettuna näyttänyt kykynsä ja taitonsa sekä luonut järjettömän hyvän suhdeverkoston. Jos joku Suomessa nyhjännyt maisteri väittää olevansa virkaan parempi vain koska on istunut enemmän tenteissä ja luennoilla, niin kröhöm. Ymmärrän tietty, että säännöt ovat sääntöjä ja kun niistä poiketaan, huutoa tulee.
Tämä maa on täynnä miehiä, jotka surkealla koulutaustalla ovat kelvanneet ministereiksi ja johtajiksi ihan tuosta vain. Lisäksi ovat usein ihan s******n tyhmiä ja moukkia, mikä tässä maassa katsottaneen eduksi ja ansioksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.5.2010 13:45
Eipä ole hääppänen blogi. Sanan vapauden nimissä saa sanoa -bloggailla, mitä tahtoo. Kuvittelisi kuitenkin että bloggaaja tahtoisi antaa itsestään älykkäämmän kuvan. Tämä blogi ei säteile suurella analyysin taidollan tai edes mukavalla kielellään. Kauas ei ole tultu 7-päivää populisti tyylistä.
Vastaa kommenttiinNo enpä ole koskaan kuullut kenenkään kommentoivan tätä kään, ehkä olisi parempi jättää tekemättä, sillä tämä ei kyllä edistä mitään muuta kun roskan,määrää cyberspace:issä. Olen paholani bloggajan puolesta :(:
Vastaa kommenttiin