*Tuijottaa haukotellen hieman verestävillä ja melkein yhteen muurautuneilla silmillään välkkyvää ruutua*
Perjantainahan en missään nimessä mennyt myöhään nukkumaan, enkä nauttinut aikaisemmin illalla muutamaa lonkeroa. Eeheen...
Yödösässä olin kuitenkin jo selvinpäin ja sainkin seurakseni nuorta mies-seuraa.
Läppää taas päästä päähän ja valitettavasti, koska olin hieman väsähtänyt, en ilmaissut itseäni niin intohimoisesti verbaalisesti vaan keskityin muutamiin sanoihin ja hymyilyyn.
Yksi tapaus sitten on kunnon PerSu fani. Mikäs siinä, jokaisella puolueella on pointtinsa.
Mutta sitä en tajua, että perusteluihin ehdokkaan valinnasta kuuluu seuraava:
"se on ollu portsarina ja..."
Siis mitä kettua?! Milloin olet valinnut ehdokkaasi ammatin perusteella? Ja varsinkaan portsariuden perusteella. EI JUMALAUTA!
Hyvä tietämys taloushallinnosta, politiikasta, kansasta jne. syntyy kun olet ollut portsarina jne?
Tuskin kovinkaan paljon on kokemusta runoudesta ja japanilaisesta kukkien asettelusta..
Nuo esimerkit ovat vain sanallinen vertaus sille, että tuskin kaveri on paljoakaan opiskellut demokratian syntyä, muita hallintomuotoja taikka muinaisia kulttuureita. Lakipykälätkään eivät välttämättä ole esim. perhe-oikeuden osalta ulkomuistissa tai edes eduskunnan toiminta kaikessa kokonaisuudessaan täysin hallinnassa.
Ei jesus.
Siis kaverihan voi olla mitä mukavin ja loistavan maalaisjärjen omaava tapaus, kuten suurin osa punttiäijistä/portsareista jne joita tunnen, mutta jos hän täyttää tuon ihmistyypin peruspiirteet on hän mitä luultavammin:
1. Työväen luokasta
2. Opiskelut jäänneet siihen kansakouluun
3. Lukemistoon kuuluvat mahdollisesti juoppuhullun päiväkirjan lisäksi Remeksen dekkarit.
Joskin asiat voivat olla niin, että elämä on tuonnut tietoa ja taitoa suuresti jne. Kuka tietää.
Valitettavasti minulla on ennakkoluuloni.
Korostan, että tietynlainen ihmistyyppi yleensä hakeutuu sellaiselle alalle..
Ja hei oikeesti.... Kuka perustelee valintaansa: "No se on ollu portsarina..". Ei JUMALAUTA! Oikeesti... *Epätoivoista nyyhkytystä pöytää vasten*
Sitten ihmetellään, kun vaalilupaukset eivät toteudu ja yhtäkkiä ollaankin sormi suussa, kun asiat ovatkin vähän vaikeampia..*Huoaus*
Ketä sitten itse äänestän?Vain luoja tietää! Olen pessyt käteni politiikasta ja poliittisesta ajattelusta. Kyllä toki äänestän, mutta minulle on edelleen suuri mysteeri ketä äänestän.
Ja tulevaisuus on muuten ennustettavissa: Jokainen kansalainen on tyytymätön vaalilupausten täyttymiseen, mikään ei toimi, kansanedustajat nostavat hurjaa palkkaansa olematta edes läsnä työpaikallaan ja idioottimaisia päätöksiä ihmetellään.
-------
Löysin muuten syyn huoneeni kylmyyteen. Kundeilla ei ollut samanlaisia lämpötila säätely ongelmia kuten minulla, koska tietokoneet 24/7 päällä! HA!
Ja itse kun juoksen 24/7 treeneissä, töissä ja koulussa. Joskus sitten vietän jopa illan klo 18.00-> kotona. Ja joskus hyvin harvoin jopa koko päivän!
------
Lauantai aamuna oli sitten herätys klo 6.00 ja pika pakkaamista. (Jostain syystä pakkaaminen jää aina viime tinkaan. Tällä kertaa olin treenikamoja pakannut, mutta vaihtovaatteet, pesutarvikkeet...)
------
Yhteenvetona leiristä voin sanoa, että mahtavaa oli ja sain taas uusia näkökulmia treenaukseen.
Opin paljon taitoluistelusta ja lupaudunkuin jo kokeilemaan taitoluistelua, jotta tulevaisuudessa olisi minun helpompi valmentaa lihashuoltoa, kun omaan omakohtaista kokemusta asiasta.
Voin jo nähdä itseni kiitämässä jään pinnalla sulavan keijukaismaisesti, kevyenä kuin höyhen ja... totuushan on, että jäällä luultavasti svengaan kuin hirvi ja olen seksikäs kuin maksalaatikko. Tämäkin useamman jääkosketuksen kautta.
Viimeksi luistimet olivat jalassani n. 6 vuotta sitten. Hokkarit ja pelaamista kundien kanssa... Ha haa.
Ja takaisin vaikeampiin vakaviin aiheisiin:
Tajusin nyt eräänlaisen valtani tyttöihin kasvatuksen osalta.
Olen nuorin valmentaja ja esimerkkinä tytöille. Se miten puhun ja mitä ajattelen asioista vaikuttaa hyvinkin paljon tyttöihin.
Kuten tanssijapiireissä, niin taitoluistelija piireissäkin on paineita ulkomuodon suhteen.
Voin sanoa kaikkien tyttöjen olevan varsin terveitä ja syövän yhtä paljon kuin keskikokoisen hevosen, mikä on kilpaurheilijoille ehdottoman tärkeää, mutta yhdellä tytöistä on ajatukset hieman sekaisin oman kehonkuvansa osalta. Perheessä (ei ihan lähisuku) on yksi kuollut anoreksiaan ja tytön äiti hieman herkempi reagoimaan syömättömyyteen ja omaa ilmeisesti itsekkin jotain taustoja kehonkuvan hallinnan osalta. (Treenaa monta tuntia kerralla, useampana päivänä viikossa), mikä taas heijastuu tyttöön.
Tyttö oli oksennustaudissa, eikä tietenkään kyennyt syömään. Keho ajautunut siihen tilaan, ettei ruoka maistunut ja äitihän säikähti. Kotona vahdittiin pöydässä, että tyttö syö varmasti jotain jne.
Kun itse sain tytöltä kuulla syömättömyydestä ja taudista, joka oli jo voitettu, tokaisin tytölle, että omien fiilisten mukaan treenataan, sillä kovaa treeniä tiedossa: Glukoositabletit esiin ja treenit käyntiin.
Itse uskon, ettei suurta huomiota pidä tuollaisessa tilanteessa kiinnittää syömiseen ja sen seuraamiseen. Ruokahalu palaa kehon tarpeen mukaisesti, enkä todellakaan usko syömisen seuraamisen/syömään pakottamisen tehoavan. Turhaa huomion kohdistamista täysin vääriin aioihin, mikä ei todellakaan edesauta kehonkuvan parantamisessa.
Liityin itse tyttöjen seuraan syömään ja kannustin syömään sen mitä pystyy. Aluksi tökki haarukalla ruokaansa ja jokaisen suupalan jälkeen otti jonkin ilmeen/äännähdyksen mukaan, mutta siihen en kiinnittänyt suurta huomiota vaan keskityin omaan syömiseeni ja kaikkien tyttöjen kanssa keskusteluun.
Hyvinhän se ruoka maistui jo sunnuntaina ja asiat ok.
Nyt vaan sitten jatkossa tsemppaamaan itseluottamuksen suhteen etc. rennolla asenteella.
Sain kuulla, että makean syömisestä sakotetaan ja huomautetaan aika paljon tytöille. Kommentoin, ettei ihan ennen kilpailua kannata makeaa vetää, eikä joka päivä, mutta esim. sokerihumala leirin vikana iltana on puolestani ihan sallittu. Sehän kuuluu asiaan!
Sain sitten olla myös tyttöjen yövalvojana. Joskin minulla oli omahuone keittiöllä ja kylppärillä eri rakennuksessa.
Hyvä valvojalle..just.
Sain lauantai iltana puhelun tältä edeltä mainitsemaltani tytöltä:
"No moi.."
"No moi. Mitäs teille?"
"Noo... ajattelin vaan kysyy etkö sä tuu vilkaisemaan meitä tai siis käymään täällä vielä?"
"En. Te pärjäätte niin hyvin ja jos lähette juoksentelemaan yöllä jonnekkin tai jotain tapahtuu soittakaa/laittakaa viestiä. Mun täytyy vaan tietää missä meette."
Samassa puhelussa tyttö kertoi vatsaan vähään koskevan. Neuvoin ottamaan iisimmin, lopettamaan karkkien syönnin ja menemään nukkumaan. Jos oksentaa/kuumetta niin soitto samantien minulle.
Hyvin vastuullinen valmentaja ilmottautuu! *Käsi otsalla ja sotilaallinen tervehdys*
Ei se ole niin justiinsa ja tyttöjä tulee rohkaista itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, kuitenkin ilmaisemalla, että on tarvittaessa apuna/tukena.
Hieman mustaa huumoria, mutta alkoi itseänsä näin jälkeenpäin ajateltuna naurattamaan, että saan tukea tyttöjä kehonkuvassa/syömisessä vaikka itsellänikin historiaa ortoreksiasta ja edelleen, tänä päivänäkin, on päiviä jolloin näen itseni peilistä varsin merimursua muistuttavassa ukomuodossa.
Ero on vain siinä, että olen kuitenkin nykyään sinut itseni ja syömisieni kanssa.
Vaikeita aiheita ja käsikirja oikein toimimiseen olisi ihan jees. Ei liian tiukkaa valvomista/muttei liian välinpitämätönkään saisi olla ja ja..
---
Löysin toisen maanpäällisen ruotsin laivan.
Erona vain asuvalinnoissa.
Vakiovarustus: verkkarit ja lenkkarit, sekä hikinen/suihkun jälkeinen tuoksahdus.
Pahaksi onnekseni eksyin kahvioon/ravintolaan siinä kymmenen aikaan illalla hakemaan jotain vatsaa rauhoittavaa juotavaa kun huomasin kymmenien silmäparien tuojottavan sameiden katseiden takaa minua ja mittailevan päästä jalkoihin.
Valmentajat, isit ja urheilijathan ne siellä naattimassa saunan jälkeisistä oluista...
Huvittavaa, sillä tuollaisiin katseisiin en yleisesti ottaen ole tottunut meikittä, verkkareissa ja hiukset perusponnarilla.
Nyt olisi ollut hyvä sauma iskeä se sporttinen kundi kainaloon, mutta
1. Oin varsin väsynyt treenien vetämisestä + omasta puntista.
2. Ja hei oikeesti.. olisiko edes pokka pitänyt siitä laiva meiningistä?.. *kikattelee käsiinsä*
Mutta kokemus oli mahtava. Valmentajana sain täysin vapaat kädet toimia miten halusin, mennä mihin halusin jne. Vanhemmatkin kiittelivät extra asioissa auttamisessa ja Pajulahden henkilökunta tuli varmistamisten varmistamisten ja mankkojen/avainten lainaamisten osalta tutuiksi.
Ja juuri tuo ele omasta huoneesta valmentajalle. Vanhemmat tosiaan ajattelivat asioita ja ottivat jopa hieman työtäni kunnioittavan etäisyyden minuun. (Jossain paikoissa vanhemmat majoitetaan valmentajien kanssa miljoonan muun kanssa samaan huoneeseen jne.)
Kuitenkin olin riekkumassa tyttöjen skater's partyssä mukana, syömässä aamupalaa pienempien luistelijoiden kanssa, teellä/keskustelemassa tarvittavista venytyksistä/toiminnalisista treenauksista valmentajien kanssa, ja roiskimassa vettä vessassa, sekä pomppimassa trampoliinilla/tekemässä voltteja valvontani alla olevan kilparyhmän kanssa.
Nyt voin sanoa ymmärtäväni paremmin opettajienikin asemaa: hehän valmistuivat koulusta muutamia vuosia takaperin ja nyt jo opettavat meille ammatinharjoittamisen lisäksi tekniikoita jne.
Milloin iskee naamalle tiukkaa faktaa ja tuntee itsensä vaihteeksi totaali bimboksi. Milloin taas yksi auktoriteeteista leikkii virtahepoa luokassa ja toinen heittää opettamisen ohella kung fu-liikkeitä.
Kummallisia nämä eri roolit elämässä.
Mutta eihän kaikki ole aina niin justiinsa. Right?
