Blogi

Voihan dentist!  8

Siellä seison. Lampun kirkkaudessa. Vapisten ja täristen. Punapäinen naurava nainen kehotti kasvomaskinsa alta menemään tuolille...

Ne olivat elämäni kauheimmat 7min.

-----

Miten voi aikuinen ihminen pelätä yhtä hammastarkastusta niin paljon?! Hammaslääkäreissä leijuva hajuhan on jo kauhea, mutta hei haloo...

kroppa alkoi reagoimaan 3h ennen tarkastusta: Sormet kylmät, nenä kylmä... puolituntia siitä sydän hakkaa ja hermostuttaa. Siihen päälle käsien vapina...

Koko homma oli ohi hetkessä ja hampaat hyvässä kunnossa, mutta vapisin sitten sen jälkeenkin hetken aikaa.

Ei luoja...

*hakkaa päätänsä pöytää vasten*

--------

Sain muuten hoidettua asioitani parempaan päin. Paperihommia ja saliselvittelyäkin.

Paras sali ikinä ja mahtavimmat personal trainerit. Aina pääsee diiliin, kun en 10krt kerkeä käyttämään ennen lähtöäni mualmalle. (Ja siis MINÄHÄN LÄHDEN! Halusi ne minut sinne tai ei! Mielellään vielä lontoo, mutta pommitan kaikkia kohdevaihtoehtoja häikäilemättömästi..)

Huomenna vierailu Cimo:n ja British Counsil:n.

-------

Huono uutinen on vain se, että taas on sekoiltu palkkalistojen kanssa ja kunnon palkan, joka tuntuu, saan vasta kuukauden päästä! Siihen asti syön kynsiäni. Oi elämä...

Kai se on pakko mennä kerjäämään ja raapimaan ovia? "Sponsoroikaa opiskelijaa". Täytyy taas markkinoida palveluitaan:

"Koira hoidon tarpeessa?"
"Lapsia kaitsettavana?"
"Tomukerros jo läpipääsemätön?"
"Entä särkeekö niskaa/kivistääkö hartioita?"
"Onko elämäsi liian helppoa ja rutinoitunutta?"

No hätä! Minä olen vastaus kaikkeen!

-------------

Salitreeni on parasta hyvässä seurassa: <3 my kämppi!


Hetkiä  3

Mikä syksyssä ja pimeydessä vetää fiiliksen taas ihan maahan?

Viime viikolla oli lähdettävä kesken koulupäivän makaamaan vain peiton alle ja viikonloppu, sekä maanantai vietetty tutisevin ottein ihan kotona.

Stressiä liiaksikin.

Koulussa on jo riittämiin, mutta siinä vaiheessa, kun ollaan ystävän äidin menehtyessä tukena ja seuraavallakin viikolla joku vuodattaa oloaan sinulle niin minkä teet? Töissäkään ei sen helpompaa ole sillä kuppi kallistuu hetkittäin ties mihin suuntaan...Mistä annat ellet itsestäsi? Ja sukulaiset? Jos minusta ei kuulu, se ei tarkoita että olen joutunut TAAS pulaan tai hommannut miehen tai pamahtanut paksuksi... Luoja. mikä niitä sukulaisia vaivaa?

Jos edes olisi aikaa miehiin, mutta ei näy ei kuulu ja paikat alkaa olla sellaisessa seitissä ja neitsyys kohta 100% takaisin.. Mutta enpähän tuhlaa itseäni turhiin miehiin.

Tiedän arvoni! HAH!

RELOAD kiitos!

Mutta kyllä tämä tästä. Vaatii neuvottelutaitoja laittaa asioita aikajärjestykseen ja ottaa myös itsellensä hetkittäin aikaa.

Nyt voisin vain keskittyä itseeni ja jättää budjetti syistäkin vapaa-ajan nautiskelun pois. Koulumaksu englantiin tätä myötä tulossa. Ketut vaihto-ohjelmiin pääsee! Hakemuksista mtn hyötyä! Olisi vain alunperin pitänyt "atomipommittaa" mahdollisia vaihtokouluja ja maksaa itse viulut. Kohteliaana ja kärsivällisenä ei aina saa aikaan haluamaansa tulosta. Siksi olenkin iloinen pimeästä puolestani....

Tai kuka tietää mitä seuraavan kuukauden aikana tapahtuu?

Treeniä, hyvä ruokavalio ja ystäviä/sukulaisia siis!

*Maireasti vihreillä suupielillä hymyillen naatiskelee spiruliina+msm appelsiinimehuaan*
--------

Kukaan muuten katsonut yleAreenasta "netsyys kaupan"- dokumenttia?

Hyvin kuvaa nykyaikaista asennetta. Kun millään ei ole enään mitään väliä.

Rahan takia tehdään mitä vain! Mikäs sen parempi tulevaisuuden haave kuin tulla kuuluisaksi ja rikkaaksi nopeasti! Parempi vain jos ilman työtä ja koulutusta, sillä nehän vasta turhuutta onkin...

Arvostaako kukaan enään itseään? Omaa kehoaan? Omaa egoaan? Omaa kunniaansa?

Suosittelen!


Kirpparilöytöjä  2

Jälleen viikonloppu rauhallisella otteella. lepoa, treeniä ja ihmisten näkemistä.

Pääsi taas vilahtamaan duunissa ja ilmapiiri putsaantunut kummasti. Sitä se karma tekee. Siihen kannattaa aina luottaa ja pitää kiinni rehellisyydestä, sillä totuus tulee ilmi aina aikanaan. Nyt selkäänpuukottajan todelliset kasvot paljastuivat ja asiat kääntyneet jälleen oikein päin.

*Tuulettaa paita pään yli vedettynä*

Sain tällä viikolla tietää syyn siihen miksi ihmiset pitävät minua joskus jopa todellisena bitchinä ja ylpeänä kusipäänä.

Minusta ei näy heikkouksia päälle päin. Henkilökohtaisessa arvostelussa klinikkatyössäni ei näkynyt tippaakaan hermostuneisuuttani vaikka paikalla oli myös vauva, hälinää, alan ihminen potilaana... Voin ihan suoraan sanoa sydämmeni hakanneen 1000 ja kämmenteni hikoilleen vuolaasti. Entä aikaisemmin viikolla tieteellisen tekstin (vaikeahkon) ukeminen ääneen englanniksi ja vielä viimeisenä luokassamme, kun sanat muutenkin hyppivät silmissäni dyslexian merkeissä?! PANIIKKI! Pelkäsin kuolevani siihen paikkaan. Kuulemma hyvin meni..

Siis ei jumaleison! Mikään ei näy! Ei hermostuneisuus, jännitys, pelko...

Prkl. Pitää tehdä asialle jotain.
----
Pe-la välisenä yönä ex-kihlattuni sitten ringautteli minulle muutamaan otteeseen ja lähetteli viestejä. Kuinka romanttista. Not!

Hyvä mies jollekkin ja edelleen välitän, mutta:

1. Traumat
2. Jätkä ei opiskele ja haluaa nyt perheen.
3. Minä opiskelen ja tulen opiskelemaan vielä lisää enkä muuten todellakaan jää Suomeen.

-----
Itkin karvaita kyyneliä nettishoppailessani ja arvioidessani hankintojen budjettia.. (Olen btw hankkinut mm. personal trainerin joka syö budjettiani.)

Laskuja katsellessani ja taas tietokoneen ruutua vilkaisin jälleen laskuihini ,sekä suljin koneen syvään huokaisten. Never ever gonna be possible.

...........
....................
.............
.......................

Ja tänään istun 4 uuden kenpäparin (kahdet käyttämättömät mm. Esprit), Guess farkkujen (käyttämättömät) ja neulemekon, sekä "pahvi vauvan" ylpeänä omistajana! Yhteensä 25 euroa! HA HAAA!

Suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan kirppareihin ja scond hand shoppeihin.


Arkea  2

Kuluneet viikot = 15h päiviä. Kyllä opiskelijoiden kelpaa!

Työ ei ota loppuakseen ja jatkuvasti joku deadline lähestyy. *pyörittelee silmiään*

Mutta pakko sanoa: I love it! Voittaa päiväduunin mennen tullen. Töissänihän ei ole mitään vikaa ja pidän työpaikastani mutta onko kyseinen ala tulevaisuuden alaani? EI! Toki tulen edelleen mitä luultavammin pysymään kuvioissa ja luomaan linkkejä alojen välillä, mutta en pyhitä elämääni kyseiselle alalle.

*Istuu koneen edessä lasit vinossa, hiukset pystyssä ja silmiään hieron*

3h "pikku" tirsat takana ja nyt energiaa läksyjen/kirjallisten hommien hoitamiseen. Klo 22.30 jälkeen sitten aivot narikkaan ja TV:n tuijottamista.

----

Viime viikkoina on biletys jäännyt vähemmälle. Ajattelin keskittyä nyt enemmän itseeni, opiskeluun ja yleiseen hyvinvointiin. Sain sitten personal trainerin. Kidutti jo maanantaina aikamoisen kuosiin.

Se hyvä puoli noissa personal trainereissä on, että he näkevät lähtötasosi ja kauhistelinkin aluksi painojen määriä. Mutta koska peruskunto on hyvä niin laitetaan panoksetkin korkealle!

Juuri jouluksi kuntoon, että voi joulupöydässä romuttaa tulokset... JES!

-------

Lukenut sellaista kirjallisuutta viimeaikoina, että aivot raksuttaneet 24/7. Kysymyksiä tulvii mieleen joka tuutista jne.

On se jännä miten erillainen voi näkeminen olla, miten näkeminen vaikuttaa kaikkeen toimintaan, kuinka mieli ohjaa kroppaa ja toisin päin.

Kuinka moni voi rehellisesti myöntää edes joskus yrittävänsä asettua toisen asemaan ja katsoa maailmaa toisen näkökulmasta? Tai yrittävänsä ymmärtää miksi tämä ihminen näkee asiat noin?

Itse olen huomannut joskus jonkin asteista järkeä hyvinkin yhteiskunnallisesti sairaaksi ajatelluissakin toimissa.

Täytyy muistaa että teon tehneellä ihmisellä voi olla hyvinkin kummallisesti juokseva ajatusmalli ja hänen maailmassaan se on järkevää.

Ongelmaksi koituukin yhdistää oma näkemyksensä ja ajatusmaailmansa maailmalla vallitsevaan keskiarvoon. Kuka määrittää nämä normit? No enemmistö tietenkin ja kulttuuri! Käsi pesee kättä jne.

Ei ihmekkään, että ihmisiä joita nykyään pidetään neroina, olivat aikansa kummajaisia.

-----

Julkiset kulkuvälineet ovat siitä ratkiriemukaita ettei koskaan tiedä mitä tulee vastaan.

Näin ghetossa varsinkaan.

Aikaisemmin viikolla istuin aamuruuhka bussissa harmittomalta vaikuttavan miekkosen viereen joka nojaili ikkunaan ilmeisesti pyrkien torkkumaan hieman vielä ennen pysäkkiään. Koko ajan tuntui miehellä olla ongelmia asennon löytämisessä ja ei aikaakaan kun kundi töytäisi kyynärpäällään minua ja mutisi: "Hej mee sinne päin stna..." Johon minä vastasin silmiin suoraan katsoen: Anteeks mutta en tosiaankaan pääse tästä yhtään tonne päin. Näätkö siellä jotain tilaa?..... KÄYTÖSTAPOJA!". Tämä ukko sitten hieman näytti heräävään todellisuutaan ja siinä istuessani sarvi otsassa, siirtyi tämä kaveri toiselle penkki riville paikan vapautuessa siltä.

Tänään kotimatkallani asemalla aikatauluja tuijotellessani tuli jälleen jännä setä höpöttelemään. Lähestyminen oli kaikkia käytöstapoja kunnioittavaa:
-Anteeksi. Saako kysyä?
Havahduin hereille ja vastasin hieman varautuneen:
- Riippuu mitä asia koskee.
Setä tuijotteli hieman tarkentaen katsettaan ja avasi kerran suunsa kuin sanoakseen jotain.. (Tässä vaiheessa haistoin tuoreen alkoholin aromit)..ja lopulta hän päästi suustaan kuin suuren työn tehneenä:
- Näytät siltä, että tarvitset sielunhoitoa!
Hymyilin hiukan tässä välissä ja peräännyin askeleen. -Kiitos, mutta ei kiitos.
Setä huikkasi vielä kauempaa minun viillettäessä metroon: -No toivottavasti asiat järjestyvät ja ovat kunnossa tulevaisuudessa. Johon huikkasin kiitos, toivottavasti.

Jännä miten ventovieras voi nähdä totuuden, mutta omasta näkökulmastaan tarjoaa siihen ratkaisua.

En henkilökohtaisesti kuitenkaa usko sielunhoidon olevan ratkaisu ulkomaanvaihtoa koskevissa asioissani, esseiden kirjoittamisessani, opinnäytetyöni hahmotelmissa tai tiukahkossa rahatilanteessa. (Säästettävä on vaikkei paljoakaan ole mistä säästää.) Lisää työvuoroja siis, mutta se aika on pois opiskelusta.. Puolensa kaikessa.

Taidan valita kuitenkin opiskelun ja kulut minimiin.

Identiteettini minä A.K.A. Kotikissa?


Chingaling!  3

Kun kattoo kalenteria on se edelleen täynnä, muttei paljoakaan duunia.

Sitäkin enemmän kouluhommia. *Epätoivon huuto kuilun reunalla*

Btw: Huomasin juuri olevani kapea katseinen ihminen. kyllä. Näin on. Patellat olivat minusta aivan normaalin kokoiset vaikka seniori opiskelija näki heti niissä olevan jotain.

Voi epävarmuuden ihanuutta...

Nimimerkki. Kasvoin futaajien ja tanssijoiden parissa. Minulle mikään ei ole normaalista poikkeavaa.

Ehkä siksi onkin parempi keskittyä ja erikoistua urheilijoihin?

---

Keittiö päätti vaihtaa gluteenittoman leipänsä. Sen kyllä vatsa huomaa. Kipuilua ja särkyä... ah vehnäproteiinin iloa.

------

Jotkut miehet eivät sitten kestä pakkeja. *silmien muljautus*

Muutama viikonloppu sitten tavattiin ja tanssittiin etc. Oli mahtava ja kaveri saattoi bussi pysäkille.

Seuraava viikko menikin sitten viestittelyiden parissa ja jatkuvasti haki huomiota.

Valitettavan aikatauluni vuoksi ja "first things first"- periaatteeni vuoksi en aina kerinnyt vastaamaan.

Lopulta kuulin kaverista huhua ja faktoja muilta. Näiden ja kundin käytöksen perusteella päätin perua treffit kokonaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti: Viestillä. (Mutta se oli äärimmäisen kohtelias!)

Noh.

Joka tapauksess kundi sitten pyyhki minut kokonaan listoiltansa, ekä vastannut mitään. Mikä on ihan ymmärrettävää... Mutta silti! C'mon! Aina ei voi voittaa..

---

Lauantaina ystävilläni oli maailman mahtavimmat 25v. synttärit ja meininki sen mukaista.

Tanssia paljon ja pikkumustat päällä tietysti. Saimme jopa vuosikerta viiniä.

Sitä ei usein tiedä mitä tekee tilanteessa, kun jonkun läheisen vanhempi on kuollut. Ei tiedä tuleeko olla lähellä vai antaa tilaa.

Tuona iltana yksi porukasta murtui hiukan menetyksensä takia ja istuin vieressä pyyhkien kyyneleitään todeten, ettei siinä ole mitään hävettävää ja kyllä synttäri tytöt ymmärtävät. Parempi antaa tulla kun on tullakseen.

Piti saattaa loppu illasta kotiin etuovelle asti ja katsoa, että kaveri pääsee sisään.

Pitääkin soittaa ja pyytää saunomaan huomenna.

-------
Viime aikoina olen kokenut huonoa omatuntoa epäkohteliaasta käytöksestäni. Tönäisen jotakuta ohi kävellessäni enkä heti pyydä anteeksi Tai ollenkaan anteeksi, äänessäni on ärtynyt kovuus neuvoessani ihmisiä...

Puhdasta väsymystä. Mutta se ei ole syy olla epäkohtelias ja se nakertaa mieltäni.Koulu on jo alkanut ja unirytmi kesän jäljiltä vielä lomalla. 5-7h yössä ei ihan riitä..
----

Shoppailu on mukavaa. Eikö niin?

Mikään ei rentouta niin paljoa kuin koko päivä shoppailen ja ostaen jotain kivaa itsellensä vaikka vain kirpparista. Vaikka se olisikin vain luentolehtiö ja yliviivaustusseja.

Eilen kuitenkin töiden jälkeen hampaat irvessä ja suupielet alaspäin tuskanhien jo valuessa otsalle käyskentelin ostoskeskuksen käytäviä.

Mikään ei ahdista niin paljoa kuin rintaliivien ostaminen.

Kaikki nätit ja halvat mallit ovat H&M, seppälä etc. valikoimaa. Paha kylläkin kuppikoot ovat vain varsin rajalliset kyseisissä kaupoissa.

Joudun siis pällistelemään riveittäin mummon kalsarien värisiä rintsikoita ja kun löydän jotain vähänkin kaunista:

A: Liian pieni kuppi
B: Väärä muoto (Joku ihme jäätelötuutti thing... WTF?!)
C: Hinta kirpaisee ja paljon.

Pelkään astua ammattilais liikkeeseen. Olen nähnyt siitä usein painajaista:

"Siis sullahan on ihan selkeä Dubla Ö!!!"

No anyway: Toisen karvakaverin synttäri maksalaatikon nauttimisen aika, rentoutumista ja pakkaamista, koska huomenna pääsee taas kotio!

Rakas veljeni ja hänen vaimonsa ovat olleet niinkin ihania, että tuovat vaatteita merten takaa tälle tytölle.

Tarpeeseen tulee!


Kålla, kålla  2

Koska keksitään keino kaataa suoraan ämpäreillä tietoa päähän suppilon kautta?!

Tällä hetkellä hukun luentolehtien muistiinpanoihini ja uskomaton univaje ei helpota asiaa.

Onneksi olen töissä seurassa jossa asiat saa hoidettua ongelmitta: Yksi viesti ja kaikki done ja kuittaus, että asia saadaan järjestettyä. Tämän kaiken lisäksi päävalmentajilla on järkeä pässä vaikka muille jakaa! Uskomaton rautainen logiikka, jonka alla jo lapsiinsa otteen menettäneet vanhemmatkin nöyrtyvät.

Tuloksena aikaa itselle ja koulussa olostani ahdistuneelle karvavauvalle ja toiselle, joka vaan rakastaa seuraa.

Uni tuli tarpeeseen, sillä illat olen vääntänyt koneen äärellä esseeni viimeistelyä, lukenut jtn uudesta aiheesta tai sumplinut tutor asioita.

Vaikka on väsyttänyt niin paljon, että olen tuntenut silmämunieni pullottavan päästäni, olen iloinen sillä:

1. Olen joka tunnilla ollut läsnä
2. Olen todella ollut läsnä ja kirjannut paljon ylös.
3. Hoitanut kaikki asiat vaikka joskus vaan ei tuntunut olevan energiaa ja joutui "monistamaan" itseänsä.

Kesän tuttavuuksista ja vastoinkäymisistä opin nk. "syvän veden"-tekniikan.

Ongelmaksi muodostuu ainainen ajatuksieni liike ja turhautumiseni työn taakan alle murskaantumisessa.

Syvässä vedessähän kaiki liikkuu toooosiiiii hitaasti. Kun olen menettämässä hermoni siihen, että toisilla päätös kestää 4 vuotta tai jollakin ei vaan sytytä ja apua ei millään saa vaikka hakee. Kaikkein pahin on se, että muut odottavat sinun tekevän työn ja siinä vasta hermot menevätkin.

Näissä tilanteissa vedän ajatuksissani syvään henkeä ja hyppään syvään veteen. Sitten alkaa turhien selitysten/asioiden suodattaminen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä kielensä puraiseminen, ettei päästä apinoita suustansa ja hitaasti laskeminen päässä kymmeneen: 1......2.....

Mielellään venäjän kielellä. (Helpompi fokusoida)

Yhtäkkiä huomaan, ettei toisten putkinäköisyys ketuta yhtään. Tai hitaasti syttyvämmät ovatkin apuna ja mukana. Loukkaukset eivät tunnu missään, sillä ne eivät juuri silloin ole millään tavalla olennaisia asioita ja aiat jotka kuluttavat energiaa: Niitä ei yksinkertaisesti enään ole vaan ne ovat huminaa niiden asioiden rinnalla joilla on väliä. Fokusoimista uusiin aikakäsityksiin ja siihen, ettei se todellakaan aina ole niin justiinsa.

Jos muut eivät pysy tahtisi rinnalla: Hidasta muiden tasolle.

Jos muut törkkäävät asioita hoidettavaksi: Hidasta tahtiasi ja kieltäydy hoitamasta näitä asioita yksinäsi.

Se toimi töissäni ja se toimii jäätävän hyvin koulussa.

Oli uskomatonta nähdä viime iltana kuinka moni tuli omasta luokastani ja nuoremmista paikalle ja kuinkä välitön oli tunnelma. Saimme jopa vanhemmastakin ryhmästä yhden mukaan iltaan.

Siis tiivistettynä: Ei asioita tarvitse yksin tehdä ja kun tarpeeksi odottaa, sekä ilmaisee mieltänsä rehellisesti, auttavat muut.

Luennot ovat mahtavia ja kysyvälle vastataan, eikä vastauksia joudu vaatimaan. Opiskelija kollegat ovat mukana täysillä ja vastauksia etsitään, vaikkakin joskus pariksi sattuu puhdas teoreetikko ja itse surfaa fiiliksen aalloilla.

Univaje korjaantuu lopulta aina aikanaan ja kummallisen paljon saa aikaiseksi vaikka nojaa poskella pöytään ja kuolaa papereidensa päälle.

Parasta kaikessa: Ei tarvitse olla yksin.

Vähän kun raottaa wonder woman egoaan ja pyytää apua niin sitä saa.
Opinnäytetyön jalostuneen idean toteutukseen sain rutkasti vinkkejä ja apua vaihtoasioideni hoitoon tulossa.

Menin sitten lupautumaan töihin viikonloppuna, mutta fiilis on hyvä ja tämän illan pyhitän karvavauvoille, itselleni ja rentoutumiselle.

Voisi vaikka aloittaa opparia ja viimeistellä esseetä..

*Vieno hymy huulilla vajoaa sohvalle kanavasurffaamaan.*


hola hola.  4

On se jännä miten ensimmäinen koulupäivä meni nopeasti.

Käytävillä ajelehti moikaten kaikkia. Niin henkilökuntaa, tuttuja jne... Ja taas niin "organisoidusti" hoiti tutoroinnin. Siis minähän olen kuin luojan lahja asiapapereiden ja mustaa-valkoiselle merkitsimisen suhteen?... Not!

Torut ryhmän uudelta tutoropettajalta olivat ihan paikallansa. Mutta homma kuitenkin hoidettiin kunnialla ja luojan kiitos sain apua.

Suur kiitos niin mentoreille kun vanhemmille senioreille ja luokkalaisilleni. kaikki ovat mukana, sekä jeesaamassa.

Vaikka sainkin nyt vastaavan roolia kantaa (tapahtumien organisointi, viestittely jne) niin tällä hetkellä ei pelota. Vaikuttaa, että kaikki ovat mukana, mutta odottakaas kun vuosi alkaa kunnolla ja töitä kerääntyy kasaan ja ja...

Noh. Se on sen ajan murhe.

Opiskelija elämästä ihan vaan sen verran, että on siinä oma vetovoimansakkin.

Kaikki se jonottaminen eri virastoihin ja ihmisten massa.

No mutta matkakortti ja opiskelijakortti päivitykset= DONE!Ei tarvitse taas murehtia vuoteen asiaa..

Ne jotka kuvittelevat opiskelijaelämän olevan yhtä bilettämistä niin kokeilkaas opiskella alaani.

1.Töitä ei opiskelun ohella voi juurikaan tehdä. Muuten -> burn out. No money, no funny.

2. Kukaan ei jaksa seuraasi tietyn mielentilan tavoitettuasi: Puhut latinaa ja hiplailet ihmisiä.

3. Tehtäviä ja opiskeltavaa on yksinkertaisesti niin paljon, että hautaudut kirjaimellisesti työn alle.

Mutta eiväthän nämäkään pro juhlijaa estä...

---------
En voi muuta kuin nöyrtyä luonnon voimien edessä. Uskomaton sade ja tuuli. Se miten aurinko paistaa vaikka sataa samalla kaatamalla.. Lätäköiden väistely kahden pumpulituppo koiran kanssa ja täysi kastuminen ulkona.

Mieletöntä!

Parasta kaikessa: Sateen tuoksu.

-------

Jotkut asiat ovat joskus varsin kummallisia, sekä selityksiä kaipaisi.

Viime sunnuntaina töissä nostin yhden asiakkaan piilarit esille ja mietinkin pitäisikö niitä ilmoitella ja mitähän tapaukselle kuuluu. (Varsin mahtava ja huulta heittävä asiakas) Ei aikaakaan kun hän tepasteli sisään ja kollegani melkein kysyikin tältä tapaukselta, että soitinko hänelle vai mitä.. (Siinä vaiheessa mietimme kenet hunksyn "tilaisimme psykedeellisellä voimillani paikalle seuraavaksi.)

Tänään opiskelijakorttia päivittäessäni ajattelin, että minun olisi tavattava yksi liikunnan pomoistani ja sopia tuntini sisällöstä tarkemmin jne. Kun lopulta pääsin tarraa hakemaan jonolta niin kukapas muu sisään astelee kuin kaipaamani ihminen. Sain hoidettua monta kärpästä yhdellä iskulla.

Mahtavia sattumia!

Nyt jumittamaan ja fiilistelemään..


Meri sisälläni  3

Kyllä ne asiat sitten lopulta kääntyi parhain päin.

Omaan maailman parhaimman pomon. Myymäläpäällikkömme on super mahtava.

saa rehellisesti juuri sellaisena kuin on kertoa asiat mitkä painavat ja kuin taikaiskusta ne katoavat!

Palkka tulee nyt provikoineen ja hymyilyttää ihan oikeasti.

-------

Aamulla kävelin metsässä koirien kanssa. Aurinko siivilöityi oksien välistä ja näin jopa varpusen istuvan pujon oksan päälle. Käävät valtasivat elintilaa parista suht nuoresta puusta. Taivas oli kirkas ja pieni tuuli hyväili kasvojani.

Hiukset pystyssä ja eiliseltä illalta haisten seisokselin siinä aikani ja totesin, että on oikeasti varsin monella asialla siunattu. helppohan sitä on valittaa, mutta asiat ovat oikeasti hyvin.

Turhan moni sen vain unohtaa ja hukkuu omaan murheeseensa.

--------

Kauhistuin nähdessäni dokumentin USA:n terveydenhoito tilanteesta.

Niillä joilla ei ole varaa maksaa sairaala laskuja tai jotka eivät omaa sairasvakuutusta. Heidät heitetään kirjaimellisesti kadulle.

Koko systeemi perustuu tuotolle.

Lääkärit eivät hoida ketään ilmaiseksi. Ihan ymmärrettävää, että on saatava palanpainiketta suuhun, mutta miksi kylpeä rahassa kun voisi kylpeä kiitollisuudessa, sekä sen tuomassa nk. kunniassa?

Lainaus lääkärivalasta:
"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen....Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti..."

Missä meni vikaan kun lääkärit nokka pystyssä ja ilmeisesti luuta takapuolessa kävelevät sairaalan käytäviä tärkeän näköisinä ja lopettivat potilaiden kuuntelun sillä verukkeella, että ovat tohtoreita?

Kiitän luojaa siitä, että opiskelen ensin holistisemmalla alalla joka perustuu täysin myös lääketieteeseen vaikkakin hipoo taiteen ulottuvuuksia, sekä omaa rajamailman asioilta vaikuttavia ilmiöitä.

Opin auttamaan potilasta niin korvillani, silmilläni, sydämmelläni, käsilläni ja päälläni.

--

Nykyisiä pääsykokeita suomessa tulisi muuttaa.

Galenokseen perustuva kirjallinen koe antaa hyvät viitteet päättelytaidoille ja tai /ulkoapänttäämisen taidoille, mutta onko hakijalla päättelykykyä soveltaa tietojansa? Ihmissuhdetaitoja? Motivaatiota? Siis oikeita tarkoitusperiä?

Jos isäsi oli lääkäri niin tekeekö se sinusta loistavan lääkärin?

Itse pidän Englannin pääsykokeesta huomattavasti enemmän. Haastattelut, kirjallinen päättelykykyä mittaava koe jne.

--------

Jostain syystä tuntunut, että breikki omista rutiineista ja näistä piireistä tekisi hyvää motivaatiolleni opiskella ja yrittää vielä enemmän.

Toki rakastan sukuani, mutta välillä sukulaiset osaavat taas ketuttaa. Äitini soitti ja kyseli saisiko kauttani hankittua tutulle lasit edullisesti. Toki... No problemo. (Mutta näin meidän kesken: Mitä minä saan?)

Eilen illan aikana huomasin ajautuneeni jälleen palkinto pystiksi. Pokaaliksi. Minua esiteltiin ja kundi hymyili kuin lottovoiton saaneena. Mikäs siinä, mutta kun huomasin, että ilmeisesti joku kundin tutuista tytöistä katsoi minua murhaavasti.

Minut siis valittiin kermana kakun päältä? Kundi tekstailikin koko alkuillan jonkun kanssa ja otti numeroni(ei antanut omaansa..), sekä saattoi bussipysäkille.

Eli pelimies? Vaihto aina vain parempaan tai mielellään nainen joka sormelle? Ehkä pettäjä?

Joka tapauksessa: En suostu olemaan kenenkään egon kohottaja tai statuksen symboli.

Jälleen kysymys: Mitä minä saan vastineeksi?

*ummitaa silmänsä tiukasti kiinni ja hokee mielessään* "Please make it happen. I really need it."

Ei kun sormet ristiin ja toivotaan, että kaikki menee nyt nappiin vaihto-opiskelun suhteen.

------------

No kaatukoon USA omiin ongelmiinsa. Jokaisella maalla niitä riittää ja EU:kin alkaa kohta olemaan pulassa Kreikan jne. kaltaisten maiden takia.

Tulevaisuus tuo jotain eteen minkä varmasti todistan oman elinaikani aikana.

Nyt syvällisyydestä pinnallisempaan maailmaan: Aurinkoon nauttimaan kuplivaa ja juhlimaan ystäväni läksiäisiä. (Se perhana menee työharjoitteluun Englantiin 6kk!)


Siis voi jumaleison!  2

Tuuri vaan jatkuu samalla radalla...

Kyseessä on pakko olla jonkinlainen kirous!

Taidan tehdä rituaali puhdistuksen pyhällä vedellä, vasikan verellä ja mirhalla?

Kenties pelkkä persilija riittää opiskelija budjetilla, sekä saunominen ilmaisessa taloyhtiön yhteisessä lenkkisaunassa?

Niin miesten, palkan, sairastumisten, asioiden vaikeutumisen etc. suhteen. Joku oikeen rakastamalla rakastaa aiheuttaa harmia ja tunkea palikoita rattaisiini...

BRING IT ON!... nyt tämä tyttö valmistautuu. *Istuu hiekkalaatikolla tomerana tuijottaen haastajaansa ja haastavin katsein, sekä hitain elein nuolaisee rystysiään ja kastaa hiekkaan...*

Siinä vaiheessa kun toimeentuloon kosketaan sitä hieman suutahtaa.

Meilläpä maksetaan provikoita. En aikaisemmin niitä noteerannut tai edes ottanut palkkaan mukaan, muttapa nyt on kauppa käynnyt ja tämä tyttö muiden ohella ollut myynnissä aivan tulessa.

Kesän yhden kuun provikat jäävät tulematta. Taas.

Näin kävi viimekin kuussa. kyllähän ne maksettiin sitten seuraavassa välipalkassa mutta silti.

Periaate on periaate.

Saa taas tiukentaa budjettiaan ja unohtaa henkilökohtaisen luksuksen.

*Syvä huokaus katse luotuna alas syliin. Ala huuli alkaa väpättämään ja pettymyksen karvas kyynel vierähtää poskelle*

Missä vaiheessa saisi edes jonkin asian toimimaan ilman loputonta taistelua? Ihan helposti, pyytämällä, normaalilla työllä, ansaitsemalla..?

Vai eikö kilttinä oleminen ole tuottavaa ja hyvä/ahkera työ palkita aikanaan?

------------------

Aloin tässä ajattelemaan kampus elämää.

Koirien vahtimisen lisäksi pääsin tunnetulle kampusalueelle asusteemaan veljeni ja veljeni vaimon asuntoon. TV, tilaa ja parveke.

Täällä kulkevat ihmiset näyttävät normaaleilta, nörttejä, akateemikkoja, urheilullisia tapauksia, opiskelijoita joka lähtöön ja opettajia, sekä tutkijoita monelta alalta.

Normaaleja perheitä ja alue on kaunista.

Siis luonto ja arkkitehtuuri on varsin kaunista kotialueellani.

Mutta lähistöllä on pieni pöheikkö jossa alkkikset ja narkkarit aina pitävät kokoustaan.

Yksi tyyppi teki naamio kasvoillaan helikopteria kämppikselleni tämän kulkiessa paikan ohi.

Ostari on aina täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja metrossa voi kuulla narkkareiden kertovan kaupoistaan tai jonkun sedän uhkaavan tappaa toisen sedän. Tai miehen kurittavan vaimoaan.

Normaalia arkea siellä missä asun.

Mutta täällä... voi pojat kuinka sitä tuntee kuuluvansa tälle alueelle ja akateemiseen ilmapiiriin, jossa ei tarvitse pelätä ihmisten ehdottelevan kyseenalaisia asioita, astuvansa narkin päälle tai joutuvansa suunnittelemaan kotiinkulku reittiä sen turvallisuuden vuoksi. Jossa punttis on kivenheiton päässä ja luontoa ympärillä silmän kantamattomiin.

Mutta itä meidän: On siellä oikea asenne ja opiskelija tyttö kyllä jätetään rauhaan.

Jokaisessa paikassa on puolensa, mutta sitä oikeen muuttuu katkeraksi tuurilleen.

Mutta hei: Katto pään päällä, karvakaverit seurana, ruokaa jääkaapissa, ystäviä, terveyttä, suihkusta tulee lämmintä vettä, omistan ainakin yhdet ehjät farkut, olen koulussa mihin todella kuulun...

Täytyy ottaa ilo siitä irti mitä elämä antaa eikä pureksia katkeruuteen asti epäonneaan.

Jokaiselle asialla on aikansa ja paikkansa.


Voiton puolella.  3

No flunssahan siellä teki tuloaan. *tuhahtaa ja naurahtaa päälle*

Nyt se on nujerrettu, aamulla treenattu ja koiria viihdytetty.

Nyt toinen selkänsä loukannut oikeen hakemalla hakee käsiäni ja pyrkii olemaan lähellä. Mikäs siinä, kunhan ei tule yli hoidettua. Hetken rapsuteltuaan huomaa jo tekevänsä epäsuoria tekniikoita...

Mutta aivan ihania rekkuja!

(Katsotaan olenko samaa mieltä ensiviikolla)

-----

Mutta fiilis paljon parempi. Ensi viikolla siis välttelen uimahalleja jne.
... Niin tuuriani mutta ohjelmassa mm. perus gynekologinen tarkastus ja repäisy....

Niin minun tuuriani.

---

Koulun penkille ensi viikolla. Mahtavinta kaikessa on yhteydenotot luokkalaisilta (Koska, missä, milloin, täh täh..) ja hommien organisointi.

Ja ihan mahtava lukkari vaikka tiukkaa kamaa onkin tiedossa mutta mutta... *taputtelee käsiään yhteen itsekseen myhäillen*

--------

Alkoi taas ihmetyttämään suomalainen marttyyri asenne.

Siis aina eka valitetaan, mulkoillaan muita syyttävästi ja korostetaan kuinka itse ei sillä tavalla käyttäydy/tee.

Kuten viime viikolla matkasin jälleen valmentamaan. Junassa menin sitten paikalle istumaan ja latasin treenikassin penkin alle, sekä otin mukavan asennon. Tässä vaiheessa huomasin kassit lattialla vieressäni joita väistin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Edessäni istuva vaalea keski-ikäinen nainen melkein tunkee naamansa nenääni kiinni ja sanoo napakasti:

"Varo! Niissä on kakkuja kuule!"
Minä:" Juu.. varon kyllä..."
Nainen: "Niiin! Niissä on kakkuja kuule joten ole varovainen!"
(Tässä vaiheessa aloin hiukan jo kyseenalaistamaan naisen hoksottimia)
Minä: "Joo-o... ei mitään hätää. Varon kakkuja"

Nainen tuhahtaa tyytyväisenä ja alkaa sitten matkan aikana höpöttelemään vierustoverinsa kanssa. Aiheet:

1. Joku varmasti tahtoo istua kakkujen paikalle.
2. jos joku niin varmasti tahtoo tehdä niin sitten luovun vaikka omasta paikastani. Myötäilyä..
3. Kauheeta kun porukka pitää tavaraa vapailla paikoilla... Menis sitten ne paikan vaatijat sieltä niitä paikkoja vaatimaan... siis meidän KAKUTHAN ON JA PYSYY TOSSA!

Kun siirryin naisten jäädessä pois kokonaan toiselle paikalle antaen heille tilaa. kiitettiinkö?... Nyökättiinkö edes kiitollisena?.. Käsielettä?

EI! Ei niin mitään!

Niin perus suom... Okei. Tätä tapahtuu kaikialla! Mitä sitä ketään syyttelemään.

Ja hei. Mitä järkeä roudata kakkuja julkisilla kulkuvälineillä... ja ruuhka-aikaa?

Jos oli varaa ostaa ne kakut stockmannilta niin käyttäkää sitten sitä taksia.. *mutisee kirouksia itsekseen*

Totean vain: Katsokaa ensin peiliin... jos toteatte olevanne niin puhtoisia pyhimyksiä niin go ahead! Tuomitkaa vain sitten kaikki muut heidän teoistansa!
-------

Sami Hegberg antoi vastauksen sinkkuuteni.

Kyllä.

Minkäs sille voi että tanssii sen 6h putkeen ihan fiiliksissä ja näyttää käsimerkin jokaiselle seuraani pyrkivälle kundille, sekä päädyn kotiini nukkumaan milloin matolle, sängylle... niiin ja yksin. Joskus mäkki naamani edessä.. Nice.

Sitten herään aamulla pohdiskellen vastausta kysymykselle: "Siis miks mä oon sinkku edelleen?"

Wonder why?..

Jos vaikka joskus juttelisin jonkun kanssa ja suosisin enemmän istuma paikkoja?

BTW: Olen toffeen ja karamellin värisen tukan omaava yksilö.

Seuraavaksi vähän vaalemammaksi.. ehkä? Ainakin olen todella tyytyväinen tämän hetkiseen väriin.