Tapasin tänään yhden pojan tai miehen, johon olin ihastunut viis-kuus vuotta sitten. Seurustelin silloin kyllä, mutta veljen pippaloissa menin sitten haksahtamaan kyseiseen miesolentoon. Mitään sen suurempaa ei koskaan tapahtunut vaikka tavattiinkin muutaman kerran, kavereina. Mutta silloin kyllä mietin vakavissani silloisen suhteen tulevaisuutta ja että olisiko sitä. Hetken harkitsin, josko jättäisin vanhan ja tarttuisin uuteen. Mutta sitten kuitenkin tajusin, että välitin silloisesta poikaystävästäni kovasti ja että tuon toisen miehen kohdalla kyse saattaisi olla vain ohimenevästä ihastuksesta. Tein siis päätöksen ja jäin silloiseen suhteeseeni.
Se oli siis joskus vuosina 2003-2004. Sittemmin ollaan silloin tällöin vaihdeltu kuulumisia, mutta ei enää nähty, sillä elämä on kuljettanut meitä vähän eri suuntiin. Nyt sitten päätettiin viimeinkin nähdä, vuosien jälkeen. Ja kun se astui siihen baariin tänään, tiesin heti, kuka se oli ja se tiesi heti, kuka mä olin.
Oli tosi kiva nähdä piiitkästä aikaa. Muisteltiin vähän vanhoja, ja puhuttiin sitten kaikenlaista muutakin, aika paljon reissuistakin. Se on siinä mielessä ihan samanlainen kuin mä, palaa halusta nähdä maailmaa ja onkin tehnyt pitkiä reppureissuja niin Aasiaan, Brasiliaan kuin Australiaankin. Muutenkin meillä tuntui yhä olevan aika paljon yhteistä, ja tällä tarkoitan yleistä suhtautumista elämään ja ihmisiin. Juteltiin parisuhteistakin, ja silläkin saralla meillä on ollut vähän samankaltaisia kokemuksia. Muistelin, että sen kanssa oli tosi helppo olla ja puhua, ja se kyllä piti yhä paikkansa. Tuntui ettei ollut mitään rajoja, vaan kaikesta sopi avautua.
Olis ollut niin paljon enemmänkin puhuttavaa, mutta aika oli rajallinen. Keskustelu rönsyili sinne tänne kun teki mieli puhua yhtä aikaa kaikesta. Ehkä me nähdään joku toinen päivä, niin voidaan sitten jatkaa tästä. :)
