Blogi

Kummallista kuinka olen saannut treenihimoni ja naisellisen hedonistisen puolen kohtaamaan ladylinen ovien sisäpuolella. Todellista rääkkiä ja todellista hemmottelua upeine suihkutiloine ja infrapunasaunoineen.

Jotenkin olin elänyt siinä uskossa, ettei hikistä kunnon treeniä ole ilman hämäriä ruosteisen kauniita saleja testosteronin hallitessa ilmapiiriä.

Ah tätä iloa. Mitä muuta tarvitsisinkaan?

BTW: Tuli taas rankempi arki vastaan ja todellisuuden lyönti päin pläsiä. Mutta mikä ei tapa se vahvistaa.

Ja sitten myös iloisia yllätyksiä. Kerrankin ukko joka ymmärtää maailmasta jotakin. Ei heti naimisiin menossa/pariutumassa. LOISTAVAA!

Melanie Fiona "Give it to me right"

Okay okay he's got my number and
You can't, you can't warn me baby here I am
Either you make the time or just forget me

I'm not, I'm not tryna run your life
That's why, that's why I'm nobody's wife
But when I want, when I want it
You gotta be ready

I don't want it all the time,
But when I get it, I better be satisfied
So give it to me right,
Or don't give it to me at all

I don't think you understand
How real it is for me to find a man who thinks he can
So give it to be right or don't give it to me at all
Yeah yeaaah

On time, on time I expect you to be
Oh my, oh my baby in my fantasy
You can't get it right
Then just forget it

No ways okay oor you to go around
Oh oh, today
You better make a touch down
You know what I like
Won't you except it

Uuuuh
I don't want it all the time
But when I want it
You better make me smile
So give it to me right
Or don't give it to me at all

I don't think you understand
If you can't please me I know someone who can
Give it to me right
Or don't give it to me at all

This is the real life baby
This is the life that makes me say

This is the real thing baby
When I'm alone I can make me say
Yeah yea, yea, yea, yea

I don't want it all the time,
But when I want it
You better make me smile
So give it to me right
Or don't give it to me at all

I don't think you understand
If you can't please me
I know someone who can
So give it to me right
Or don't give it to me at all

Give it to me right
Give it to me right
Give it to me right
Or don't give it to me at all

Give it to me right
Or don't give it to me at all

Loistava viikonloppu! Taas uusia näkökulmia elämään.

Perjantaina sukulointia, 3 potilasta ja treffit. unohtamatta tietysti perhe draamaa... *muikea virnistys*

Lauantai duunissa ja my long lost cousin tuli käymään perheensä kanssa. Aivan loistava tapaus. Kyllä sukulaisen tunnistaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Sunnuntai meni taas duunissa, mutta illalla juoksin ovien sulkeutuessa Vanhalle ylioppilastalolle katsomaan ständ uppia. Aivan loistavaa settiä! Hiukan hermostutti aluksi mennä yksin räkättämään yleisön joukkoon, mutta ei se oma nauru kuulu yli kaiken muun kaakatuksen. Aivan loistavat setit!

Siis 80-luvulla syntyneiden päihde-, mielenterveys ja työongelmathan johtuvat vain ja ainoastaan herra Hapsiaisesta! Googlatkaa, jos ei heti sytytä.

Perjantaisista treffeistä mainittakoon: Ihanaa kun toinen puolisko koittaa vähentää estojasi ja rentouttaa ilmapiiriä muikealla annoksella hyvää viiniä. Sori, mutta vain yksi ongelma. Tai siis porsaan kokoinen reikä pläänissä: "I'm from the gheeetttoooou...."

"You can get the girl out from the ghetto but how do you get the ghetto out of that girl?"

Jos haluat saada nk. "estoni" ja varautuneisuuteni herpaantumaan tarjoa jotain hiukan stydimpää.

Näin jo kummallisia sketsi pätkiä päässäni siitä, että kesken hempeilyn pamautan: "Otin jotain vähän vaikuttavampaa mukaan..." ja silmää iskien ja huulia lipoen kaivan esiin taskusta taskumatin. "No nih! Loraus tota tohon joukkoon ja AVOT!! Pistetään sullekkin..." Kauheaa röhönaurua ja kundin reiden kopeloimista.

Sii vakavasti ajateltuna: Sori pläänit mun osalta ei ihan niin helposti toteudu. Koita päästä ensin ghetto maailmaan sisään ja tee sitten suunnitelmia tarkemmin..
-----------------

Pieni varautuneisuus on aina olemassa. Joka paikassahan mitä tahansa voi sattua? Ihmisiin ei todellakaan voi luottaa. Ja historiaani vedoten: Voin nyt kerrankin sanoa, että olen oppinut kantapään kautta.

Muiden sanomiset voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos toinen on uber ystävällinen sinulle -> Hän luultavasti vain haluaa sinulta/sinusta jotakin. Sen takia minun on vaikea ottaa lahjoja/huomion osoituksia vastaan. Siksi en enään lähde kaikkien leikkiin mukaan noin vaan.

Ei ole minun tehtäväni todistella itseäni muille. Jos siis omaat menneisyyden haamujen tekemiä katkeran suloisia arpia ja heijastat omaa kokemaasi minuun: NEXT!

Olen oppinut ottamaan jokaisen tapaamani ihmisen itsenään nk. "tyhjänä" tauluna arkeeni. Tekosi/sanasi määräävät oman paikkasi top miljoona-triljoonaa tuttua listallani.

Näin siksi, että enhän minäkään halua syntyperäni, historiani tai vanhojen tekojeni määrittävän minua kenenkään silmissä?

Toki menneisyys maustaa ihmistä, mutta jos menneisyyden antaa vaikuttaa nykyisiin tekoihinsa tai määrittää mielesi näkemään kaikki muutkin ihmiset menneisyyden ihmisten kaltaisina (Niin hyvässä kuin pahassakin): On siinä jo jotain mätää.

-----------------

Ja takaisin asiaan miehistä. Tunsin henkiset pallini kasvavan kertaheitolla seuraavaa kommenttia sanoessani ystävälleni:

"Siis on miehiä joita tapaillaan ja niitä joita pannaan."

Siis te, jotka saatte minut treffeille ja ensimmäisenä/toisena iltana ette saa piparia: Olkaa immarreltuja!

Potentiaalisia kavereita testataan sitten kunnolla. Kärsivällisyys on hyve.

"Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!"

-----------

Vaikka keskustan lähellä asunkin oli loistavaa tulla eilen kotiin. Rapussa oli pilkko pimeää ja pimeyden keskeltä kuului ensin pullon kolahdus ja näin tumman hahmon liikuskelevan rappukäytävässä.

Sydän pamppailen ja varmoin kopisevin askelin kävelin valonkatkaisijan luo. Tumman hahmon viereen.

Valojen syttyessä näin kuihtuneen, paskaisen hahmon kapeine kasvoineen ja sekavan, mutta säikähtäneen katseen. Hänen ihonsa hilseili ja haju tunki sieraimiini aiheuttaen kuvotuksen tunteen. Vanha tuttumme nisti mutisi muutaman sanan "sori vähän vaan istuskelen tässä..." Tunsin säälin aallon vyöryvän ylitseni. Avasin hissin oven ja painoin kerrokseni numeroa.

Hississä tuoksui vanha tuttu krapula ja peilin vieressä oli puoliksi syöty kanawrappi.

Tasan tarkkaan ymmärrän täysin tuota säälittävää otusta. Ei meissä loppujen lopuksi ole paljoakaan eroa. Hän vain valitsi helpomman tien. On helpompi jäädä tuleen makaamaan ja piehtaroida kokemustensa keskellä sääliä hakien, järjestelmän tuudittaessa sossun oravanpyörään, kuin nousta ylös ja tapella vastaan.

Kerrokseni hissin oveen oli raapuettu kirkkovene. Astelin muutaman askeleen, kaivoin avaimeni esiin ja astuin sissän. Vihdoinkin kotona.

Tänä aamuna tuli herättyä stnan isoon vtutukseen. *mieliteollinen ryystö kahvikupista*

Edelleen kihisyttää niin paljon, että vaikea pynttäytyä työpäivää varten.

Viikko ollut mitä mahtavin, totta kai stressiä on paljon, mutta hej? Mitä elämä olisi ilman haasteita ja ongelmia?

Mutta:

Rakkaat vanhempani omaavat omituisen ajatusmaailman ajottain. Huomasin ensimmäisen kerren merkin itsetunnon puutoksesta vanhempieni maailman järjestyksessä. Mutta toisaalta osuivatpa herkkään kohtaan.

Paikallinen juoppu porukka omaa katkeran näkemyksen vanhemmistani ja kateudessaan sekä katkeruudessaan yrittävät kaataa paskaa heidän niskaansa aika ajoin.

Tiedättehän te pienien piirien ongelmat? Kauheaa draamaa pienellä alueella ja tehdään "suuria elämän ja historian mullistuksia". Jesus....

No mutta asia koski minua, se mitä he minusta levittivät ja ei välttämättä ollut kauneinta tekstiä.

Vanhempani sitten ringauttelivat illalla (BTW treffieni aikana..) ja paniikissa koittivat selvittää asiaa.

Mikään muu ei tässä asiassa loukkaa minua niin suuresti kuin se, että pieni juoppo katkera mieli saa heidän luottamuksensa minua kohtaan horjumaan. Olisivat päästäneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Pienet katkerat mielet levittävät saastaansa sinne mille ovat kateellisia, ei niitä tarvitse huomioida!

Ja tästä syystä mahdollisesti en ole vähään aikaan puheväleissä isääni...

Mikään ei loukkaa minua niin suuresti kuin luottamuksen puute minua kohtaan.

Ja illasta tarkemmin:

Kundi on mahtava. Mukava, nähnyt paikkoja, ei mikään sivistymätön idiootti..

Mutta:

1 Vihaan, että minua nk. testataan. "Juu jätkä sulla on ehkä hynää etc. mutta kun sovimme treffeistämme long time ago, en tätä tiennyt ja lähdin vain ja ainoastaan SINUN ja PERSOONASI takia treffeille kanssasi. Joten lopeta se helvatan testaaminen."

2. Tuo testaaminen alkaa vaikuttamaan huonolta itsetunnolta... Haluanko oikeasti olla taas valo pimeydessä ja itsetunnon uudestaan rakentaja/ vahvistaja?

3. Pleieri pleieri.. Mikäs siinä. Enhän minäkään suurinta rakkautta ole hakemassa vaan katsomassa mitä elämä eteen heittää jne., mutta älä valehtele.. tai siis ainakaan jää kiinni valehtelusta. Tidän itse asiassa erittäin tarkkaan mitä Tallinnan reissun Yönä/toisena päivänä tapahtui...

Ja noihin vedoten: Lähdenkö oikeasti mitään todistelemaan kundille, jonka puheista mahd. 90% on täyttä paskaa?

Vihaan sitä että minua pidetään tyhmänä.

----------

Siis Whippa tää on persiistä.

*Gone to work*

Plussia ja miinuksia aina löytyy, mutta kuten ammattilainen omassa ammatissaan niin myös suhteissa voi kompastua turhaan analysisointiin.

Kliseisyyksiin nojaten tuomitaan toinen, eikä kuunnella omaa fiilistä/maalaisjärkeä.

Liika analysointi tuhoaa sen parhaimman puolen mistä tahansa: esim. Suklaa. Sehän on pääasiassa rasvaa ja sokeria kaakaolla maustettuna. nami nami ja silleen. kuinka paljon kaloreita? Entä lisäaineita?.... Ja kuinka tyytyväisiä olisimmekaan olleet ilman näitä tietoja?

-----------

Masensi palata kotiin. Heti pihalla eräs tuttu nk "rajan tutumassa" viihtyvä availemaan ovia jne. Samat kynän jäljet seinässä ja vanhan bissen haju hississä.

Tulevaisuudessa haluan jotain muuta ja oikealla tiellä ollaan. Duunia duunia ja sitten saa maistaa oman työnsä hedelmiä... Ainakin osaa arvostaa pieniä iloja mitä joka kuukausi saa palkallansa. *syvä huokaisu*

---------

Tällä hetkellä ainoastaan pelkään mahdollisesti omalle kohdalleni osuvaa naisiin kohdistuvaa kliseisyyttä. "Ne hakee rikkaisiin naimisiin ja elää bimboina etc."

Se on pahin leima jonka voi saada ja senhän voi saada väistämättä jos olet A Hyvännäköinen, B flirttaileva, C monen kanssa toimeen tuleva...

Mutta mitä siitä tänne enään vikisemään.

Sillä jos joku haluaa välttämättä tehdä minusta oman katkeran elämänsä hetkellisen vihan kohteen: That's just fine.

Pää asia on se, että tiedän itse mitä olen.
-------------

Ja tämän illan treffeistä:

Kuten alkuaikoina aina. Jään murtaminen ja ujous on aina pahin haaste. Jotain siltoja tuli ilm. tehtyä ja tyyppi on todella mukava.

Mutta go with the flow, one day at the time jne. The same bullshit as usual.

..ja itse tietysti ajottain myös kompastelen tuohon lauseeseen.

totuushan on, että minusta löytyy pieni perfektionisti. Kyllä. Osaan olla todellinen pilkunviilaaja.

Esimerkkinä mainittakoon valmistautumiseni työpäivääni. Joskus se on todella tälläistä: Hiusten on oltava huolettomalla tavalla huolelliset. Meikin juuri sopivasti siisti, muttei saa luoda luonnotonta ilmettä. Vaatteiden on oltava rennot, mutta niin siistit, etteivät asiakkaat epäile ammattitaitoani. Vitutus on jätettävä kotiin tai muutettava mustaksi tilanne huumoriksi työpaikalla ennen asiakkaille juttelemista.

Ja kun teen työtäni teen sen huolettoman suuripiirteisesti, mutta sitä eivät asiakkaat huomaa, kuinka seuraan heidän jokaista liikettään. Kuinka heidän silmäsä liikkuvat pöydälle katsoessa ja katseen kääntyessä viistoon. Kuinka selän ja pään linjan liikkeiden laatu vaikuttaakaan laseihin sekä mittaustuloksiin?

Saanko esitellä itseni: Olen mitä upein tapaus virheinenikin. olemukseni on kompeisoitunut kokemusteni, historiani ja onnistumisieni, sekä epäonnistumisieni kautta. Yhdestä en ole luopunut ajan saatossa, enkä luovukkaan. Kävelen aina kuningattaren tyylillä katse tulevaisuuteen kenkien kopistaessa ja näin ilmottaessa tulostani. Vaikka kompuroisin matkalla; naurahdan ja jatkan matkaani.

Kun ei se oikeesti ole aina niin justiinsa.

Asiasta kukkaruukkuun:

Treffit illalla. Mitä laittaisin päälleni? Miten hiukset? Aaaapuuuuwaa...

Entä jos hän ei pidäkkään minusta? jos olenkin sanoinkuvaamattoman ruma hänen mielestään? Jos mokaankin kunnolla ja puklautan punaviinit nenäni kautta ulos nauraessani aivan liian kovaa jollekkin omalle vitsilleni?

-----

Tästä tuli muuten mieleen vanhat Jane Austin tyyppiset naisten opit. Ole sievä kaunis väreilevä hiljainen kukkanen. Älä epäkunnioittava. Katso viattomasti alas ja kun katseenne kohtaavat käännä silmäsi häveliäinä takaisin maahan..

Bullshit! Valitettavasti en ole ihan viaton väreilevä kukkanen vaan kuten on käytöstapani mitä kohteliaimmat saatan saada omituisen päähänpiston ja talvisella kävelyreissullakin minut saattaa löytää äkkinäisen lumienkelin teko päätöksen jäljiltä keskeltä loskaista ojaa tai kesällä työpäivänä vielä aamu kuudelta juoksentelemassa rantahietikossa viime yön tanssien hurmiossa.

Joten mitä stressaan? Periatteen tulisi olla: "So take me as I am. This may mean you have to be a stronger man... "

Minua jännittää. Tunnen perhosten siipien väpätyksen vatsassani ja omituisen innon sisälläni. Aivan kuten juuri ennen kilpailun/ottelun alkua. En tiedä mitä on luvassa ja hiukan hermoilen, mutta turhaan.

Ei se ole niin justiinsa.

..."Taas yksi syy lähteä suomesta."

Keskustelin juuri ystäväni kanssa puhelimessa ja ihmettelimme jälleen elämän menoa. Kaikkea sitä "vanhaan" ikään tullessa saa kuullakkaan.

Siis eksoottinenhan viikonloppu on takana ja yksi kundi päätti kauttani kysellä ystäväni numeroa ja näin kävi että tämä myöntyi sen antamaan. Muttah mutahh....

Piirit osottautuivat pieniksi ja kundin käytös psykopaattiseksi. Mistä oih mistä näitä psykopaatti/narsisti/friikkejä sataa?!

Ja tietysti laskin sitten sitten syksyn tulojani ja nostin veroprosenttiani jne. Kappas vaan vyön kiristys edessä. Rakastan opiskelija elämää... mutta hei positiivisesti ajateltuna: Ainakin laihdun kesäkuntoon 2011!

Positiivista tällä viikolla: Espanjan kielen opiskelu aloitettu ja varmistus KV- asioiden motivoituneesta asenteesta vaihtoni suhteen lukukaudeksi 2011-2012 Englantiin Oxfordiin. Work work ja asiat hoituvat!

Pakko vielä mainita, että olen hieman exited treffeistä tällä viikolla. Kundilla työ asunto ja asennetta. Mahtavan oloinen tapaus, mutta luottamukseni herättäminen tulee viemään aikaa ja tuurillani, *koputtaa puuta*, on taas kyseessä tavalla tai toisella hämärä tapaus? Mutta se ei pelaa joka pelkää!!!

Kai täytyy yrittää keikkaa keksiä noihn tuloihinsa. Ei kukaan tarvitsisi ajoittain koiran ulkoiluttajaa? Entä siivoojaa? Tai ruokakaupassa kävijää? Olen myös aika hyvä kokki. Ja te paatuneimmat poikamiehet joita suku häiritsee: Voitte vuokrata minut kokkareille näyttämään hyvältä ja puhumaan fiksuja, tai hämäämään vanhempianne, että teilläkin on nk. elämä.

*Ja nyt kirjoittajamme siirtyy tyylikkäästi takavasemmalle, toki ahdinko silmissään, vinosti hymyillen kurssikirjojensa pariin*

Kliinistesten taitojen luennon jälkeen voin taas tyhjentää ajatusten sammion.

Kumman kieroutunutta on näkökantani siihen, että huudan kovasti metsälle ja sen puille kuinka helvatan itsekkäitä he ovat näkemyksissään ja tekemisissään, sekä puheissaan. "Vierellänne on muitakin!!! Avatkaa silmänne ja katsokaa!!" Kun kuitenkin puhun myös omalla suullani ja ilmaisen vain omaa näkökantaani.

Uskooko kukaan kun sanon, että pyrin näkemään asiat myös muiden näkökannalta? onko sille jotain tieteellistä mittaa?

No mutta filosofiat sikseen..
---------------

Seurustelusta ja deittailusta. Lempiaiheitani.. *myhäilyä*

Deittailun alkumetreillä minua ei vittuakaan kiinnosta kuinka monta muijaa/jätkää deittailun kohteellani on pyörityksessä. Olemmehan ihmisiä ja turha kahlehdinta ajaa minut ainakin heti pakosalle.

Mainittakoon maailman herttasimman oloinen Jannu Nummelasta jonka kanssa puhelin paljonkin laivareissullani. Hän soitteli sitten seuraavana päivänä ja juttelimme kohtalaisen pitkääkin ja ilmaisin olevani tyttöjen kanssa ulkona, kunnes hän niin ah rakastamani asian nosti esille: "Kai oot kiltisti?..."
No en todellakaan! Panen kaikkia ja koko ajan!!! *Mielipuolista naurua*

En sitten jatkossa ottanut tyyppiin yhteyttä. Ilkeää, tiedän, muta mutta mutta...Traumoja pienestäkin sitomisesta ja turhasta mustasukkaisuudesta. Hyvä syykö?

Hei oikeesti.. Kuka tutustumisen alkumetreillä alkaa utelemaan kiltisti olemisesta ja montaa tyyppiä pyörität etc. Ihan sama kun samantien mentäisiin naimisiin ja tässä tää vitun ihana perhe nyt on sitten, että jatkossa ei muihin vilkaistakkaan. Kyllä... ensimmäisellä tapaamisella ollaan jo kihloissa ja toisillemme luvatut stna!

Kaikki aikanaan ja rauhassa. Mihin on kadonnut One day at the time attitude?!

Onko se yksi syy nykyisiin suurin eromääriin ja suhteiden epävakauteen kun on niin helvatan kiire siihen perheen perustamiseen?

Miksi ei enään tutustuta rauhassa ja alkumetreillä kunnioiteta toisen vapautta/yksityisyyttä ja lähteä vasta myöhemmin mahdollisesti syventämään suhdetta jne.

Myönnän että historiani takia, minut ainakin saa pakenemaan perhe puheilla jo alkumetreillä. sen verran innokkaita perheen perustajia tapaillut, että huh huh... aikamoisiksi sitojiksi ja mustasukkaisiksi miehiksi osottautuivat.

Kun minä haluan edetä rauhassa tulkitaan se epäluotettavuudeksi ja että tutkailen myös muita nurmia syöjättären tavoin?

Miten kaikki muuttui niin hektiseksi ja siten nopeasti vakavaksi?

Miksi emme osaa enään ottaa rennosti ja tutustua rauhassa sekä nauttia hetkestä?

Ihmettelen vain. sillä juuri tuolla kiireellä voi se elämän suuri rakkaus jäädä taakse tai tulevaisuuteen kun perhe on saatava äkkiä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Jos toinen ei heti sitoudukkaan niiin SEURAAVA!! koska suhdehan on jo silloin tuomittu jne...

Pysähtykääs hetkeksi ja miettikää asioita rauhassa. Mihin oikeasti on niin kiire? Hautaanko?

Kesän yli menty ja ajatukset uusilla raiteilla.

Yllätys yllätys pahoista pojista saa aina näpeillensä ja niillä tuppaa olemaan sydämmen ja pään sijalla vanua. Ulkokuori kovetettu ja sisusta jäännyt puolitiehen.. hmm?

Eniveis koulu taas alkanut ja hukun ihmisenlihaksistoa, faskiota ja eri hoitotekniikoita käsittelevään paperimäärään.

Sitä vaan pohdiskelee miten ihmeessä tähän päähän tuon valtavan tietomäärän saa tungetuksi.. *Muikea virnistys ja kouraisu viinirypäletertusta*

Kun on löytänyt tiensä, on löytänyt myös selkeän jalustan itsellensä, josta elämänsä päätökset tekee ja muita joskus jopa huvittuneena katselee.

Jälleen kerran tullut useammin kuin kerran törmättyä ihmisiin, jotka tuomitsevat minut korkokenkieni ja ikäni perusteella. Ja tietysti jos on isompi kuppi koko kuin 70AA on automaattisesti bimbo?

Viime viikonlopusta mainittakoon se, että sain syyttelyitä siitä etten tiedä mitä haen tai siis haen ilmeisesti vain pleiereitä (totta kai koska pukeudun seksikkäästä ja biletän rajusti?) ja minullehan ei tarvitse edes jutella, koska olen kuitenkin koppava ja ylimielinen? Härre god!

Heijastuvatko omat pelkomme toisia kohtaa kliseisyyksinä tapaamistamme ihmistä? Tällä siis tarkoitan sitä, että vaikka kuolaisinkin jumalattoman komeaa seksikästä hunksia niin hänet tavatessani katselen muualle ja jurotan, sillä mielestäni hän kuitenkin on kokovartalo kyrpä ja hirveä panomies, eikä siksi ansaitse huomiotani?

Entä mitä mieltä arvoisat lukijat olette ensimmäisten-tapaamisten-kieltolistassani olevasta kohdasta: "Älä heijastele eksääsi ihastukseesi tai entisiä kokemuksia eksäsi kanssa ensimmäisellä tapaamisella." tai "ÄLÄ heti nosta esille painottaen elämän rakkautesi etsimistä." ?

Ihan mahtavan oloinen kundi, joka osottautui kuitenkin ujoksi ja käytöksellään idiootiksi mielestäni kun spontaanisti kilautin ja höpötelin niitä näitä helsingin yössä (kyllä, olin jo aikaisemminkin illalla ollut yhtydessä...) kun sain kuulla olevani aivan liian päissäni (Kyllä vain humalassahan ihmiset tekevät rändom päätöksiä ja ovat spontaanisia, muulloinhan meillä on harava perseessä ja olemme muutenkin paskan jäykkää ja juroa kansaa) ja tunteen purkauksia siitä etten tiedä mitä haen (pleieriä ja yhden illan suhdetta) ja hän etsi naista vierellensä ja edllinenkin rakkaus kesti 4 vuotta jne. Ei siitä sen enempää.

Mutta väitän että tuossakin tilanteessa kundille tuli pupu pöksyyn ja toivon tosiaan että kaveri löytää haluamansa spontaanittoman rauhallisen suloisen tytön tyllerön vierellensä vasta kun on päässyt eksästänsä yli.

Mutta toisaalta: Minähän olen varsin tuttupäinen, mikä on fakta. Mutta se että aletaan heti ensi kättelyssä syyttelemään ja heijastelemaan omia pelkojansa ja päättämättömyyttään toiseen on väärin.

Mielipiteeni suhteen alkuajoista ja suhteen muodostamisesta on seuraavanlainen:

-Tutustutaan toiseen ilman olettamuksia avoimesti-

Pahimpia turn offeja mielestäni ovat:
-Heti alkumetreillä lapsista, perheestä ja ison big true loven löytämisestä se pakkomielteinen ja tosikko ilme silmissään.
-Sulkeutuneisuus. Johtukoon vaikka ujoudesta, mutta minä en todellakaan lähde toista avaamaan äidillisen helläkätisesti. Muutakin tekemistä on kuin olla mutsina/psykologina toiselle.
jne.

Ja vielä on annettava kommentti tuosta "oot liian päissäs" sanomisesta:

Väitän ettei kukaan päissään oleva/selvinpäin oleva saa hirveitä hyvänolon tunteita tuon väittämän kuullessaan. Päinvastoin. Siksi ehdottaisinkin käytöstapoihin paneutumista. Vaikka tuo olisikin toisen osalta totta voi sanoa, että "ei nähdä tänään olen esim. väsynyt.", "Nyt on huono hetki." jne.

Kukaan ei nauti syytöksistä.

Mikä muuten meitä suomalaisia vaivaa kun puhumme syyttävästi ja negatiivisesti? Harvemmin saamme kuulla kohteliaisuuksia omista tai muiden suista? Ehdotan muutosta!!! *ja kansakunta hurraa*

No mutta nyt sain kakottua tämänkin pohdinnan sekamelskan pois aivoistani ja jatkossa voinkin tuottaa paljon ymmärrettävämpää tekstiä. taidankin pyöräillä liuennolleni ja hakata illalla rystyseni mustaksi nyrkeilysäkkiä vasten treeneissä hikoillen kuin pieni sika. Patoutumat, oih nuo aina niin ihanat patoutumat!

*kiitos ja kumarrus*

Kieroutunut huumorintaju on just jees.

Tänään kaupassa löytäessäni alennuksesta kokonaisia merilohia kuvittelin aloittani ainutlaatuisen uber mittaisen sodan lohi aseenani.

*Mäisk!* *pläts!* *kabum!!*

Dyykkaisin pakastealtaiden taakse ja pommittaisin ohikulkijoita kanamunilla.

Sarjatulta perunoilla ja miinoja kolhiintuneista säilykkeistä... *muahahahahahaaa!*

Lääkintätukikohtana toimisi vessapaperiosasto ja äkillisiin kohtauksiin avun saisi makeisosastolta.

Kumpi voittaa? Minä vai neljän lapsen perheen stressaantuneet vanhemmat?

Näitä ajattelin kävellessäni vieno virne kasvoillani kassan läpi ja takaisin töihin.

End of story

Some people are very found of sadism.

Mutta kipuhan on onnellisuutta.

Nyt vain täytyisi ymmärtää mikä on kaiken tämän juonen punomisen takana. Miksi?

Sellainen JÄNNÄ olo, jonkun vielä JÄNNEMMÄSTÄ kädenjäljestä.