Viikon yksinäisyys

Tällä vuosituhannella on sattunut muutamia traagisia tapauksia. Tuoreimpana niistä muistilokeroista löytyy se kevät, kun jouduin olemaan viikon ilman Internetiä (ja sänkyä, mutta mitä väliä) jyväskyläläisessä kimppakämpässäni. Soittelin Soneralle päivittäin, joko yhteyteni saataisiin kuntoon. Loppuaikana en saanut vastausta - jouduin varmaan mustalle listalle ja ikuiseen jonoon.

Ensimmäisinä netittöminä päivinä hankin kirjastokortin ja raahasin naapurissa olevasta kirjastosta sellaisia määriä kaadettua puuta, että epäilin hissin painorajan ylittyvän parilla kilolla. Pystyn lukemaan pari murha-aseeksi sopivaa kirjaa päivässä, mutta keskittymistäni häiritsi patjan vieressä nukkuva MacBook Pro. Tässä luen rauhassa kirjaa, kun jotain on voinut sattua! Presidentti on voitu murhata, Turkuun on voinut iskeä hurrikaani tai ehkä ydinvoimala on räjähtänyt. Kaikki muut ovat jo nakertamassa näkkäriä kellareissaan, mutta ei tämä pimennossa elävä Del. Tein erikoisen ratkaisun - jätin kirjan kesken - ja painuin Omena kainalossa kahvilaan, jonka ovessa oli wlan-tarra.

Kun pöytäni oli varustettu parin tunnin intensiivisen irkki- ja foorumiselauksen kestäväksi teekupeilla, porkkanakakulla ja läppärillä, kahvimikko tuli aran näköisenä sanomaan, että heillä on ollut ongelmia Applen koneiden ja wlanin kanssa. En ollut aikaisemmin törmännyt moiseen ongelmaan, joten ajattelin miehen hourivan omiaan. Seuraavan minuutin aikana kävi selväksi miehen olleen oikeassa. Istuin ylikallis leivos edessäni, eikä bitti liikkunut mihinkään suuntaan. Mitä tietokoneella tekee ilman nettiä? Pakko asentaa pasianssi. Poltin kieleni teehen ja poistuin oikeaan nettikahvilaan, sellaiseen jossa tunti iloa maksaa viisi euroa, ja sillä hinnalla voi käyttää yhteyttä, joka riittäisi raskaan verkkopelin ja Mikko Alatalon levyn warettamiseen - yhtä aikaa.

Ravasin nettikahvilassa pari päivää, kunnes päätin parantaa tapani ja olla oikeasti ilman nettiä. Pelasin jatsia irkkubaarissa ja ravasin öisin Jyväsjärven lenkkipolkuja. Ravaamiseni päättyi aina Mattilanniemeen, jossa on myös yliopiston IT-tiedekunta. Mietin, tuomittaisiinko minut syyntakeettomana, jos heittäisin yhden rantavallin kiven ikkunasta sisään ja käpertyisin verkkojohtovyyhtien sisään nukkumaan. Jäi kokeilematta, mutta kotona huomasin Suomen voittaneen mitalin jääkiekossa. Onneksi oli teksti-tv, tuo kasari-Internet.

Ystävystyin loppuviikosta monen teksti-tv-chattiä käyttävän kanssa. Ystävyytemme oli tosin yksipuolista; minä tunsin gay-chatin trans-Mirkun sukkahousumaun, mutta Mirkulla/Markulla tuskin oli pienintäkään tietoa siitä, että eräässä jyväskyläläisessä huoneessa istui Internetistä eristetty ihminen, jonka ainoa kontakti ulkomaailmaan oli teksti-tv:n chat. Aloin olla pohjalla siinä vaiheessa, kun yritin yhdistää naapurin langattomaan verkkoon tiskipöydällä seisten ja kone katossa kiinni.

Seitsemäs päivä valkeni ihmeen seesteisenä. Fillaroin pitkin kaupunkia ja tein lupauksia paremmasta elämästä, johon ei kuulu gay-chat tai viikon nettimaratonit. Kolmen tunnin päästä peruin puheeni Soneran pakettiauton lähtiessä pihasta.