Cityparin elämää

Vaikka ei kyllä tarvi lainata, enkä varmaan ihan noin paljoa muutenkaan tänään kuluta.

Nukuin aika pitkään vaikka kanit tekivätkin kaikkensa pitääkseen mut hereillä. Niillä oli hirveä riehuminen ja metelöinti päällä, tiedä sitten, mitä touhusivat. Mutta vaikka heräilin ääniin, sain kuitenkin aina uudelleen nukahdettua. On tuossa parvisängyssä joku hyväkin puoli; ainakaan nuo otukset eivät hypi päälle kuten silloin, kun on ollut normaali sänky käytössä.

Nyt odottelen iltaa. Eilinen meni tosiaan ihan vain kotosalla, mutta tänään on parin kaverin yhteissynttärit. Ennen niitä ajattelin vielä vähän siivoilla ja käydä lenkillä. Loppuis nyt vaan tää päänsärky hetkeksi, huomisaamuna se kuitenkin alkaa taas, mutta vähän eri syistä kuin tänään. :)

Peter Sheridan - Nuoruuteni Dublin, Salman Rushdie - Maa hänen jalkojensa alla, Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi, Carol Shields - Ellei

Nuo lainasin kirjastosta, mutten tiedä, mistä aloittaisin. :/

Se vodkapullon lahjoittanut haastateltava osoittautui sitten vähän liiankin "mukavaksi". Nimittäin haastattelun jälkeen se on nyt muutaman kerran soittanut mulle ja lisäksi lähetti viestin jossa pyysi kanssaan yhden bändin keikalle tänään. Joo, en ole lähdössä. Musta on melko käsittämätöntä (ja asiatonta) alkaa soitella ja ehdotella tuollaisia, kun kyseessä oli työasia enkä millään muotoa antanut ymmärtää, että haluaisin työajan ulkopuolella olla jossain tekemisissä hänen kanssaan. Vituttaa kun joskus on vähän pakko antaa ihmisille kännynumero, ja sitten siitä seuraa jotain tällaista. Ei ollut eka kerta.

Perkeleen miehet. Eikö niille saa hymyillä ilman että ne ottaa sen vihjeenä jostain?

Tulin äsken ehkä vuoden oudoimmalta juttukeikalta. Kaikkea sitä tulee koettua tässä työssä. Kivaa oli silti; varsinkin, kun haastateltava antoi mulle vodkapullon kauniissa lahjapaketissa. :D

Tänään piti mennä luovuttamaan verta. En muistanut noita seksimääräyksiä sen suhteen, ja niinpä mut sitten käännytettiin pois sieltä kun viimeisten kolmen kuukauden aikana mulla on ollut uusi seksikumppani (kumipuvun kanssa, mutta kuitenkin). Aloin sitten miettiä noita veripalvelun säädöksiä. Veridirektiivin ehdoton määräys kuulemma on, että jos kolmen kuukauden aikana on ollut uusi seksikumppani, verta ei saa luovuttaa - oli sitä kortsua käytetty taikka ei. Selvä. Mutta entäs jos olisin neljä kuukautta sitten harrastanut ekan kerran seksiä uuden kumppanini kanssa ja vaikka vasta viikko sitten jättänyt kumin pois? Silloinhan saisin luovuttaa verta, mutta varmaa olisi, ettei mahdollinen HIV-tartunta näkyisi testissä, sillä sen testattavuus vaatii ne kolme kuukautta, vaikka se tosin useasti näkyykin jo kuukauden-kahden kuluttua. Viikossa tartunta kuitenkaan ei varmasti näkyisi, mutta silti siis luovutus olisi luvallista. Sen sijaan jos olisin pari kuukautta sitten harrastanut ekan kerran seksiä uuden kumppanin kanssa, jonka kanssa kumia olisi käytetty niin silloin kuin kaikkina muinakin kertoina, en saisi luovuttaa verta. Missä logiikka?

Toki tiedostan, että ihmiset varmastikaan eivät aina ole ihan raivorehellisiä luovutustilanteessa kyselykaavaketta täyttäessään, mutta ihmetyttää vain, kuka nuo säädökset on mahtanut järkeillä.

Uusia tuulia työrintamalla - mahdollisesti. Sain tänään puhelinsoiton, joka antoi vähän vihjettä siitä, että saattaisin piakkoin päästä kokeilemaan siipiäni toisaallakin. No, yhtään varmaa tuo ei kuitenkaan ole, joten en ala asiaa sen enempää hehkuttaa. Taikauskoni kun taas sanoo, että hyvä asia saattaa kadota mikäli sen lausuu ääneen. :)

Pakko sanoa: Vittu mikä aamu. Piti olla kahdeksalta juttukeikalla, mutta heräsin 07.52. En käsitä; olin painanut puoli seitsemältä soineen herätyksen pois ja kännykä löytyi sängystä altani. Se oli vielä ihan tärkeä keikka, päätoimittajan mulle nakittama, enkä mä tietenkään ehtinyt sinne ajoissa. Kiitän Jumalaa, buddhaa, Äiti Maata ja Allahia siitä, että kaverini oli paikalla erään opintojutun takia ja raapusti siis mulle muistiinpanoja siihen asti, että itse ehdin paikalle (n. 40min myöhässä...). Myöhästymistä lisäsi se, etten tienntyt tarkalleen keikan olinpaikkaa ja niinpä ajoin pari kertaa sen ohi ennen kuin viimein löysin tieni sinne hengästyneenä ja hikisenä. No, saan kuin saankin siitä jutun aikaiseksi, kiitos tuon ystäväni ja jostain käsittämättömästä sopukasta putkahtaneen cooliuden, jonka ansiosta kykenin esittämään jopa ihan fiksuja kysymyksiä aiheesta, josta pidetyn esitelmän aikana nukuin tyytyväisesti kotona.

Keikan jälkeen ajoin auton kotiin, otin pyörän ja poljin töihin, koska matka on lyhyt enkä jaksanut etsiä parkkipaikkaa. Mutta! Unohdin autuaasti nuo muistiinpanot autoon ja huomasin asian vasta töihin saavuttuani. Ei auttanut muuta kuin tehdä uusintareissu pyörällä kotiin ja takaisin niitä noutamaan. Mennessäni huomasin myös, että olin jättänyt pyörän lukitsematta. Pyöriä katoaa tältä kadulta ihan hyvää tahtia jos niitä ei lukittu, joten onneksi huono-onnisuuteni ei sentään ulottunut niin pitkälle että pyöräkin olisi vielä viety.

Nyt olen taas töissä, enkä taida uskaltaa liikahtaa huoneestani mihinkään. Tosin kai onnistun täältäkin käsin vielä sähläämään jotakin oleellista. Onkohan aivoissani tapahtunut jokin merkittävä nyrjähdys yön aikana?

Piti mennä lenkille, mutten mennyt. Piti siivota, mutten siivonnut. Piti tehdä ruokaa, mutten tehnyt. Mitä sitten tein? Työ- ja opiskelujuttuja vain. Muttei haittaa, koska se oli kivaa. Ja kävin mä sentään vähän pyöräilemässä ja näin veljenkin pikaisesti. Huomenna sitten voisin tehdä tänään tekemättömiksi jääneitä juttuja. Niin, ja huomenna on myös yksi hauska juttukeikka; meen haastattelemaan Kokki Kolmosta. :D
Joskus myöhemmin illalla sitten varmaan näen vielä O:n, muttei ole hajuakaan, mitä sen kanssa tekisin. Yritin tänään miettiä, kun jotenkin huvittais joku muu kuin sen tai mun luona hengailu, mutta en kyllä keksinyt mitään innostavaa. No, onhan tässä vielä hetki aikaa pohdiskella.

Ai joo, tänään taitaa olla sinkkuuntumiseni vuosipäivä. Muistelisin että se ois ollut juuri syyskuun 26. päivä kun läksin kävelemään J:n luota. Silloin olin täysin varma päätöksen oikeudesta, ja sitä olen yhä. On tähän vuoteen silti kaikenlaista mahtunut, niin hyvässä kuin pahassakin. :) Saa nähdä, milloin seuraavan kerran löydän itseni parisuhteesta. Just nyt olen kyllä hyvin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.

Hyvää yötä, murut.

Meillä kävi tänään töissä joku Krishna-liikkeen edustaja. Halusi liikkeen tapahtumasta pienen jutun lehteen. En tiedä missä asemassa tuo kyseinen tyyppi oli, mutta se näytti ihan munkilta kaljuineen ja oransseine kaapuineen. :) Mutta se oli kiva "munkki"; antoi mulle kiitokseksi pussin kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Rusinoita ja pähkinöitä maistellessani tuli ihan joulufiilis. No, kohta se jo onkin. :D

En vietäkään uuttavuotta Dublinissa. Sen sijaan saatan viettää siellä synttäreitäni. Nimittäin on hyvin luultavaa, että lähdetään kaverin kanssa sinne 9. joulukuuta - 10. päivähän mulla on synttärit. Jihuu. Tuo vaan osuu ihan city-risteilyn perään, kun eikös sieltä kotiuduta 8. päivä? Mietinkin, että mitä ihmettä teen matkatavaroiden kanssa. Kun kerran lauantaina olen takaisin Helsingissä, ja sunnuntaina lähtee lento Tampereelta, en millään viitsisi tulla kotiin Turkuun siinä välissä. Mutta en mä kyllä viikon Dublinin reissun tavaroita viittis laivallekaan ottaa. Ehkä joku armollinen helsinkiläistuttavani voisi majoittaa tavarani luokseen laivamatkan ajaksi niin, että voisin tuoda ne ennen risteilyä ja noutaa sen jälkeen... *vink vink* :D No, pitänee katsella, miten oikein toimin niiden kanssa.

Mutta oon kyllä tosi innoissani siitä että pääsen taas matkailemaan, ja vielä hyvän kaverin kanssa. Pariisin reissumme on vielä tuoreessa muistissa, ja luulenpa, että tästä tulee vähintäänkin yhtä hulvaton. ;)