Blogi

Rannalla päätin ottaa tuoretta Aloe Veraa auringonpolttamiani helpottamaan. Kuvittelin saavani siistin kasvinpalasen käteeni levitettäväksi. Ehei, Thai-mummeli otti aloen palasen, rapsutteli sitä puisella kammalla ja ronskein ottein levitteli irronneen liman pitkin vartaloani, kasvoja, hiusrajaa tai bikinien sisäpuolta unohtamatta. Olin loppupäivän vihertävän liman peittämä, hiukset kuin pahimmankin hilseongelman uhrilla. Ei sen kyllä niin väliä, sillä viilentävä helpotuksen tunne oli sen arvoinen.

Ravintolassa mokattiin taas. Tilattiin nuudeliannos muka kanalla ja kermaisella kastikkeella. Tyrmistykseksemme eteemme kannettiin eilisen erehdyksen kaltainen soppa! Keskelle lautasen pohjaa oli liimautunut räkäklimppimäinen, kaukaisesti ylikypsiä nuudeleita muistuttava köntti, pinnalla kellui ehkä neljä kananpalasta. Näköjään täällä kannattaa nuudelit tilata paistettuna, ilman MITÄÄN kastikkeita... Tuli se syötyä, ja hyvääkin oli, mutta illalla piti hakea taas katukeittiöstä koir...öh, kanavartaita.

Onnistuttiin muuten (taas) nolaamaan itsemme hierontapaikassa. Luettiin hierontakuvauksia, ja muru leukaili minulle kohdan organs lukiessaan, että täällä on näköjään orgasmiakin tarjolla. Hierojahatytöt repesivät (kaikki neljä) saman tien... Onneksi oltiin samassa kopissa.

Tänään pidettiin nahkansuojelullisista syistä shoppailupäivä. Jihaa! Eli rakot jaloissa on tällä hetkellä kärventynyttä ihoa pienempi paha. Löysin vaikka mitä kivaa! Rakkaani osti minulle valkoisen, intianpuuvillaisen mekon, jolla on varmaan parikymmentä eri käyttötapaa (arvelee varmaan, ettei nyt tarvitse moneen vuoteen mitään ostaakaan, kun siitä riittää niin moneksi). Sen saa mekoksi tai hameeksi, pitkänä tai lyhyenä, erilaisilla olkainten sidonnoilla, etupuoli taakse, tai sivulle jne. Hitsit se on ihana!


Ravintolassa sattui pieni tilauskömmähdys. Tilattiin molemmat muka nuudeliateriat, hiukan eri variaatioina. Miehen tilaamaksi ateriaksi tulkittu annos saapui ensimmäisenä ja minä odottelin omaani vieressä kuola valuen. Kun annokseni viimein tuli, se olikin jonkilainen soppa, jossa uiskenteli ja hyppi silmille kaikkea epämääräistä, mielestäni syötäväksi kelpaamatonta möttiäistä, katkarapuja, mustekalaa sekä paljon sellaista mitä ei kyennyt edes tunnistamaan. Otti päähän ihan oikeasti, mikä ilmeestäni ilmeisesti sen verran näkyi, että tarjoilija tuli huolestuneena kyselemään mikä on vialla. Kursailustani huolimatta hän halusi kiikuttaa minulle uuden annoksen, ja samaan hintaan vielä.


Ostospäivän päätteeksi käytiin vielä puolen tunnin jalkahieronnassa. Pakko oli olla vähän vahingoniloinen siitä, että siinä kuin minua hieroi hemaiseva nainen, kultaseni jalkoja vatkasi nuori homomies.


Illalla päätettiin elää vaarallisesti ja testata ensimmäisen kerran katukeittiötä. Kanavartaita kai ne oli. Toivottavasti ei ainakaan koiraa. Herkullisia joka tapauksessa, ja toiveissa on, että tämä ummetus viimeinkin helpottaisi.. Saatiin sitten kaveriksi paikallinen kulkukoira, joka makupalojen toivossa seurasi meitä pitkän matkaa. Pakkohan sitä oli vähän palkita.

Tuli sitten poltettua nahkansa rannalla ihan huolella. En ymmärrä miten ihminen voisi tämän varovaisempi asian suhteen olla; suojakertoimet 30 koko kropassa ja suurin osa ajasta kiltisti aurinkovarjon alla. Silti paloi seka dekoltee, hartijat, nivuset ja kahdella saparolla olleiden hiuksien jakauksen kohdalta päänahka. Auts!


Tavattiin rannalla mukava suomalaispariskunta. Miehet innostuivat heittämään läppää siinä määrin, että välissämme olevalla aurinkotuolilla ollut saksalaismummo veti hernesopat nenään ja vaihtoi mielenosoituksellisesti mulkoillen toiseen tuoliin. Miehen mielestä ihan oikein sille, kun kerran polttivat Lapinkin.


Meressä oli ilmeisesti pikkuisia meduusoja, sillä melkein jokaisella uintipulahduksella johonkin kohtaan kehoa tuikkasi kuin nokkonen olisi polttanut. Mies ei sitä uskonut ennen kuin osui omaan nilkkaan (tai polvi se taisi olla).


Suomalaispariskunta opasti meidät hyvään hierontapaikkaan. Otettiin kokovartaloöljyhieronnat. Huikkasin siinä vielä verhon läpi kullalle, että et sitten ota mitään happy endiä, ja tajusin samalla, että hierojatytötkin ymmärtävät englantia...

Tyyny oli 4xkorkeampi kuin tarvitsisin, ja 2xkorkeampi kuin millä pystyn nukkumaan. Kullan käsivarsi sai tuurata tyynyä, mikä tietää thai-hierojatyttösille lisää duunia. Liikenteen melu ei päässyt häiritsemään, sillä ilmastointilaitteen hurina peitti sen alleen täydellisesti.

Käytiin kalapedikyyrissä. Siis jalat akvaarioon, ja näykkijäkalat (tai mitä lienevätkin) syövät kuolleen ihosolukon pois. Tuntui vinhalle. Ja nyt on jalat pehmoiset kuin vastasyntyneen peppu.

Päivän saldo= jaloissa 4 kunnioitettavan kokoista rakkoa, joista kaksi jalkapohjassa! Rakkaani on salaa mielissään, koska arvelee, ettei nyt tarvitse ainakaan pariin päivään lähteä ostoksille. Niinhän se luulee...

Katselimme juuri hotellin parvekkeelta, kun aurinko laski mereen. Sirkat sirittävät. Täällä on ihanaa...

Joku valopää yritti, kiitos joko ajatusvirheen tai aivovamman, turvatarkastuksen läpi kera kolmen mehutetran. Tämän ansiosta käsimatkatavarani purettiin atomeiksi ja läpivalaistiin kolmeen kertaan. Etsivät laukun pohjalta jotain pitkulaista orgaanista ainetta. Arvoitukseksi jäi mitä se oli (kerran löysin kyllä erään laukkuni sivutaskusta muumioituneen banaanin, mutta se on toinen tarina se...).

Lento meni niinkuin puolen vuorokauden lennon voi olettaa menevän; korvatulpat korvissa, takanaistuvan isokokoisen ja sitäkin suuriäänisemmän miehen jorinoita pakkokuunnellessa ja sopivaa, tai edes jotenkuten siedettävää nukkuma-asentoa hakiessa. Sen opin, että jos haluaa säilyttää kaikki sormensa, ei kannata herättää miestä kesken makeimpien unien alkamalla suorittaa hänelle kasvopesua lentoemojen jakamalla lämpimällä märällä pyyhkeellä. Lupasi jonain aamuvuoroaamuyönä töihin lähtiessään demonstroida miltä moinen herätys tuntuu.

Huonearpajaisissa kävi uskomaton munkki; ylimmän kerroksen morsiussviitti upealla merinäköalalla, parinkymmenen neliön terassilla ja suurella katosvuoteella. Pienenä särönä romantiikassa mainittakoon, että rakkaani keksi heti sängyn oleellisimman käyttötarkoituksen; WLAN toimii parhaiten juuri siellä!

Mistä erottaa ensimmäistä kertaa Thaimaassa vierailevan konkarista? Toinen säntäilee illalla rannalla kävellessään "hyppiäisten" perässä suorittaakseen niille tarkemman lajianalyysin (varmaankin taskuravun poikasia), toinen sanoo: "Ala jo tulla, minulla on niistä kuva!"

Lento on arviolta kolme tuntia myöhässä. Silläkin uhalla, että vaikutan superpinnalliselta yli-ikäiseltä pissikseltä, haluan tarttua asian olennaisimpaan harmituksen aiheeseen.

Olen meikannut aamulla kello kahdeksan aikaan. Sen jälkeen olen kävellyt räntäsateessa, hammaslääkäri on ruiskinut vettä naamalleni ja muruni hieronut Blistexinsä leukaani. Mahdan näyttää tosi hehkeältä, kun huomenna, illalla, joskus kello kahdeksan aikoihin paikallista aikaa pääsen Thaimaahan...

Käytiin juuri tankkamassa Renkomäessä, ja polttoaineletku oli vähän liian anteliaalla tuulella. Päästeli varmaan litran dieseliä auton kylkeen, maahan ja miehen kengille.

Silti on kivaa.

Juu, matka alkaa vasta huomenna, tiedetään. Siis alkaa, jos saan pakattua siihen mennessä. Sillä pakkaaminen=hermoromahdus! Pakko myöntää, etten todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka pystyvät lähtemään matkalle pelkällä hammasharjalla varustautuneena. Päinvastoin; olen surullisen kuuluisa siitä, etten osaa lähteä edes viikonloppureissulle pakkaamatta puolta vaatekaappia mukaan. Ja nyt kun matkan kesto on reilut kaksi viikkoa, olen enemmän kuin pulassa.

Rakkaastani ei tällä kertaa ole juurikaan apua, sillä hänen mielestään on esimerkiksi tosi hupaisaa huijata minua punnitsemalla matkalaukkuni vaaálla ja väittämällä sen painavan yhdentoista kilon sijasta kaksikymmentäyksi kiloa siinä vaiheessa, kun sieltä uupuu vielä kokonaan mm. kengät ja kosmetiikka. Kuulemma tulli ottaa laukkuni tarkempaan syyniin vain sen takia, että haluaa nähdä miten tuollaiseen laukkuun on saatu mahtumaan 70 kiloa! Vähemmästäkin on naisia romahtanut!

Vaikka täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että on hänestä ollut jotain hyötyäkin. Äänekäs repeäminen jollekulle vaatekappaleelleni aiheuttaa sen pikaisen siirtämisen ”ehkä”-pinosta ”ei”-pinoon. Silti ”kyllä”-pino ei vieläkään mahdu matkalaukkuuni... Kammottavinta asiassa on se, että Thaimaan Patongissa on tiettävästi yhtä ja toista ostettavaa. Armaani arveleekin, että tulomatkalla pitää vuokrata rahtikone lentämään perässä, jotta kaikki ostokseni saadaan raahattua kotimaahan.