Homorakastavaisten sota

Mummot ja vaarit ovat sellaisia tyyppejä, joilla ei koskaan ajattele olevan mitään mystistä menneisyydessään. Jotenkin sitä kuvittelee, että villasukkien kutominen, ristikoiden tekeminen ja naapureiden kyttääminen ovat kuuluneet isovanhempien intohimoihin jo teinivuosina. Mutta mitäpä jos vuosikymmenien takaa paljastuisikin jotain mehukkaampaa? Vaikka se, että vaarisi oliskin homo?

”Katson kuvan taakse. Siellä on käsinkirjoitettu teksti T.M. & U.H. ja vuosiluku -39. Isoisä oli syntynyt vuonna 1919. Koska kuvassa on kesä, hän on siinä kahdenkymmenen.
Nopea ja armoton hyökkäys on paras. Soitan isälle.
- Kuka on Toivo Marras?
- Miksi kysyt? kysyy isä takaisin.
- Kuka hän oli?
- Isoisäsi aseveljiä.
- Mitä muuta tiedät hänestä?
- Kunnanlääkäristä? Antaa menneiden jo olla. ”

Sami Hilvon esikoisteoksessa ”Viinakortti” nuori homopoika Mikael palaa isovanhempiensa kotiseudulle vaarin kuoltua. Isoisän viinakorttiin kätketystä valokuvasta ja vaarin jälkeensä jättämistään päiväkirjoista paljastuu Mikaelille totuus siitä, ettei nimismiehenä toimineen vaarin menneisyys ollut kokonaan se, jonka hän lapsuudessaan näki. Isoisän elämän rakkaus ei ollutkaan hänen isoäitinsä, vaan sotakaveri Toivo Marras.

”Viinakortti” kuvaa rakkautta ihanan aidosti ja herkästi. Kun kyseessä on rakkaus, ei sukupuolella ole väliä. Tunne on se, joka merkitsee. En muista, milloin olisin tiruattanut näin monta kyyneltä pelkästään siitä ilosta, että joku osaa kuvata rakkautta näin kauniisti.

Hilvon teos olisi ollut luultavasti kelpoa lukemista jo pelkästään sillä, että se olisi keskittynyt pävittelemään homojen asemaa ajassa, jolloin homous oli sekä rikos että sairaus. ”Viinakortti” ei kuitenkaan väheksy myös tämän ajan homoseksuaaleihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja paineita. Vaikka virallinen laki on muuttunut, ei ihmismieli muutu yhtä nopeasti.

Sodassa rakastuneet sotilaat palaavat ”Viinakortissa” lopulta kotiin. Seuraavat rivit eivät kiteytä pelkästään heidän omaa kohtaloaan, vaan se kuvastaa homoseksuaalisuuden yhtiskunnallista murrosta tulevien vuosikymmenten aikana:
”Sota oli poikkeustila. Se vaati kaiken, mutta myös salli paljon. Rauhan armottomuudesta miehillä oli vain aavistus.”

Hilvo Sami: Viinakortti. 2010. Tammi.