Blogi

Tuossa lattialla maatessa oliivinvihreän mattoni päällä, vatsalihasten tekemisen jäljiltä, raajat sojottaen joka suuntaan, lähti ajatukset taas juoksemaan maantienkiitäjä rataansa.

Katselin kattolamppuani. Itse asiassa muovinen "kristalli"kruunu. Musta sellainen. koristeellinen. Niin tyyliäni. Sopii tumman puhuviin huonekaluihini, kultaraamiseen peiliini ja intialaissävytteiseen värimaailmaan.

Taustalla soi tällä kertaa Jippu.

Ihmissuhteet ovat edelleen tuo suuri mysteeri elämässäni. Maailmassa on monia kieliä, erillaisia kehon kieliä, kuvakieliä, auditiivisia ärsykkeitä jne. vain sitä varten, että ymmärtäisimme toisiamme.

Silti jätämme niin paljon sanomatta.

Onko kieli luotu valheiden suoltamiseen ja oman statuksen nostattamiseen muiden silmissä?

Harvakseltaan törmää ihmistyyppiin joka kovaan ääneen vakuuttaa paremmuuttaan,kehuu saavutuksillaan ja tarvittaessa sanallisest nuoleskelee ruskealla kielellään niitä, joiden kokee olevan nokkimisjärjestyksessä häntä ylempänä.

Kun ihminen tietää oman arvonsa ja sen mitä on, ei hän tarvitse sanoja tuodakseen minänsä esille.

Keho kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Se miten silmät paljastavat totuuden sanojen takaa, kuinka painonsiirto tapahtuu käsien suojellessa sydäntä puolustuksena, kuinka haasteen kohdatesa puraisee omaa alahuultansa jne...

Kaikki tämä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lisämausteena olen oppinut myös enemmän palpoimaan/observoimaan totuuden/tarinan sanojen takana.

Ennenkin kyseisen taidon on omannut, mutta luottamus siihen, että näkee enemmän kuin mitä omat silmät kertovat, on vasta nyt lähtenyt kasvamaan.

Jos siis kieli on luotu kommunikointiin, miksi käytämme sitä peittelemään totuutta sen sijaan, että sanoisimme asiat suoraan niille, jotka ovat menettäneet kosketuksensa, sekä omaan kroppaansa, että muiden kehonkielen lukemiseen?
---------

Anyway.

Olen päättänyt opetella hiljaisuuden salat.

Minä. Äänekkäistä äänekkäin, jonka nauru aiheuttaa maanjäristyksiä maailman toiselle puolelle?

Kyllä. Hiljaisuudessakin on voimaa.

Mutta sitä ennen minun on opittava hallitsemaan hermojani ja terävää kieltäni. Mullehan ei vittuilla..

Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan, mutta jos se vaikka kerrankin olisi vastaamatta?!

Vaarana on, että samalla opin jälleen tunteiden sisälläpitämisen taidon ja syön sen mitä olen pikkuhiljaa sisältä ulospäin kunnes jäljelle jää vain punainen leijonanharja.

Siis typerät ihmiset: ne jotka eivät kuuntele, ne jotka muuten vain ketuttavat ominaisuuksillaan, ne jotka eivät osaa perustella mielipiteitään, ne jotka eivät sano asioita suoraan, ne jotka keskittyvät ulkonäkönsä ympärille ja kuvittelevat sen tuovat siunauksia elämään, ne jotka tekevät miettimättä seurauksia, ne jotka eivät osaa keskustella, ne jotka kouraisevat takapuoltani ja sitten ihmettelevät bitch släppiä poskellaan, ne joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, ne jotka eivät tajua huolehtia hygieniastaan, ne jotka jäävät laiskuuttaan tuleen makaamaan, ne jotka näkevät vain oman napansa, ne jotka eivät ymmärrä suklaan jumalallisuutta, ne jotka eivät osaa edes riidellä, ne jotka eivät osaa nauraa itsellensä.....

Niin siis juuri te saatte mahdollisesti tulevaisuudessa hetken hiljaisuuden osaksenne.

Siis mahdollisesti.

Luvassa bimboiluksi luokiteltavaa London phonegirl tekstiä:

Perjantai avarsi mieltä ja löysin eräänlaisen kontaktin yhden luokkalaiseni kanssa. Viime vuonna oli vielä niin pikku vanhaa tyttöä, mutta nykyään on jotenkin kasvanut muotista ulos johonkin tasaisempaan.

Mahtava tapaus.

Tunneissa parasta tällä kertaa diagnostiikan ja tekniikan yhdistäminen.

Paha kyllä heviä shittiä tuli koko päivän mitalla ja loppupäivästä makasin lyötynä plintillä tuijotellen tyhjyyteen.

Tietysti iltavuoro töissä joka meni muuten loistavasti. Pääsin jälleen aukomaan suutani kyseenalaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi mietimme, miksi osa asiakkaista on ahteriin ammuttuja karhuja jne.

Heitin sitten välkympänä hetkenä kaikille tutun kommentin:
"Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta!"

Lisää vettä myllyyn: arvelimme koko reklamoijan ja reklamoijan miehen avausten johtuvan kuivasta kaudesta.

Mitenköhän aisiakkaat reagoisivat jos siirtyisin reklamaatio tilanteessa hiukan lähemmäs ja kuiskaisin korvaan: "Tiedän mikä oikeasti on vikana..." ja kun asiakas katselee ihmeissään, nappaan kädestä kiinni ja alan kertomaan muista mahdollisuuksista ja olotilaa helpottavista tekijöistä todeten meille kaikille joskus tulevan kuivakausia eteen.

Mites sitten ihmiset jotka tuntuvat 24/7 oleman yber kierroksilla ja happy happy?

Siis nehän saavat ja koko ajan!
Huudahdin sitten takahuoneessa räkäisen naurun saattelemana: "Juuh juuh! Tää mun 24/7 duracell pupu iloisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että munaa tulee 24/7! Ikkunoista, ovista... siis joka puolelta vaan munaa ja munaa!!! Siis täähän on mennyt ihan urheilun puolelle!!!"

Ja tietysti ovi myymälään oli auki ja muutama asiakas oli eksynyt liikkeen sisäpuolelle ja tietysti kuullut sanomiseni...

Voi luoja.

Milloin opin pitämään suuni kiinni?
---------------
Mummistani on kehittynyt aikamoinen juoruiluja ja naapureiden kyttääjä.

Aivan ihana ihminen, mutta se kysely minusta ja tiedoistani koskien muita ihmisiä alkaa pikku hiljaa syömään mieltä.

Joka tapauksessa pe loppuilta meni mummini kanssa höpötellessä, vanhempieni kanssa yksillä ja pyörittelinkin silmiäni antoisasti kotiinpäin lähtiessäni.

Kummallinen suku. Ei voi muuta sanoa.
----------------
Lauantaina aurinko paistoi korkealta ja kauppakeskuksessahan pauhui aivan loistavaa musiikkia tapahtuman vuoksi.

Jammailin sitten tunteella tasoja puhdistaessa, hyllyjä täyttäessä ja pieniä korjailuja tehdessäni.

Varsin monella oli hymy herkässä minut nähdessään ja päivähän oli upea!

Pian pikkulaukkuineni olinkin jo matkalla rinsessalle.
------------
Korkkarikausi korkattu! Sipsuttelua 15cm koroilla ja hamosessa käytäviä, tanssilattiaa jne. pitkin.

Iltahan meni varsi perinteisellä kaavalla ja liidinkin seurueesta toiseen perhosen tavoin.

Mahtavia ihmisiä ja mitä läppää.

Sain kaikki uskomaan, että olen puoliksi englantilainen ja ilmeisesti paapatinkin lontoota puolet illasta.

Mikä teitä miehiä muuten vaivaa?!

Yhdelle kundille heittäydyin sitten dramaattiseksi ja monta kertaa mm. käskin kundin painua v*ttuun, vertasin mm. nurkkiin kuseksivaan koiraan ja muutenkin annoin palaa verbaalisesti hyvien tapojen ulkopuolella.

Kuitenkin illan päätteeksi löysinkin itseni herkästä ja hellästä hetkestä saman kerron julkisesta WC:stä.

Ei luoja.

Ei siinä mitään. Kundihan oli mitä mukavin, komein ja kiltein. Viihtyi seurassamme pitkin iltaa useaan otteeseen. Taisi kuitenkin ilmeisesti minun mielestäni tehdä jotain varsin idioottimaista. (Pokata toista tyttö?..Hmm..) ja tietysti vedin herneen nenääni?

(Jep. Kundit jotka kolahtavat. Tiedoksi. Jossain vaiheessa vedän herneen nenään ja alan draamailemaan...)

Kun sitten suutahdin niin siltikin kundi jaksoi riiata monta monta tuntia huomiotani. Terävistä sanoistani huolimatta.

Tahtoi jopa nukkumaan viereeni vaikka, varsin terävästi kommentoin, että painu nyt sinne omaan punkkaan niin ei... Lopulta heräsin varsin media seksikkäästi hytistäni namu kundi vieressäni, hiukset pystyssä ja varsin eksoottinen maku suussani.

Tämä hetki muuten ikuistettiin ja saankin ikuisen muistutuksen joka juhlapyhä postin kautta kortin muodossa ystäviltäni.

Kiitti kaverit.

No mutta joka tapauksessa opin itsestäni jälleen jotain uutta.

Kohtelias ja kiltti käytös eivät aina takaa hyvää tulosta. Pokalla vaan sanoo suoraan mitä ajattelee ja tekee asiat tunteen mukaisesti. Jos vituttaa, ole vittuuntunut Ihastuttaa, näytä se! Suututtaa, huuda!

Olemalla oma itsensä, näyttämällä mielipiteensä ja olemalla rehellinen, (Vaikka se ei ole aina niin kaunista) pääsee varsin pitkälle. Vaikka se joskus tarkoittaa jopa dominamaista käytöstä. Mutta sillä saakin pojan kuin miehenkin syömään kädestään... Ei luoja.. Vaikea nainen herättää miesten metsästysvaiston? Hmm..*naureskelee itseksensä*

Mutta niinhän se menee: Paras coktail ikinä on paratiisi ja helvetti samassa paketissa!

Lopulta kun pääsimme rantautumaan odotti puhelimessa muutamat viestit. Juuri tämä edellisen viikon treffi seura ja eks-kihlattuni mainittakoon.

Uusi treffejä sopimaan ja puhumaan asioista taas niin "suoraan" eks-kihlattuni kanssa.

Selkeästi kundi kaipaa jne. edelleen ja tokihan minullekkin vaikea paikka puhua asioista ja puhdistaa ilmaa väliltämme.

Kuitenkin jälleen törmäsin hyvin jännään asiaan.

Suoraan ei asioita voinnut sanoa ja kaikki oli niin helvatan vaikeaa. Taas piti rivien välistä selkoa ottaa.

Minun on pakko sanoa, että arvostan rehellisyyttä selväpäisyyden muodossa. Turha kertoa totuuksia kauheassa tuubassa vaan mielummin ottaa kiinni, katsoo silmiin ja sanoo suoraan mikä mielessä pyörii.

Jos eks-kihlattuni olisi pari maagista suoraa sanaa sanonut olisin antanut samantien kolmannen tilaisuuden.

Aivan.

Infoksi siis käyttöopas tämän tytön sielunmaisemaan: Sano asiat suoraan ja ilman turhanpäistä diipadaapaata. Sillä säästää aikaa ja vaivaa. BTW: Ei aina ne sanat vaan ne teot!

Tämä tyttö omaa raksa miehen huumorintajun ja varsin loogisen näkökulman maailmaan.

Sitä paitsi mikään ei ole kuumempaa kuin se, että mies ilmestyy eteeni, kröhäsee kerran miehisesti, katsoo silmiin ja sanoo suoraan: "Tahdon sut ja vain ja ainoastaan sut. Vaikka pitäisi riiata suo monta vuotta ja hakea kuu sulle taivaalta (muuta siirappista tekstiä)... what ever it takes...tuun saamaan sut.

Unohtamatta loppu fanfaariksi sopivaa omistajan elkein tapahtuvaa äijämäistä naisensa takapuolen kouraisua! AH!

Joka tapauksessa: Monta kokemusta rikkaampana, rajojaan kokeilleena, taistelun voittaneena ja uusi numero puhelimessa on hyvä siirtyä jälleen opiskelija moodiin.

Tentti edessä, miljoona kirjallista tuotosta tehtävä ja ja...

No turha panikoida. Aika ottaa härkää sarvista, sekä ryhtyä työn touhuun ja viikonloppuna voisinkin perehtyä laivakundin anatomiaan perusteellisemmin.

Kerran sitä eletään, joten parasta ottaa ilo kaikesta mistä voi. Ilman kokemuksia on turha puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Ja illallahan tämä tyttö eksyy viikottaiseen lenkkisaunaansa peseytymään edellis viikon synneistä....

Tullut taas pohdittua syvällisiä vaikka muille jakaa.

Viikkohan on ollut mitä mainion!

Vaikka ryhmätyöt takkuilivat ja stressivittuilu/purkuilu jatkuu luokassa: Mitä mahtavin klinikkapäivä keskiviikkona!!!

Kaikki meni nappiin! Palpaatioherkkyys korkealla, selkeä suunnitelma mielessä jne. Dexter, Sinister, rot, sb, exh, inh, flx, ext... you name it!

Palaute observoijalta ja opettajalta mitä loistavinta!

Kaikki löytyi, ote oli hyvä... välillä mietti missä kudoksessa taas palpaatio pyöri ja joutui nousemaan taas pinnalle. Kaiken kaikkiaan loistava hoito ja se fiilis jälkeenpäin! Kuin maailman parasta suklaata/kahvia, liikunta sessio, reivaminen klubilla, maalin tekeminen, hyvää seksiä, jalat alta vievä suudelma, itkeminen ystävän olkapäähän, huutaminen ihmisvilinässä...

Kerta kaikkiaan sellainen fiilis, että on elossa!

Sain sitten myös ekstra tunnin valmentamiseni. 3h putkeen. Ensin stressasin, että mitä oikein vedän, mutta paikalle päästyäni tiesin tasan tarkkaan mitä tein ja kummallisen hyvin treenit menivät.

Valmentamisen ohella yhdessä lihaskramppi tilanteessa huusin ohjeita samalla muille, kuin hoidin yhden treenaajan reittä taas kuntoon.

Sitten ylös valmentajien pukkariin, pesut ja kasvojen harjaus, sekä hiusten puuterointi.

Suomi-Tsekki matsi+treffit= Aika hyvä coktail. *leveä virnistys*

Hyvä tyyppi, mahtavan näköinen ja oloinen. Omaa päätä ja sitä jotain. Hyvä suutelemaan. Tykkää kosketuksesta ja koskettelee itse. Urheilee.

Tänään uusinta näkeminen texmexin merkeissä ja kävelyä rantaa pitkin kaupunkiin.

Edelleen mahtava tyyppi, läppä lensi rennommin, mutta jossain vaiheessa iski jälleen tämä jännä fiilis: "Pidä hauskaa niin kauan kuin voit, mutta ei tuu pysymään sun menossa mukana".

Intuutioni on kieroutunut paska.

Ei siinä mitään... Kirpaisi vain hiukan sisältä. Suolaa haavoihin.

Mutta katsellaan nyt rauhassa. Ehkä intuutioni on hieman sekaisin? Tai en edes omaa kyseistä vaistoa?

No turha stressata: Life goes on.

Mutta Mr. Jumaluuden kanssa aina useamman kerrankin nähtyä oli edelleen se helvatan kipinä läsnä. Intuutio vain väläytteli pepsodent hymyä. Totaali kolahdus. Vaikka kundi olikin mitä mielenkiintoisemmassa elämän tilanteessa....Se S*ka! Pitäisi nähdä vielä kerran niin voisi sanoa tarkemmin...

No mutta turha stressata. Seuraavat treffit tämän tuoreimman kundin kanssa pienellä tod. näköisyydellä huomenna tai sunnuntaina. Ainakin ensi viikolla.

Tosiaan vaan tuli fiilis, ettei kundi tule välttämättä pysymään perässäni. omaan ikääni nähden enemmän työkokemusta, kunnianhimoa ja olen asunut omillani jumaleisonin kauan.

Kundi vanhempi, asuu edelleen porukoillaan (Järkevää kun opiskelee) ja ei ole aivan varma mitä elämältään haluaa.

Onko tämä sitten este? Ei periaatteessa? Mutta mutta... ehkä vain stressaan turhasta?

Jep. Nyt alitajunta HILJAA ja mennään tunteella..

*Näkee itsestään vision 50-vuoden päähän kissojen ja kirjojen keskellä luennoimassa massan olemuksesta ja tensegriniteetistä puutarhatontulle*

-------

Nyt viime aikoina tosiaan päähän ottanut muiden stressinpurkukeinot ja puhumattomuus, sekä aktiivittomuus.

Tänään pääsin kunnolla puhditamaan ilmaa ja purkautumaan luokkakaverini kanssa, jolla oli aivan sama fiilis joskus: "En tahdo mennä kouluun.." ja vain ja ainoastaan luokkalaisten/ilmapiirin takia!!

No mutta ilmapiiri ongelmat eivät estä tätä tyttöä. Ala on se mitä rakastan, vaikka joudunkin mitä omituisemmin keinoin oppimaan ja thank god vaikka hetkellisiä shokkikohtauksia/sydäreitä yhdestä opettajastani saan: Hän kuumottaa vastauksia ja perusteluita kaikkeen.

Jälleen vain hampaita yhteen purren asenteella: "Ja siis mullehan ei vittuilla..."

Helpompaa on mennä arjessa esittäen bimboa ja siksi ihmettelinkin kun tämä kundi jonka kanssa treffeillä olin vain kohautti harteita hymyillen, eikä juossut karkuun kun kommentoin ohi hölkkäävien ihmisten mahdollisista dysfunktioista, antimateriasta, puiden lajista, sekä sosiaalisesta käyttäytymisestä.....

Voi luoja.

Huomenna on päivä uusi, mutta lauantaina sitten räjähtää kun surullisen kuuluisalla Rinsessalla pääsee Tallinnaan.

Ja kuten aina: Low budjet ja hyvä seura!

*Myhäillen menee viettämään tiede lehden ja parin böckerin kanssa iltaa sänkyynsä*

Eilinen meni vabinaa paetessa. Pelkotilat syntyivät pienimmästä popsahduksestakin. Postia hakieassa tilanne oli suoraan kuin leffasta Psyko. Onneksi liskot pitivät seuraa...

Kummallisesti liitelin pää pilvissä.

Nyt olen ehkä selvinnyt fyysisesti vapusta ja nyt henkisesti latailen akkuja.

Vieläkin nolottaa että eilen oli pakko laittaa viestiä luokkalaiselle kirjallisen tuotokseni jäävän iltaan.

No sainhan sitä tehtyä...Vasta klo 22-24 välillä. Totaali hepreaa ennen sitä.

Puolet kuitenkin jo rustattu!!!

Illalla tuli taas kiroiltua sitä, että kuinka helposti asiat olisikaan voinnut referoida englanniksi, mutta eiiiii.... käännä ensin suomeksi ja väännä järkevän kuuloisiksi lauseiksi.

Miksi suomen kieli on ajottain niin jäykkää ja taipumatonta?

*pään pudistamista*

Mutta vapusta vielä:

Siis tämä tyttöhän onnistui olemaan varsinainen auringonpaiste ja kilteimmästä päästä. Moraalisista rajoistani pidin kiinni (Kyllä. Minullakin on rajani), mtta toki vanhaan tuttuun tapaan flirttailin häikäilemättömästi kaikille.

Parasta kaikessa: Suhahtelu ympäriinsä, kun kaverit hakivat minua FBI helikoptereilla joka suunnata.

-----------

BTW kummasti on taas intuutio käyrät ylhäällä. Viime torstai-perjantai yönä näin unta hartiasta, lapaluusta ja solisluusta. Omituisia anatomiasia kuvia, kuin linnun siivestä, mutta vain ihmisen kätenä.

Muistan mielikuvan, jossa istuskeli ja tasapainoitteli potilaan solisluulla.

Kappas vaan kun perjantaina sitten käsittelimmekin hartiaseutua tekniikkatunnilla ja kuvat "solisluun kelluttamisesta" toteutuivat prikulleen.

Jostain kumman syystä väkijuoman vaikutuksesta vapun aikaiset yöt olivat kaikkea muuta kuin selkeitä.

Nyt tänä aamuna herkistyminen noiden testosteronilla täyteen pukattujen kolmijalkaisten liikkeisiin selittyi:

Näinpäs taas unta eksoottisemmasta päästä: Fudista vanhan joukkueen kanssa, keskustelua veljeni kanssa ja lopulta kotiin päästessäni unessa yöhamoisessani sitten olin nukkumassa ja viettämässä läheistä hetkeä itsekseni kun lauma remonttimiehiä laukkasi ilm. äitini tuella paikalle ja hetkeni keskeytyi. Noloa oli vain ylösnouseminen kun kaikki oli värjäytynyt punaiseksi..

Aamulla sitten herätyskellon soidessa kiirehdin aamupesuille kun kun totesin unen käynneen kirjaimellisesti toteen punaisen osalta.

Näitä aikoja taas.. *Huokaus*

Mutta kivuttomuus on usein merkki varsin lyhyestä jaksosta. *koputtaa puuta*

Täytyypä ennen kouluun menoa käydä tankkaamassa suklaata ihan vain varmuuden vuoksi.

Loppu-unestani voi ainakin tulkita sen, että varmasti mahdollisesti tällä viikolla eksyn naisten fudistreeneihin. Mites sitten tuo veljeni liittyy asiaan?

Toisaalta nämä tapaukset unessa jotka olivat veljeni ja äitini, eivät kuitenkaan olleet veljeni, eikä äitini.

Noh. Yritä siinä sitten ymmärtää! *Mutisee itsekseen kurtistuneiden kulmien alta*

Huomenna Suomi - Tsekki matsi ja ilmeisesti taidan eksyä yhteen vakipaikkaani matsia todistamaan. Telkkaria kun en enään omista ja jostain kumman syystä solutoverini eivät lämpene lätkästä. Saatan jopa pyytää seuraa paikalle.

Tuo ajatustenlukija velmu kundi nimittäin tuntui ohjaavan asiaa siihen suuntaan, mutta nyt jälleen ilmeisesti kyhäilen salaliitoteorioita...

Äsh... parasta laittaa itsensä vain kuosiin ja hoitaa velvollisuutensa: Koulua, kirjoittamista, kaveri potilaaksi ja illalla haastatteluunkin osallistuminen.

Kyllä tämä tästä. Ainakin aurinko paistaa ja olo on taas rauhallisempi! Kunhan hysteriakohtauksilta vältyn.

Kirjoittaa mustaan pieneen kirjaansa "First things first... osta suklaata!"

Suomalaisia miehiä vaivaa tulppa!

Kyllä! jutun juurta joutuu liian usein kaivamalla kaivamaan ja mitään ei saa ulos silloinkaan!

Aussiebaarin jatkoissa eilen huomasi jälleen eri kansallisuuksien eron.

mahtava ilta! Tanssia, skumppaa, hyvää seuraa ja loistavaa herjaa.

Flirttailin seuraan istuneiden kundien kanssa kun huomasin sivusilmällä jonkun ilmestyneen paikalle. pakkani sekoitti totaalisesti Mr. jumaluuden ilmestyminen ko. baariin.

Voi sitä tunteiden kirjon määrää!

Leukani loksahti henkisesti auki, alahuuleni vapisi ja menetin hetkeksi ajatusteni hallinnan. Maa katosi alta ja putosin ties minne.

Hetken päästä olin taas läsnä baarissa ja kohtasin kaverin silmästä silmään. Luoja kuinka tyyppi edelleen oli jumalaisen näköinen ja vaalea paitahan oli niiiiin hyvän näköinen ja se kaulan/hartian linja..

Seuraavaksi muutuinkin yksisarviseksi ja mielessäni tuhahdin: "Se paska ei oo ottanyt yhteyttä... HA!..." Seuraavana hetkenä mielessäni jo roudasin kundin intohimoisesti paikan vessaan ja revin vaatteet päältä... sitten taas kuvia dramaattisesta bitchs läpistä: "Sika!".

Kundille voi antaa aplodit siitä, että pilasi pokausyritykseni. Keskittyminen siirty flirttailun kohteestani jonnekkin ihan muualle...

Itseasiassa olin saamassa myöhemmin tilannetta taas haltuuni tuon flirttailun kohteen kanssa, kun pitkä/hoikka/blondi tyttönen ilmestyi hamuamaan tuota ukkoa myös. Tanssin aikana ei vielä mitään ongelmaa ja peli oli edelleen hallussani. "I'm all natural pejpeh!!" Kun muija viimeisenä oljenkortena (Kun huomasi kundin huomion keskittyvän minuun) tarttui tuota kundia kropasta ja alkoi hillittömästi hinkkaamaan itseään kundia vasten.

Tässä vaiheessa siirryin itse takavasemmalle nauramaan.

Hulluhan mies olisi jos kieltäytyisi tuollaisesta ja parempi vain, ettei lopulta osaltani käynnyt flaksia, sillä promillemäärän kasvaessa osottautui kundi totaali ääliöksi joka leventeli lakimiesrahoillaan jne.

Tämä tyttö välttelee halpoja peliliikkeitä liikenteessä. Joku taso on syytä pitää .

Kamuni ja seurassa oleva aussi kundihan tästä innostuneena yrittivät lopulta naittaa minua jokaiselle paikan kolmijalkaiselle.

Vieläkin naurattaa tilanne, jossa tokaisin yhdelle kundille "...pliiis... juttele mun kanssa nyt niin noi jättää mut ainakin vähäks aikaa rauhaan, eikä yritä naittaa ihan jokaiselle vastaantulijalle."

----

Lauantaihan ei sitten ollut tuota juurikan helpompi.

Eks kihlattuni lähetteli yökyläpyyntöjä ja sehän vihlaisi. Syvältä vihlaisi.

Luoja...

Kuitenkin törmäsin mitä mahtavimpaan kundiin. Huumorintajuinen, sanavalmis, veikeä tapaus ja omaa aivan mahtavat silmät!

Tuli juteltua asioista joista en yleensä kenenkään kanssa keskustele ja muutaman kerran menin jopa melkeinpä sanattomaksi.

Siis tietysti päätin taas kesken kaiken vain lähteä sanomatta mitään... Promillimäärien noustessa saatan joskus olla hieman dramaattinen ja varsinkin jos kundi kolahtaa kunnolla.

Kundipa osottautui kuitenkin aika fiksuksi ja löysi minut naamakirjasta. Khylli... nyt sitten numeroiden vaihtamisen jälkeen tekstaillaan vähän väliä ja treffit tiedossa torstaina. Tyyppi tuntuu täysin lukevan ajatuksiani!

Nyt sitten katsotaan miten käy.

Miksi kaikki plörähtää kerralla aina niskaan?

Ensin ilmestyi eks-kihlattu, sitten Mr. jumaluus kaikessa komeudessä pöllähtää paikalle ja vetää tuolin altani (Tulisi se perkhele juttelemaan face to face!), sekä viimeisenä täysin uusi kolahdus.

Tähän testosteronin määräänhän kohta tukehtuu!

Miehillä on paha tapa tulla voimalla ja nopeasti. Harmittavan nopeasti..

Kuten tänään havaitsin koululla jäädessäni klinikan kaapin ja lasioven väliin. Vanhemmalta luokaltahan Jannu tuikkasi sisään tunteella ja minähän normityylilläni huudahdin: "siis voi ****! Varo vähän tai tulee kyynärpäästä****!!"

Huomasin saanneeni jostain tartunnan jalkafetissiin. Jokaisen diagnoosiin sisätyy posturaalinen dysfunktio. Kyllä. Ja jalat ovat kaiken alkulähde. Yhden potilaaksi saapuneen (taas vanhemmalta luokalta) tyypin fibulan kanssa fiilistelin kuin pilviveikko: "Siis miten tää voi liikkua näin?...WhoaoooH..."

Kolme edustajaa luokaltamme tuon tytön kimpussa. Jokaisella oma tatsinsa. Yksi boheemi ajattelija, yksi totaali teoreettinen kaiken osaava opus ja minä. Tekijä. (Siis eikö parempi ole mennä suoraan asiaan turhaan miettimättä? Siis kroppahan usein miten tietää mitä tekee... *muikea virnistys*)

Aivan mahtavaa väittelyä, erillaisia näkemyksiä ja loistavaa hoitoa.

Nikamat muuten huutavat, puhuvat tai ovat mykkiä. Jokainen kropan osa voi singota ties mihin suuntaan tahtoo tai muuten vain hylkiä kosketusta. On se JÄNNÄÄ... niin kovin jännäää..
---------------

Duunissa tapahtunutta:

Sain lempinimen maantienkiitäjä. Liikkeeni ja ajatukseni ovat juuri sellaisia. Kuuluu vain "miib miib!" ja olen jo muualla pölypilven vasta ilmestyessä entiselle paikalleni.

Päivä kuluikin rattoisasti noita ääniä päästellessä. Vitsit syvenivät siihen pisteeseen, että totesimme jonkun kundin A.K.A Kelju K. Kojootin yrittävän aina jahtaa minua.

Kun lopulta kundi minut haaviinsa saa on hänen pakko tatuoida rintaansa Kelju.K. Kojootti ja Maantienkiitäjä vauhdissa omissa tisseissään.

Vastasin muuten mielenkiintoisen puheluun. Asianmukaisten tervehdysten jälkeen kuulin rapinaa ja ähinää. Ties mitä lipomista toisesta päästä. Kollegani kanssa sitten repeilimme ajatukselle Kelju K. Kojootin yhteydenottoyrityksestä...

Tänä iltana sitten kaveri on ikkunani ulkopuolella?

Heiluin muutenkin antennit pystyssä ja silmäkovana paikasta toiseen. Mahtavaa kun vaatteet vähenevät ja kundit vaihtavat kesätukkaan. Nami nami... Silmäniloa tälle tytölle!

Törmäsin pariin poliisiin sitten takahuoneessa. Univormumiähiä...JooOOO... *kuola poskella sukii hiuksiaan*

-----

Asioista taas kukkaruukkuun. Aivan ihanaa kun opiskelija kollegat hoitivat tämän tytön taas kuntoon!

Olin jälleen hammasta purren asenteella treenannut ja tietysti Pumppiinhan otetaan ihan helvatan isot painot... unohdin sitten pienen tekijän PMS:n suhteen: Ligamentit löystyvät. Tuloksena lannerangassa dysfunktioita, Ilium Upslip... jatkanko listaa?

Polvet, rintaranka jne. naksuivat oikein mukavasti itsekseenkin takaisin paikoilleen, mutta alaselkä kaipasi enemmän jyystöä.

Nyt taas kunnossa ja taidan aina kierron ensipäiville asti ottaa ihan chillisti. Mitä nyt zumbaa, pilatesta ja lattareita.

Se on muuten jännä fiilis nivelissä kun liikelaajuutta syntyy ihan tyhjästä "BooOoooUUUUWww".

Sitten typertyneenä katsoo, että jahas...

Sii n. 1,5vk kuukaudesta olen kumiakka ,varsin kipsakalla luonteella varustettuna ja saan sydäreitä milloin mistäkin?

Oi elämän autuutta!

------

Uniini on btw viime aikoina eksynyt yksi englantilainen miäs. Aina hiukan erinäköinen ja tuntuu olevan kummissaan milloin mistäkin tilanteesta.

Unenihan ovat varsin mielenkiintoisia ajottain...

Viime yönä ihmettelin faktaa siitä, että kuulin kundin puhuvan englantia, mutta jostain syystä sanat iskivät mieleeni suomeksi, vaikka kuulin englantia ja ja... noh vaikea selittää.

Lycka till vain kaverille uniini eksymisestä. En suosittele lämmöllä taikka rakkaudella visiittiä pieneen kieroon mieleeni.

Varsin koominen, mutta mukava päivä siis takana.

BTW: Mihinköhän kämppikseni on kidnapattu? Ei kenkiä, takkeja.. ei mitään... ja jättivät viikko sitten että alkuviikosta tulisivat jokainen vuorollaan, mutta ei näy ja kuulu?

Siis sehän tietää kunnon bailuja! Tai teen pari jäynää kämppiksille?.. Pentagrammi yläkerran lattiaan, mustia kynttilöitä ympäriinsä ja kanan raato? "Sori siis nää rituaali vehkeet jäi tänne ny vähän levälleen kun hiukan venähti toi kaatopaikka reissu..."

Roudaan ostarilta jonkun kevään tuoman spurgun nukkumaan portaiden alle? "Hei kutsuin mun isin kylään!!!"

Jos nyt kuitenkin menisin nukkumaan ja sitä ennen pänttäisin aivohermot?

Tupla päivitys sitten tälle päivälle! (Tästä siis suraa vappuun jatkuva hiljaisuus. Ihan vain tiedoksi... Kjäh kjäh.)

Tenttiin pääsin ilman pahempaa ryömimistä.

Lookki kuntoon ja kopsuttelemaan asfaltille. Vanhempi herra päästi bussiin ensin herrasmiehen elkein. Ja yksi kolmijalkainen koitti saada huomioni huutamalla toisessa bussissa minun ohi mennessä "Moi", mutten ollut kuulevinanikaan.

Tyylikkäästi istuin ja ryhdyin pläräilemään papereista viimeisiä tiedon murusia.

Itse uusinta tilaisuus ei tällä kertaa ottanut kaaliin kuten ennen. Pääsin nimittäin reunapaikalle istumaan!! Ja kun ajatukset lähtivät juoksemaan kukin eri suuntaan. Hengitin hetken rauhassa ja jatkoin olon tasaantuessa taas kirjoittamista.

Psykologiasta 2 arkkia asiaa ja neuro kyllä jää aivotoiminnan puutteenkin vuoksi suullisesti suoritettavaksi. Latinan kirjoittaminen on ihan eri juttu kuin tiedon ulos oksentaminen suullisesti.

Kopisuttaen bussiin, hiukan keskustelua kahden kaverin kanssa puhelimessa, metroon, ostarille kauppaan ja kotio.

Kaikki tämä hitaasti, tyylikkäästi ja pää pystyssä.

Leidi-tyyliänihän ei rikkonut edes se, että menin synttäripippaloitteni pulloja/tölkkejä palauttamaan (3 kassillista) tai raivohulluna jahtasin muurahaisia keittiössä myrkkyputelin kanssa. Hetken sumuteltuani ihmettelinkin "kaasuista" oloani.

*Mairea itseriittoinen hymy*

Metrossa vastapäätäni istui yksi idoleistani. Tyylikäs vanhempi rouva, joka huoliteltuna puhui puhelimeen asiallisesti, mutta lempeästi. Eleet olivat mitä mahtavimmat ja yhtä aikaa tämän rouvan kanssa peilailimme itseämme ikkunasta ja korjasimme hiuksiamme, sekä aurinkolasiemme asentoa.

Viereisessä looshissa istui sitten suomenruotsalaisia babushkoja. Aivan mahtavaa oli huomata, "jumaleison... mähän ymmärrän tosta keskustelusta paljonkin!!!"

Siis tää soluasunto on koko pääsiäisen ajan ollut vain ja ainoastaan minun käytössäni. Enkä mitään tajunnan räjäyttävää ole pitänyt täällä! En edes siskoni rivarissa (terde+grilli)!!

Pohjimmiltani olen kiltti ja suloinen. En pure vaan näykin...

Ilta menikin pyykätessä, tein itse ruokaa uusilla perunoilla ja kokkaan jälkkäriksi vielä persikkarahkan.

Seuraavaksi Truebloodia ja Angels&Demons pokkari.

Olkoonkin eks-kihlattu Akhilleen kantapääni. (Vähän niin kuin Southparkin Stanilla oksennus reagointi) Ja reaktioni kuin Pasilan Repomiehen konsonaan, niin kyllä asiat sutjaantuu.

Parempi haavoista/arvista on ne viimeisetkin mädät puristaa ulos. Sillä oloni on varsin täysipainoinen taas.

Kuka tietää huomisesta?.. Olen draamassakin tyypillinen nainen. Amatsoni, mutta niiin nainen. Mikään ei koskaan ole hyvin. Otti yhteyttä tai ei. Toi kukkia tai ei. Puhui tai ei puhunut....

Sitä vetää herneen aina kuitenkin nenäänsä.
*Silmien viatonta räpyttelyä*

Mutta siis asiaan: Nopea toipuminen aamusta on hyvä merkki. Jätte hyvä.

Katse eteenpäin kohti vappua ja uusia seikkailuja. Siis maailmassa on miehiä kuin meressä kaloja ja minunlaisia timangeja on vain yksi ja ainoa! HAH! Ties mistä itsensä löytää?

Sitä ennen koulua, töitä treeniä, koulua, treeniä...*huokaus*

Nyt sitten vihdoin ja viimeinen keksin syyn aikaisemmalle niskani välilevyn prolapsille, johon kumma kyllä ei koskaan ole ollut mitään nopeaa selitystä miksi se alkoi vaan muodostui pikkuhiljaa..

Valitettavasti vaikka kuinka vakuutan itselleni ja maaimalle kestäväni kaiken. Aivan kaiken! BRING IT ON!

Niin totuus on, että olen minäkin vain ihminen.

Se mitä en sano tai mikä ei vain ole kokonaan hoidossa tai tai... Heijastuu sitten kroppaani.

Kuinka monta vuotta tulee opiskella ja lopulta OIKEASTI ymmärtää yhteys kehon, mielen ja sielun välillä?

Okei... Hartia/käsi/niskaoireet alkoivat syksyllä 2009. Juuri kun olin eronnut 2. kerran eks-kihlatustani.

Pahenivat silloisen katastrofaalisekse paljastuneen suhteen aikana 2010 helmi-maliskuussa sietämättömiksi.

Hiljenivät jälleen.

Kunnes sain loppukesästä/syksyllä 2010 kuulla eks-kihlattuni muuttavan silloisen tyttöystävänsä kanssa yhteen ja PÄDÄM! Käsi lähti oireilemaan.

Ei luoja.

Nyt sitten todistetaan sisäistä taistoa:

Tänä aamuna sitten heräsin sydämmen tykytykseen, tajuttomaan hartiakipuun ja koko kämmenen kihelmöitiin, sekä pieneen alkavaan migreenin. Auraoireilua, Vasen leukanivel kinnasi, "kutinaa" pään vasemmalla puolella ja kummallisen tutuksi yhdistynyt raa-an lihanhaju.

Siis dissektio kurssi ei aiheuttanut mtn pahempia reaktioita minussa sillä hetkellä, mutta migreenin alku on saannut pienen lisämausteen: Lihan hajun.
---------

Siispä päätin, etten lähde mihinkään vaikka nk. täysi ja mahtava päivä olisi koulussa. En kestäisi muiden ihmisten seuraa.

Vain tenttiin raahustan illemmalla. Neuron osuus taitaa jäädä kyllä suulliseksi kesäkuun alkuun.

Luojan kiitos opettajani ovat mitä mahtavimpia ja rennoimpia! *Tuulettaa futari tyyliin vetäen paidan päänsä ylin ja rummuttaen rintakehäänsä*

Makasin selälläni kyyneleet silmissä ja halasin itseäni keskittyen pallea hengitykseen, sekä rauhoittaviin ajatuksiin. Iso rutistus aktivoi taas pallean ja peitti rintaan syntyneen "mustanaukon".

Lopulta sain taas nukutuksi.

Nyt vain veto niskasta käteen ja hartian jäykkyyttä. Väsyttää. Ruokahalun paluuta odotellessa.

Pakko kai sitä on pakottaa itsensä jotain syömään, että verensokeri tasaantuu, joka helpottaa taas monia fysiologisia prosesseja.
------

Muta mitä sitä pitäisi tehdä? Jos yksi ihminen aiheuttaa kaiken tuon, niin mitä pitäisi tehdä?

Palata? Juosta kauemmas? Siperiaan?

Tilannetta ei mitenkään helpota ystävissäni ilmenneet "Käytetäänpäs nyt "piippiä" testailuun ja kokeiluun!! Oli sitten kyseessä laivamatkan, VIP-paikkojen hankkiminen tai kundikaverin lojaalisuuden testaaminen niin "PIIP" hoitaa!!!"

Tai sitten ympärillä pyörivien ihmisten aktiivittomuus.

Entäs sitten se kun en EDELLEENKÄÄN saa naapuriani pois päästäni, (Himoitsen naapuriani Ry kiittää..) muutamat treffit täysin eri kundien kanssa (Mukavia) ovat edessä ja sitten tuo eks-kihlattu vielä pyörii alueella?!

Siis kaksi kundia joille olen molemmille vihainen. Ensimmäiselle siitä, ettei kaveri viitsi ottaa selkärangattomuuttaan/kö yhteyttä ja toiselle siksi, että otti yhteyttä.

Tulkaa itään! Täällä tiet tosiaan kohtaavat ja maailmanjärjestys muuttuu!

Siis ei luoja mitä... *mutisten könyää keittiöön etsimään suppiloa ja letkua tunkeakseen jotain ravintoa itseensä*

Muutama tunti... minuutti...sekuntti.... ja elämä joutuu ihan uusille raiteille.

Se kuka uskoo nk. "Perhosvaikutukseen" nostakoon kätensä ylös!

Ei ole sattumaa, että tuo eks-kihlattuni pomppaa nyt esille. Ei sattumaa, että frendin kundi kuumottaa.. ei satunnaiset treffit etc.

Pakkohan tähän nyt joku syy on olla?! EIKÖ VAIN?!

*Itsepäistä jalan hakkaamista maata vasten ja huulten mutristus kulmien kurtistuksella maustettuna*

Tein kerrankin niin kuin parhaimmalta tuntui. Otin härkää sarvista. Kohtasin menneisyyttäni..

Toki ensin yritin pyytää ystäviltäni apua, mutta kukaan ei auringolta kerinnyt. Siis setvimään itse ajatuksiaan ja tunteitaan suoraan kohdehenkilön kanssa.

Istutin eks-kihlattuni puiston penkkiin ja aloitin sanallisen vuotoni. Oksensin ajatukseni suoraan hänen eteensä ja kummallista kyllä, hänen sanojensa virta oli uskomattomat suurta aikaisempiin tuotoksiin nähden.

Moni kysymys/ajatus jäi kellumaan ilman ja mahdollisuuksia on rajattomasti.

Pääsin kuitenkin näyttämään mitä tunnen ja tuomaan ajatukseni esille.

Nyt siis odotellaan ja katsellaan mitä sotkuista syntyy. Ainakin välimme ovat paremmat, koska kummatkin tuntuvat nyt ymmärtävän mitä toistemme päässä pyörii.

Siis mitä tekisi? Kolmas kerta toden sanoo? Muille maille eli ulkomaille? Uutta kehiin? ..

Noh. Annetaan asioiden olla ja mennä omalla painollaan.

Kaikelle on aikansa.

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, joten no stress..

Totuushan kuitenkin on, että syystä menin tyypin kanssa aikoinani kihloihin.

Suuret tunteet edelleen pelissä.

Mutta syystä me myös erosimme.

Kuitenkin hän on niitä harvoja joihin voi luottaa kuin kallioon, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet, on avarakatseinen, pirun hyvännäköinen, romanttinen...

Niin tosin vain silloin kuin ei vedä juoppohulluuteen asti, lähde liiottelemaan riikinkukkoilussaan tai egokeskeisesti kuuntele vain ja ainoastaan omaa mielipidettään.

mutta kenessä ei olisi vikoja?..

Siis minähän olen täydellinen! *Nokka kohti taivata ja hiusten suitaisu*
--------

Kaverini sitten nappasi minut illalla kyytiin ja menimme katsomaan iloisesti Sucker Punch-leffaa, eikä tietenkään ilman kolmatta pyörää. juuri tämä kuumottaja kundi oli sitten mukana.

Matkalla leffaan sain rauhassa frendini kanssa puhua tapahtuneesta ja setvimmekin asioita.

Sain sitten kuulla helvetilliset paljastukset siitä mitä kundi oli päissänsä aukonut minusta:

Kuuma, fiksu jne...

Ok. Menettelee, mutta kuka oikeasti hehkuttaa omalle naisellensa toisesta muijasta?!

Ja paras vielä. Kundihan on on futari ja kun kaverini sitten oikein ihmetteli kundinsa kommentteja, heitti tyyppi seuraavan:

"Mut siis sähän pelaat vaan piirisarjassa mutta, "piip" on divaritasoa!!"

Ei luoja!

Kerroin mielipiteeni rehellisesti kundista kaverilleni ja kyllä myös sen, että kundi oli hehkuttanut ystävääni minulle elämänsä valona jne.

Täytyy vain toivoa, että asiat menevät hyvin pariskunnan välillä, mutta en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuneesta ajattelisin:

Ystäväni sitten testaili suhdettaan, mm. yrittämällä "vahingossa" asettaa minua/kundiansa vierekkäin istumaan leffaan ja katsomalla miten raflassa istuisimme ne.

Voi luoja.

-------

Leffa kuitenkin toimi ja sain ajatuksiani muualle.

Kaikille nörteille tunnetuimmista sarjoista/leffoista pätkiä/osia/viittauksia, kauniita vähäpukeisia naisia, väkivaltaa ja mitä parasta FEMALE POWER!

Ei voi olla muuta kuin hyvä leffa! Kiero mieleni tavallaan nautti pätkästä, jossa oli kuitenkin jotain uutta klassisiin tyyleihin verrattuna.

Teki työnsä ja ajatukset taas rullaavat, ehkä myös nukun ensi yöni hyvin.
----------
Huomenna tentti pitkän päivän päätteeksi. Jospa skippaisin muutaman tunnin?

Vedoten henkiseen stressiin? Sydän vetää kierroksilla ja arpia avataan?

Täytyy vain tehdä sen mukaan mikä itsestään tuntuu parhaimmalta.

Nopeat syövät hitaat!

Buenos noches.

Eilenkin jotenkin jännästi eksyi juhlimaan.

Kaverin synttärit ja sellainen ihminen, jonka vuoksi tekee mitä tahansa. Mahtava ilta, mahtavaa tanssia jne.

Serq tyttökin ilmestyi paikalle ja hauskaa riitti. Mahtava tapaus. Hyvä vain, että imestyi paikalle, niin pääsin eroon ikävästä tilanteesta.

Ei monesti nimittäin eteen tule tilannetta jossa mukavan kundin läheltä haluaa juosta pois kuin tuli olisi perseen alla.

Kaverini ukon kanssa tullaan mainiosti toimeen ja solvausläpät etc. eleet ovat kummallekkin tuttuja ja yhteistä räkätettävää riittää. kummallisen tuttavalliseksi nimittäin alkoi ja ennen kuin huomasinkaan oli jumalainen takamukseni tulilinjalla.

Voi luoja.

Sori, mutta en harrasta ystävieni suuria rakkauksia.

-----

Näin sitten eks kihlattuni tänään. Vei syömään synttäreiden kunniaksi ja katselimme kundin luona leffaa. Muistelimme vanhoja ja kerroimme lisää kuulumisista. Ihan hauskaa oli.

Mutta prkl se kipinä on yhä ja edelleen läsnä! Ennen kuin ehdinkään huomata oli suuren lipidon omaava mieleni jo utelias katsomaan onko kundi edelleen yhtähyväkuntoinen kuin muistin...

Tulin juuri kotiin kiroillen mielessäni jälleen yhtä draamaattista käännettä mielessäni.

Ei. Mitään ei todellakaan tapahtunut, mutta nyt se ajatus sitten istutettiin takaraivooni.

Voi luoja.

Tosiaan siinä oli syynsä miksi kaverin kanssa kihloihin menin. Tunteet ovat läsnä edelleen ja voimissaan.

Mutta edelleen on muistutettava itselleen että on syytä ajatella loogisesti. Erosin ERITTÄIN HYVÄSTÄ syystä kaverista. Kokeilimme jopa toisen kerran yhdessä oloa. Tuloksetta.

Tyyppi tulisi edelleen olemaan kahleena jaloissani ja esteenä edistymisessäni.

Ei mikään spontaanein tapaus.

Ja ei ihan ottanut kouluun pääsyänikään kannustavasti ja varmasti edelleen on ulkomaille lähtöä vastaan jne. Tai äkkinäisiä päätöksiä vastaan. Kaikesta olisi turha edes neuvotella.

Nopein keino tappaa sisäinen paloni ja se mitä olen: Rajaa kaikkea. Rajaa vapauttani. Estä edistymiseni. Lukitse kotivaimoksi. Tavalliseen elämään tulee olla tyytyväinen. Puheyritykset ovat vaan naisen nalkutusta.

Vapaus on mikä pitää yllä tämän tytön liekkiä.

No. Ehkä liiottelen, mutta parempi kitkeä ajatukset ennen kuin ne alkavat rehottamaan.

Miksi joku tunkee aina kapuloita rattaisiini ja miksi juuri silloin kun asiat alkavat olla taas mallillaan ilmestyy jotain joka riipii syvimpiä sydänjuuria myöten?

*Dramaattinen WHY-huuto maailmalle*
-------

Ehkä nämä ajatukset johtuvat ihan toisen ihmisen kaipuusta? Everybody needs somebody jne.

Yksin ei pötkitä pitkälle onnellisuudessa.

Mutta minullahan on aikaa ja joku kaunis päivä löydän sen puoliskoni...

Siihen asti herään anatomiankirja kainalossa, joskus joku random kolmijalkainen vierestäni tai jänniin yllätyksiin kuten tänä aamuna: Puoliksi syöty gluteiiniton bikmäkkihän se siinä posken vieressä..

*Pakkaa ja siirtyy pikkuhijaa jälleen siskonsa luo saunomaan ja viettämään aikaa omasta seurastaan nauttien.*