KYSYMYS: Näyttikö Tommy Robredo todella Andy Murraylle keskisormea Valenciassa?



VASTAUS: Kyllä vain. Tommy Robredo otti tappionsa Valencian avoimissa kohtuullisen “raskaasti”. 32-vuotias espanjalainen oli todella lähellä turnauksen voittoa mutta menetti lopulta viisi ottelupalloa ja hävisi skotti Andy Murraylle lukemin 2–1.

Robredon turhautumisen määrän ymmärtää, kun katsahdamme ajassa kuukautta taaksepäin. Tasan neljä viikkoa aiemmin hän hävisi Murraylle Shenzhenin avointen finaalissa Kiinassa täysin identtisellä tavalla, viisi ottelupalloa tuhrien.

Kun peli Valenciassa oli ohi, Murray ja Robredo kävelivät tavanomaiseen tapaan verkolle. Kädenpuristuksen sijaan Robredo tarjosi Murraylle keskisormea, mutta skotti otti asian ymmärtäväisesti ja tyytyi lohduttelemaan katkeraa katalaania.



Robredo kertoi myöhemmin haastattelussa keskisormien näyttämisen olleen harmiton ja ystävällinen ele, osoitus tappion katkeruudesta kovan taistelun jälkeen. “Kun pelaat maailmankiertueen finalistia vastaan ja olet voittaa hänet, on häviäminen tietysti tiukka paikka. Mutta sen jälkeen voit laittaa pelin pyörimään dvd:ltä ja katsoa sen kokiksen ja popcornin kanssa”, Robredo summasi espanjalaismedialle.


Lähde: www.tennis.com

KYSYMYS: Mitä Intian Superliigan joukkuetta on hyväksyttävintä fanittaa?

VASTAUS: Tuomari haistaa ironiaa. Kahdeksan joukkueen voimin pelattava Intian Superliiga siis starttasi 12. lokakuuta 2014 Atlético de Kolkatan ja Mumbai Cityn välisellä ottelulla. Kolkatan riveissä nähtiin muun muassa ECL-voittaja Luis García, Mumbailla taas on kirjoillaan parikin Valioliigassa mittavan uran tehnyttä entistä suuruutta, Nicholas Anelka ja Fredrik Ljungberg.

ISL pelataan kaksinkertaisena suljettuna sarjana, jonka jälkeen neljä parasta etenevät pleijareihin. Mestari on selvillä jo ennen vuodenvaihdetta. Ennen ISL:aa Intian jalkapalloelämä oli keskittynyt lännessä Goan ja Mumbain sekä idässä Kolkatan alueelle, mutta nyt pieraistiin mukaan vielä pari joukkuetta aivan Etelä-Intiasta ja Delhin poppoo pohjoisemmasta. Pieraistiin oikeastaan kaikki, koska joukkueet luotiin tyhjästä draftaamalla: jokaiseen ryhmään piti houkutella yksi “tähtipelaaja”, seitsemän ulkomaista ja 14 kotimaista pelaajaa kahdesta eri draftista.

Sarjassa siis pelaa muutama entinen kova luu. Kerala Blastersin maalia vartioi vetreä 44-vuotias David James. Punesta ei ole pitkä matka Goalle bailaamaan, mikä varmasti miellyttää Adrian Mutua. Ja Goan joukkueessa pelaavan Robert Piresin sohvalle pääsee varmasti bunkkaamaan. Ex-ManU Mikaël Silvestre ja pelaaja-valmentaja Marco Materazzi muodostavat Chennaiyin FC:n kivikovan topparikaksikon, brassi Elano iskee maalit.

Maassa vuodesta 2007 pelatun ja tasaisesti kehittyneen I-liigan tulevan kauden alku lykkääntyy jäähdyttelijöillä mainostettavan rahasarjan vuoksi. Mikäli kriketti aiotaan todella kammeta Intian 1,2 miljardia ihmistä kattavan talousalueen ykköslajin paikalta, on maan jalkapallossa tehtävä kauaskantoisempia suunnitelmia. Vaikka ISL tarjoaa näyteikkunan intialaisillekin pelaajille, ei seuroilla ole (ainakaan vielä) akatemioita tai oikein mitään muutakaan omaa. Sarjan slogan, “Let´s football”, kuulostaa yhtä vasurilla hutaistulta kuin koko kyhäelmä. Paljon kertoo myös se, että kun Atlético Madridin ja krikettilegenda Sourav Gangulyn omistama Atlético Kolkata julkisti kauden kokoonpanonsa, se tehtiin Vicente Calderonilla Madridissa eikä suinkaan Intiassa.

Tuomari linjaa: Ever get the feeling you´re being cheated?

Lähteet: Vice Sports, Goal.com, Independent

KYSYMYS: Kuka urheilija on pahin showboattaaja eli leveilijä?



VASTAUS: On useita tapoja tyriä hommat urheilussa. Jos vain yrittää kaikkensa, saa yleensä joukkuekavereiden ja katsojien edessä synninpäästön. Mikäli urheilija kuitenkin tulee ylimielisyyttään tyrineeksi omat ja joukkueen asiat, on hän aivan valtava aasi. Tässä Tuomarin tarkkaan valikoima katras kavioeläimiä.




3. Rugby-7:n eli 15 pelaajan sijaan seitsemällä pelatun rugbyn maailmanmestaruussarjassa nähtiin lokakuun toisena viikonloppuna esimerkillistä perseilyä. Fidžin Semi Kunatani pääsi juoksemaan maalialueelle ottelun Skotlantia vastaan ollessa vielä tasatilanteessa 0–0. Kunatani ei turhaan kiirehtinyt lyömään palloa maahan ja Skotlannin Lee Jones taklasi urpon. Nam. Fidži valitettavasti voitti lopulta 33:lla pisteellä.

2. Nykyään Washingtonissa pelaava laitahyökkääjä Desean Jackson on tehnyt hienon ja värikkään uran jenkkifutiskentillä. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin ennenaikaisista tuuletteluistaan, joita on sattunut uran varrelle useampiakin. Philadelphiassa Jackson ei lähtenyt tulokaskaudellaan turhia nöyristelemään. Videolla näkyvä suoritus olisi voinut olla hänen NFL-uransa ensimmäinen touchdown, mutta pallo poltti näpeissä. Eagles hävisi pelin nhttp://www.youtube.com/watch?v=IxZPGRNv2lE
eljällä; pisteellä.

1. Nykyisin 19-vuotias jamaikalainen 200 metrin pikajuoksija Jevaughn Minzie koetti vuoden 2011 Karibian junioreiden mestaruuskisoissa imitoida Usain Boltin maalisuoratuuletusta Pekingin olympialaisista. Samalla sekunnilla kun Minzie levitti kädet ja alkoi vilkuilla olkansa yli, trinidadilainen Machel Cedenio tuli ohi ja vei mestaruuden spedeilijän nenän edestä. Hoppee oli tällä kertaa häppee.

KYSYMYS: Omistaako Mike Tyson oikeasti tiikerin, kuten Hangover-elokuvasta voisi päätellä?

VASTAUS: 
Ei enää. Mike Tyson omisti kolme tiikeriä. Kolme uhanalaista valkoista bengalintiikeriä, 70 000 dollaria kappale. Tyson joutui myymään eläimet tehtyään konkurssin elokuussa 2003. Valtavissa veloissa edelleen oleva entinen nyrkkeilijäsuuruus on kuitenkin kertonut haaveilevansa yhä tiikerin omistamisesta. Tysonin mukaan hänen vaimolleen Lakihallekin tämä sopisi, kunhan peto pidettäisiin erillään pariskunnan lapsista. Eikä Tyson itsekään enää halua parisataakiloisia kissaeläimiä taloonsa tai sänkyynsä nukkumaan, koska niiden “pierut haisevat aivan helvetin pahalle”.



Iron Mike on myös omistanut kyyhkyjä, joilla hän otti osaa kilpailuihinkin. Animal Planet teki ex-nyrkkeilijän edesottamuksista lintujen maailmassa myös oman kuusiosaisen minisarjan “Taking on Tyson”.




Kyyhkyistä papukaijoihin. Toinen lajinsa huippu, kolumbialainen jalkapallohyökkääjä Radamel Falcao, omistaa papukaijan nimeltä Coco, joka tuulettaa aina isäntänsä onnistuttua maalinteossa sanoilla “gol de Falcao”. Katsokaa vaikka.





Tuomari linjaa: äärimmäisen upeita ja suhteellisuudentajuisia herroja.



Lähteet: Express.co.uk, ESPN



KYSYMYS: Miksi homot eivät halua pelata jääkiekkoa?

VASTAUS: 

En tiedä, veliseni. Ehkä siksi, että lajin parissa toimii liikaa reliikkejä, joiden kanssa ei varmasti ole mukavaa olla kanssakäymisessä. Jos joku homo vaikka tahtoisikin vetää hokkarit jalkaan ja lähteä askiin, olisi jollakin hassuun kravattiin pukeutuneella has-beenilla varmasti jotain sanottavaa.



Ei mutta nyt huumori pois. Lukon päävalmentaja Risto Dufva ja varakapteeni Harri Tikkanen, Suomen ensimmäinen Straight Star Ally -urheilija, ovat julkisesti kehdanneet sanoa, että tasa-arvo myös urheilussa on sivistyneen yhteiskunnan mittari. Kumma kyllä, näistä kommenteista ei ole revitty kummoisia nettiotsikoita tai lööppejä.



Tuomarin mielestä raumalaiset ovat täysin oikeassa. Ennen kaikkea seurojen junioritoiminnassa pitäisi ottaa tasa-arvoasiat huomioon ja kitkeä homofobian pieninkin siemen. Yhdenkään seksuaalisuuttaan tutkiskelevan teinin ei tarvitsisi kantaa yhtään enempää paineita siitä, mitä sukuelimillään tehdä tai kehen olla ihastunut.



Niämisen Villekin otti jo kantaa pelaajayhdistyksen puolesta ja kertoi, että homoa ei Liigassa syrjittäisi. Tästä pysähtyneisyyden tilasta ja anonyymeistä seurakapteeneille teetetyistä kyselyistä voitaisiin ottaa nyt aimo askel eteenpäin.

Vaikenemisen sijaan on aika kirjoittaa seuratasolla alle Tasavertaisen Urheilijan Lupaus, jonka moraalinen sitoumus on seuraavanlainen.



1) Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta.

3) Kohtelemme kaikkia ihmisiä tasapuolisesti heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta emmekä hyväksy homofobiaa missään muodossa.

Miltä kuulostaisi, Blues, Hifk, HPK, Ilves, Jyp, Kalpa, Kärpät, Lukko, Pelicans, SaiPa, Sport, Tappara, TPS ja Ässät?

Teidän riveissänne pelaavat Suomen (toistaiseksi) suosituimman joukkuelajin suurimmat idolit. Nyt on aika näyttää esimerkkiä. Ottakaa askel kohti aidosti koko kansalle kuuluvaa ja modernia jääkiekkoliigaa.


KYSYMYS: Millä joukkueella oli kaikkien aikojen ensimmäinen maskotti? Entä Tuomarin mielestä paras?



VASTAUS: Tuomari ei ole tästä aivan satavarma, mutta ensimmäinen on kaiketi Yalen vuonna 1889 maskotikseen ottama bulldoggi Handsome Dan. Kaveri komeilee yliopiston urheilujoukkueiden logoissa edelleen. Tätä nykyä taitaa olla menossa jo 27. koira, Handsome Dan XVII.



Yksi kuuluisimpia ja kusipäisimpiä maskotteja, ja siksi Tuomarin suosikki, on Philadelphia Philliesin torvinokkainen karvakasa Phillie Phanatic. Phanaticin kuuluisin hetki sattui jo vuonna 1988, kun Dodgers-koutsi Tommy Lasorda hyökkäsi hänen kimppuunsa.

Lasorda kertoi lähes 20 vuotta myöhemmin blogikirjoituksessaan (otsikolla “Minä vihaan Phillie Phanaticia”) ottaneensa yhteyttä Philliesin organisaatioon jo Dodgersin edellisen vierailun jälkeen. Lasorda ei pitänyt siitä, että Phanatic jyräsi mönkijällään toistuvasti Lasordan paitaan puetun nuken yli. Phanatic ei ilmeisesti ottanut onkeensa, ja ehkä joku seuran toimistollakin ajatteli, että olisi mukavaa hiillostaa Lasordaa vähän lisää.


Phanatic jatkoikin samaa rataa ja Lasorda oli omien sanojensa mukaan “pakotettu toimimaan”.

Blogikirjoituksessaan Lasorda kertoo, ettei Phanaticin käytös ollut hänen mielestään baseball-kentille ja etenkään lasten silmille sopivaa, sillä se oli väkivaltaista ja kieli epäkunnioituksesta. Kun Kun Phanatic ei suostunut Lasordan pyynnöstä huolimatta lopettamaan, koutsin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi “mennä sen luo ja vetää se kylmäksi”.

Lasorda kertoo myös ihmetelleensä mistä Phanatic sai hänen pelipaitojaan. Myöhemmin kävi ilmi, että Lasordan omat pelaajat antoivat niitä Phanaticille, koska heidän mielestään näiden kahden kinastelu oli hauskaa katsottavaa.


KYSYMYS: Osaako Tuomari kertoa, mikä on maailman rajuin palloilulaji? Rugby vai jenkkifutis?



VASTAUS: Aussi- ja jenkkifutis, lätkä tai rugby eivät yksikään vedä vertoja calcio fiorentinolle, eli “historialliselle jalkapallolle”.



Tämä 1500-luvulla syntynyt laji on murhaavaa katseltavaa. Suorakulmion muotoisella hiekkakentällä ottaa toisistaan mittaa kaksi 27-henkistä joukkuetta. Tavoite on saada pallo vastustajan päätyyn, koko kentän takalaidan levyiseen maaliverkkoon. Mikäli pallo löytää tiensä verkon perukoille, tulee hyökänneelle joukkueelle maali, eli cacce. Jos hyökkäävä joukkue taas epäonnistuu, vastustajalle kirjataan puoli caccea. Enemmän pisteitä 50 minuutissa tehnyt joukkue voittaa.



Calcio fiorentino näyttää rugbyn ja katutappelun hybridiltä. Pelaajat saavat lyödä ja potkia, kenties vähän kuristaakin. Yksi suosittu tekniikka näyttää olevan vastustajan “pimentäminen” vetämällä turpaan ja istumalla sitten päälle.



Nykyään lajia pelataan kai lähinnä Firenzessä kesäkuussa kaupungin suojeluspyhimys San Giovannin kunniaksi. Neljä kaupunginosajoukkuetta pelaavat välierät ja finaalin. Pronssimatsiin kukaan hullu tuskin tässä lajissa lähtisikään.

KYSYMYS: Miten urheilijoiden pää kestää, kun kameramiehet ja media tunkevat joka väliin?

VASTAUS: Joskus paremmin, joskus huonommin. Silloin, kun kameramiehet saavat tehdä duuninsa rauhassa, syntyy parhaimmillaan todella kaunista jälkeä. Tästä loistavana esimerkkinä Ben de Graafin kuvaama, netissä viime viikolla kiertoon lähtenyt video, johon hän on kuvannut yhdellä otolla Hollannin suurimman futistaiston, Feyenoordin ja Ajaxin kohtaamisen alkutunnelmat. Laajakuvalinssiä ja the Movi -nimistä uutta kuvantasaustekniikkaa käyttävän de Graafin oli päästävä todella lähelle kohteitaan onnistuakseen. Pelaajat puolestaan ovat ammattilaisia ja tottuneita kameran läsnäoloon, eivätkä vaivaudu edes katsomaan kuvaajan suuntaan.

De Graafin videoista löytyy tunnelmapaloja myös Ronaldosta Barca–Real-matsin tiimellyksessä, Arjen Robbenin otteita Bayernin paidassa Schalkea vastaan ja Atleticon ja Barcelonan kohtaamisen fiilistelyä.

Tarpeeksi korkealle tasolle tultaessa media ja kameramiehet ovat pakollinen osa urheilutapahtumia. Siinä vaiheessa, kun kamerat kuvaavat, ihmisillä on mahdollisuus nähdä ja lajilla on mahdollisuus kasvattaa suosiota. Urheilulajit taistelevat viihteeseen ja vapaa-aikaan käytetystä ajasta paitsi muiden lajien, myös kaikkien muiden viihteen muotojen kanssa. Menestys tässä pelissä vaatii kameroiden hyväksymistä. Jotkut, kuten NBA-valmentaja Gregg Popovich tai suomalaiskeihäänheittäjä Seppo Räty, ovat luoneet vastahankaisuudestaan brändin. He ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön siitä, että median läsnäolo on hyväksyttävä.

Aina urheilijoiden ja kameramiesten peli ei ole sujunut saumattomasti. Eri lajien parista löytyy esimerkkejä siitä, miten väärästä paikasta väärään aikaan löytyneet kameramiehet ovat täydellisiä kohteita tähtiurheilijoille, joilla on paineita purettavana. Menepä itse tunkemaan kamera naamaan pelaajalle, jonka ura saattaa olla vaakalaudalla tappion hetkellä. Loppuun esimerkkejä näistä ylilyönneistä ja vahinko-osumista.

KYSYMYS: Miksi urheiluleffat on niin surkeita?

VASTAUS: Ei kaikki. Esimerkiksi nyrkkeilijöistä on saatu aikaiseksi muutama erinomainen leffa, näistä mainittakoon Kuin raivo härkä (1980) ja Million Dollar Baby (2004). Turpaanvedon maisemissa liikkuu myös Mickey Rourken luonneroolin ansiosta huipputasolle nouseva The Wrestler - Painija (2008). Eivätkä kaikki Rockytkään aivan surkeita ole. Lätkäleffoista ikivihreä Lämäri (1977) puolustaa paikkaansa.

Monet urheiluleffoista jakavat mielipiteitä. Michael Jordanin tähdittämä Space Jam toimii nuoremmalle väelle, mutta Tuomarin on vaikea saada leffasta enää paljoakaan irti. Toisille tositapahtumiin perustuva kelkkailuelokuva Cool Runnings, joka kertoo Jamaikan kelkkajoukkueen matkasta Calgaryn vuoden 1988 olympialaiseen, antaa paljon, toisille se on täysi vitsi. Huumoripitoisten sporttileffojen genre on vaikea. Mielipiteet jakaantuvat myös ABA-korisliigan meininkiä kuvaavan Semi-Pron kohdalla. Ne, joille Will Ferrell on komediajumala, nauttivat leffasta, mutta puhtaasti elokuvallisilla ansioilla se ei pitkälle pötki.

Sporttileffoja löytyy paljon ja omia aukkoja voi lähteä täyttämään esimerkiksi tämän top100-listan kautta.

Tuomarilla olisi muutama idea Hollywoodin tuottajille. Jos haetaan koskettavaa tarinaa, kannattaisi työn alle ottaa elokuva Jason McElwainista. Autistina syntynyt McElwain oli Greece Athena High Schoolin suurin fani. Pitkään McElwain saattoi vain haaveilla paikasta joukkueen riveissä. Seniorivuotenaan hän kuitenkin koki valtavan yllätyksen, kun valmentaja Jim Johnson antoi hänelle pelipaidan ja otti hänet vaihtopenkille. Neljä minuuttia ennen ottelun loppua McElwain, lempinimeltään J-Mac, heitettiin kentälle. Parin ohiheiton jälkeen J-Mac sai sihdin kohdalleen ja upotti kuusi kolmosta. Kun summeri soi, fanit ryntäsivät kentälle juhlimaan erikoista sankariaan. Siitä tarinasta saisi taatusti koskettavan elokuvan.

Toinen ehdotus on upea tarina tasa-arvosta. San Fransisco Donsin jenkkifutisjoukkue olisi päässyt yliopistosarjan loppupeleihin yhdellä ehdolla: heidän olisi pitänyt jättää kaksi afroamerikkalaista pelaajaansa kotiin. Joukkueen yksimielinen päätös oli jättää kinkerit väliin. Samalla he asettivat uuden suvaitsevaisuuden tason, joka nopeutti mustien pelaajien tasa-arvoistumista Yhdysvalloissa.

KYSYMYS: Miksi jenkit on niin ylivoimaisia koripallossa?

VASTAUS: Suomalaisfanienkin olo parani hiukan, kun USA nuiji Serbian maan rakoon koriksen MM-finaalissa Madridissa sunnuntai-iltana. USA pelasi kisoissa pari matsia tosissaan, avausmatsin Suomen karjuvan yleisön saattelemana ja päätösmatsiksi finaalin Serbiaa vastaan.

USA:n maajoukkue lienee ylivoimaisin joukkue palloilulajien historiassa. Vielä 1980-luvulla Yhdysvaltoja edusti tärkeimmissä arvokisoissa yliopistojoukkue. 1990-luvulle tultaessa jenkit päättivät ottaa omansa ja laittoivat pystyyn kautta aikojen joukkueen. Barcelonan olympialaisissa 1992 esiintyi Dream Team, lauma supertähtiä kuten Michael Jordan, Earvin” Magic” Johnson, David Robinson ja Larry Bird. Tuomari on joutunut muutaman kerran tekemään selväksi baaripöytäkeskusteluissa, ettei seuraavat tähtisikermät koskaan yltäneet alkuperäisen tasolle. USA:n ammattilaismaajoukkueet kuitenkin hoitivat hommansa vuosikymmenen ajan ilman kolauksia.

2000-luvun alkupuolella tapahtui katastrofi. USA jäi ensin kotikisoissaan kuudenneksi. Kaksi vuotta myöhemmin painajainen jatkui, kun olympialaisissa käteen jäi himmein mitali. Siitä alkoi kasvojen pesu, jonka myötä maajoukkueesta ei tullut vain tähtien näyttäytymispaikka, vaan joukkue, johon pääsystä maailman parhaimmat pelaajat kilpailevat. Sillä, päätyvätkö kaikki parhaat lopulta joukkueeseen, ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että jenkit ovat kehittäneet valmentaja Mike Krzyzewskin johdolla sen verran pelisysteemiä, ettei pelaajien yksilötaito jää eurooppalaisen tai etelä-amerikkalaisen joukkuepelin jalkoihin.

Koripallon suosio jenkeissä on valtava. Se on monille nuorille ensimmäinen laji, jonka kanssa he pääsevät kosketukseen. Koripallo kulkee lasten ja nuorten mukana koko heidän elämänsä ajan, koska lajilla on tiukat siteet amerikkalaiseen koulujärjestelmään.

Se on matalan kynnyksen laji, jonka aloittamiseen tarvitaan vain kova alusta, kori rengas ja pallo. Sitä voi harjoitella pienissä porukoissa, toisin kuin esimerkiksi baseballia. Koripallon tarjoama lupaus menestyksestä on esimerkki amerikkalaisesta unelmasta puhtaimmilaan: kenen tahansa on periaatteessa mahdollista päästä pois kurjista kulmista koripallon avulla. NBA-haaveet saavat gettojen nuoret pelaamaan koripalloa. Heillä kiiluvat silmissä samat toiveet menestyksestä, mitä jalkapallon ammattilaiskentistä unelmoivilla nuorilla Brasilian Faveloissa.

USA pystyisi helposti kokoamaan LeBron Jamesin ja Kevin Durantin tähdittämän joukkueen, joka antaisi pataan MM-kisoissa riehuneelle jengille. Tämänkertainen MM-jengi kuitenkin todistaa, ettei USA:n ylivalta ole hetkeen loppumassa. Kun muilla mailla on ainainen ongelma eläköityvistä pelaajista, voisi jenkit voittaa kaikki kisat tismalleen samalla joukkueella, jonka keski-ikä on 24 vuotta. Paikkaansa odottaa kuitenkin jo nälkäisiä tulevaisuudenlupauksia jonoksi asti.