Shoppailulle pakkolakko?

Tullista kuuluu kummia. Maaliskuusta alkaen tulli alkaa rokottaa nettishoppailijoita entistä kovemmalla kädellä; arvonlisäveron tulliraja puolittuu kympistä vitoseen. Tavallisen halpaa kiinaromua kahmivan ihmisen osalta tämä merkitsee sitä, ettei EU:n ulkopuolelta enää ostella yli 22 eurolla asioimatta tullin kanssa. Toisaalta myös positiivisia uutisia oli liikkeellä; jatkossa kamansa voi tullata netissä. Ei enää 300 kilometrin ajomatkoja tai 20 euroa Postille moisesta uroteosta.

Motiivi ALV-rajan muuttamisen taustalla lienee selvä; ohjata entistä useampi shoppailemaan kotimaan kaupoissa. Perinteisissä pelikaupoissa on näyttänyt hiljaiselta jo hetken, kun 69,90 euroa hyllyssä maksavan pelin saa eteisen lattialle parissa päivässä veroparatiiseista (Jersey-saaret, Ahvenanmaa...) 40 eurolla. Olen itsekin tehnyt kaupoista jonkinlaisia showroomeja, joissa käyn hipelöimässä tuotteita ja sovittamassa kenkiä - jonka jälkeen tilaan ne netistä halvemmalla. Ja kyllä, tunnen suuria omatunnontuskia myyjien hyöriessä ympärilläni. Ihan kuin otsassa lukisi punaisella tussilla, etten osta mitään, vaan harrastan laillista veronkiertoa kotonani.

Murobbs:ssä uhottiin, että jatkossa sitten waretetaan ne pelit ja leffat, jotka ennen ostettiin saarilta. Pelejä ja leffoja diilaavat yritykset (esim. Verkkokauppa.com ja CDON) ovat kertoneet uudistuksen olevan halpiksen loppu. Niitä ei voi myydä alle 22 eurolla postikuluineen, siinä missä suosittu DealExtreme-krääsäkauppa tuskin kokee kovia tappioita myydessään parin euron kiinasälää. Joku oli huolestunut tullin työntekijöiden mielenterveydestä työtaakan lisääntyessä jokaisen pikkupaketin tutkimisen takia. Suosittelen kiusanhenkiä tilaamaan etenkin kenkiä, joissa on eri ALV:t mm. remmillisille ja vedenpitäville kengeille.

Olen itse työllistänyt tullia ja tilaillut melko reippaasti turhaa roinaa Aasiasta. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut syömäpuikot olivat liukkaat ja ikävän kolisevat. Kolmen euron "feikki"-Sennheiserit napsahtivat nätisti kahteen osaan parin käytön jälkeen. Tunnen jotain outoa syyllisyyttä, vaikken ole koskaan ollut mikään ekologisuuden perikuva, vaan ihminen joka heittää lasipurkit vahingossa paperinkeräykseen ja haaveilee puolen kilon pihveistä. Havahduttaakohan kliiniseltä vaikuttava ALV-rajan muutos muutkin miettimään nettishoppailuaan? Maaliskuu näyttää, tilaanko 50 eurolla muovisia onnenpapuja vai en.