KYSYMYS: Pitääkö paikkansa, että Lämäri-elokuvan Hansonin veljekset olivat oikeasti pelimiehiä?

VASTAUS: Todellakin. Kaikkien rakastamat Hansonin folionyrkit olivat kovia pelimiehiä. Kaksi kolmesta pääsi pelaamaan urallaan aina NHL:ssä asti.

Lämäri-elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1977 ja sitä on usein pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista urheiluelokuvista. Komedian herkullisimmat hahmot ovat ylivoimaisesti Hansonin pitkätukkaiset rymyveljekset, jotka ajavat vapaa-ajallaan autoradalla ja pelaavat kaukalossa likaista vanhan ajan kiekkoa. Veljesten sääntö oli kaukalossa seuraava: jos et tee maalia, sinun on jotenkin jäätävä ihmisten mieleen. Yleensä nyrkki puhui, mutta välillä mailaakin käytettiin muuhunkin kuin kiekon pelaamiseen.

Hansonin kovaotteisten veljesten hahmot Lämärissä perustuivat Carlsonin veljeksiin, jotka ihan oikeasti pelasivat monta vuotta jääkiekkoa korkealla tasolla, NHL:ä ja WHL:ä myöten. Jack, Steve ja Jeff Carlsonin oli määrä esittää itseään Lämärissä, mutta Jackille tuli työeste kuvausten aikaan, sillä Edmonton Oilers kutsui hänet ylös NHL-miehistöön. Elokuvaan kolmanneksi Hansoniksi pestattiin mies nimeltä Dave Hanson, joka pelasi itsekin urallaan NHL:ssä.

Rämäpäät pelasivat ammattilaisina 70- ja 80 luvuilla. Vaikka miehiltä löytyy NHL-matseja tililtään, ei heistä yksikään pystynyt vakiinnuttamaan paikkaa ykkösjoukkueissaan uransa aikana. Peliurien jälkeen kulttielokuvan näyttelijät alkoivat hurjan suosion saavuttamana pyörittää omaa Hanson-show`ta. Vielä 2000-luvullakin veljeksiä näytelleet Dave Hanson sekä veljekset Steve ja Jeff Carlson ovat vuosien saatossa tehneet jopa 90 show`ta vuotta kohden.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Kumpi lähtee lujempaa, jääkiekko vai salibandypallo?

VASTAUS: Hyvä kysymys. Salibandyn lyöntilaukaus tuottaa kovemman tuntinopeuden, kuin lämäri jääkiekossa. Säbäpallon maailmanennätyslukema on huimat 205 kilometriä tunnissa, jääkiekon ennätyksen jäädessä 183,67 kilometriin tunnissa.

Salibandypelaaja Otto Tikka teki vuonna 2010 Suomen maajoukkueleirillä uuden lyöntilaukauksen nopeusennätyksen. Tikan laukaus lähti 205 kilometrin tuntinopeudella. Puolustajan maailmanennätys lukemien mittaukseen käytettiin matkapuhelinsovelluksen lisäksi virallista poliisitutkaa.

Jääkiekon puolella nopein lyöntilaukaus nähtiin Riiassa vuonna 2012 KHL-liigan tähdistöottelun lämärikisassa. Puolustaja Aleksandr Rjazantsevin lyöntilaukaukselle mitattiin maailmanennätyslukema. Allstars-pelissä käytössä olleen mittauslaitteiston mukaan Rjazantsevin lämärin nopeus oli hurjat 183,67 kilometriä tunnissa. NHL:n kovinta laukausta pitää hallussaan vuonna 2012 paikallisessa Allstars-ottelussa tykittänyt kolossi Zdeno Chara. Bruinsin talonkokoinen pakki lämäsi kiekkoa 175,09 kilometrin tuntivauhdilla. Tämän vuoden NHL:n tähdistöottelussa Nashvillen Shea Weber tykitti lähelle Charan lukemia. Predators pakki antoi lämärin laulaa 174,61 kilometrin tuntinopeudella.

KHL:n ja NHL:n ero on, että KHL:ssä kiekko laukaistaan lähempää kuin NHL:ssä. Molemmissa sarjoissa on käytetty samanlaista nopeuden mittalaitetta.

Lyhyt yhteenveto: salibandy lähtee nopeampaa, kiekko sattuu enemmän, ja molemmissa lajeissa maalivahdin rooli on hullujen hommaa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Boston Bruins -fanit ylistävät John Wensinkiä. Kuka John Wensink on?

VASTAUS: Yksi ilta teki John Wensinkista tähden Bostonissa ja puhutuimman miehen koko NHL:ssä. Ensimmäinen joulukuuta vuonna 1977 kohtasivat Boston Bruins ja Minnesota North Stars, kaksi sen ajan suurinta seurajoukkuetta. Wensink pelasi tulokaskauttaan NHL:ssä ja ennen tätä kuuluisaa ottelua edes Bruins-fanitkaan eivät tienneet miehestä mitään.

Kanadan kansallisikoni Don Cherry valmensi kolmatta vuotta Bostonia. Kahdella edelliskaudella Bruins oli pudonnut pudotuspeleissä jo alkumetreillä. Maailman paras puolustaja Bobby Orr oli myyty ennen kauden alkua Chicagoon ja kaupunki oli sekaisin, kun Boston ei pystynyt hankkimaan tilalle tähti-statuksella olevaa pelaajaa. Värikäs valmentaja Cherry oli kovan pelin ystävä ja juuri fyysisyyden takia Boston oli pudonnut Stanley cup -kyydistä jo hyvissä ajoin. Kansa halusi pistenikkareita, mutta Cherry oli eri mieltä ja hommasi Pohjois-Amerikan kovimmat kovanaamat. Iso, paha Bruins oli syntymässä ja yksi suurimmista tekijöistä oli John Wensink. Palataan iltaan kun tähti syntyi.

Minnesota North Starsin riveissä pelasi Alex Pirus, joka oli yksi NHL:n kovimpia poliiseita. Don Cherry oli antanut selvät ohjeet Wensinkille, kun Pirus astuu kentälle, sinä hoidat homman. Afropää teki työtä käskettyä ja vähän muutakin.

Kentällä oli useampikin tanssipari, mutta kaikki keskittyivät Pirusin ja Wensinkin väliseen vääntöön. Kahden kovanaaman painimatsi näytti kuin isoveli olisi nöyryyttänyt pikkuveljeään. Mutta mitä painin jälkeen tapahtui, ei oltu ikipäivänä nähty. Wensink luisteli Minnesotan vaihtoaition eteen ja häpäisi koko vierasjoukkueen pyytämällä kenet vaan tanssimaan hänen kanssaan. Kukaan ei uskaltanut vastata tanssiin miehen kanssa, joka näytti kuin Lämäri-elokuvan hulluimmalta kaverilta. Yleisö suorastaan hullaantui ja hallissa oli tunnelma kuin olisi Stanley cupia olisi nostettu ilmaan.

Bostonin kaupunki eli vaikeita aikoja 70-luvun loppupuolella. Kouluja lakkautettiin, työttömyys kukoisti ja ihmisten usko oli koetuksella. Bostonin ilmapiiri oli jännittynyt, kunnes tappelu puhkesi. Wensink viesti oli, että Bruinsille ei auvota päätä, mutta se kosketti koko Massachusettsin osavaltiota. Kansa sai muuta ajateltavaa ahdingon keskellä ja uskoa elämiseen. Ennen tätä iltaa pikku pojat halusivat olla Bobby Orreja ja Phil Espositoja, mutta nyt kaikki halusivat olla John Wensink.

"Helvetin enkeliksikin" kutsuttu Wensink pääsi kaksi kertaa Bruinsin kanssa finaaliin, mutta molemmilla kerroilla Montreal Canadiens oli vahvempi. Jääkiekko kenttien poliisina Wensink oli todella arvostettu monen vuoden ajan. Loukkaantunekin hän saattoi olla mukana pukeutuneena kokoonpanossa pelkästään penkillä vastustajia pelottelemassa. Viittä eri seuraa uransa aikana NHL:ssä edustanut afrotukka sai vyölleen mukavat 446 ottelua, joissa kertyi 842 jäähyminuuttia. Eihän ihan puukäsikään ollut, parhaana kautena runkosarjassa syntyi 28 maalia.

Sitä se oli olla oman alansa ja oman aikansa mestari John Wensink. Good old hockey - onneksi laji on mennyt hieman noista ajoista eteenpäin. Oli nimittäin tuomarillakin aika kuumat paikat Wensinkin ja muiden velikultien rauhoittelijoina.