Juteltiin tänään kaverin kanssa siitä, miten flaksi yleensä käy juuri silloin, kun ei ole erityisen laittautunut, vaan pikemminkin homssuinen. Kun taas on oikein panostanut ulkonäköönsä, mitään ei tapahdu. Ja väärinkäsitysten välttämiseksi: Ei erityinen panostaminen tarkoita sitä, ettäkö miesseuraa havittelisi. Kunhan nyt vain tuli todettua, että jos joskus on tykännyt laittautua huolellisemmin, ei vahingossakaan ole mitään säätöä. Sitten taas kun on lähtenyt liikenteeseen huolettoman puoliNAISENA, sutinan ilmaantuminen on ollut paljon yleisempää. Onko kyseessä sattuma vai korreloivatko nuo asiat jotenkin keskenään? Teoriamme siitä selviää seuraavassa kappaleessa.
Tulimme siihen tulokseen, että kyseessä ei ole pelkkä sattuma. Usein nimittäin on niin, että mitä enemmän laittautuu, sitä paremmin tiedostaa oman ulkoisen olemuksensa, ja tämä taas aiheuttaa eräänlaista ehkä tiedostamatontakin "jäykkyyttä" (eikä nyt mitään puujalkavitsejä miesten jäykkyyksistä, kiitos). Lyhyesti sanottuna huolittelu lisää huolittelun tarvetta. Kun on oikein laittautunut, uhraa enemmän ajatuksia sille, miltä näyttää ja tämä taas ehkä jollain tavalla heijastuu olemukseen. En tarkoita, että koko ajan vain pohtisi, miltä näyttää, mutta kyllä se sitä tiettyä rentoutta syö. Ja se taas tuntuu syövän ihmisten lähestymisaikeita. Kenties sitä näyttää jotenkin etäisemmältä ja jollain tavalla ehkä "kylmemmältäkin".
Vastaavasti jos on liikenteessä puolihuolimattomasti laitettuna tai kokonaan laittautumattomana, on olokin jotenkin huolettomampi, rennompi. Ulkoiselle olemukselleen ei juurikaan uhraa ajatuksia, ei vilkuile peiliin, ei lisäile meikkiä. Ei tiedosta itseään kovinkaan vahvasti, ainakaan sitä ulkoista puoltaan. On vain ja nauttii olostaan. Ja näin ollen kaiketi myös viestii olevansa avoimempi, helpommin lähestyttävä. Kun joku sitten eksyy samaan seurueeseen, sitä ehkä jotenkin antaa itsestään enemmän, kun ei keskity ulkoisista tekijöistä stressaamiseen. On luontevampi ja rennompi, oma itsensä.
Tämmöisiä pohdiskelimme. Voihan tuo olla pelkkää spekulaatiotakin, mutta kyllä siinä tuntuisi jotain perää olevan, ihan jo omien kokemustemmekin pohjalta. Eniten jututtajia ja muita tuttavuutta tehneitä olen kerännyt erinäisillä festareilla ollessani toista päivää samoissa ryppyisissä ja pölyisissä vaatteissa, tukka enemmän tai vähemmän takussa, vain hiven meikkiä kasvoillani - homssuisen näköisenä. Ja ennen kuin joku ehtii viisastella festareiden rennosta tunnelmasta verrattuna kaupungin yöelämään on todettava, että jälkimmäisessäkin olen ollut roimasti suositumpi ollessani lookiltani "vähän sinne päin" kuin "just eikä melkein".
Esimerkkejä tästä löytyisi vaikka millä mitalla. Eräänkin kerran läksin pippaloihin semi-likainen tukka ponnarille sutaistuna (koska en jaksanut käydä suihkussa), meikin jämät naamalla työpäivän jälkeen, ei-niin-siisteissä vaatteissa. Baarin terassilla röhnötin puolimakaavassa asennossa avautuen suht´ arkaluontoisista asioista välittämättä siitä, halusiko joku kuulla niitä vai ei. Ja kas vain, seuraani hakeutui eräs über hot tapaus, joka sitten halusi nähdä myös ko. illan jälkeen monta kertaa. Vastaavaa on tapahtunut muinakin homssuisina iltoina, muttei lähes koskaan silloin, kun olen tarkoituksella panostanut ulkomuotooni. Vaikea tätä on selittää millään muulla kuin sillä, että välinpitämätön asenne ulkonäköön heijastuu rentona olemuksena, joka siis vetää ihmisiä puoleensa paremmin kuin se huolitellusta ulkonäöstä aiheutuva hienoinen jäykkyys.
...tai sitten en vain osaa laittautua. :D Tai vaihtoehtoisesti yritän keksiä verukkeita sille, etten kovinkaan usein jaksa sitä tehdä. :P
Mitä veikkaatte?
