Hiljainen sota

Maailman valloittamisesta on monia tarinoita. Varsinkin lasten maailmassa jutun juoni tuntuu olevan hyvin suosittu. Pahis yrittää valloittaa, mutta hyvis estää sen. Tai muuten vain epäonnistuu. Mutta pahis ei anna periksi. Hän laatii aina uuden suunnitelman niin monta kertaa, kuin tekijän mielikuvitus antaa sille tilaa. Tämä puoli asiasta ei kiinnosta lasta, mutta opetus on hyvin selvä. Maailman valloitus ei kannata, se on tuomittu epäonnistumaan.

Aina ei mene oppi perille. Historia tuntee monia tyranneja, joille oma maa ei riittänyt. Oli saatava kaikki, aivan kaikki. Ja se ei muille sopinut, syttyi sota. Kaksi maailmansotaa, kolmas on ollut lähellä. Toisille riitti oma maa, mutta kansaa haluttiin hallita. Se ei kaikille sopinut, syntyi kapina, kapinasta sisällissota. Edelleen on olemassa maita, joissa sorrettu kansa protestoi paremman huomisen puolesta. Heillä on siihen oikeus, jos kyse tosiaan on siitä, että omassa maassa valtion johto tuomitsee vain siksi että on olemassa. Ajattelee vähän eri tavalla kuin muut, mutta ei tavoittele sillä valtaa.

Ovatko asiat yhtään paremmin niin kutsutuissa länsimaissa, kuten Suomessa. Täällä demokratia harvemmin tuomitsee toisinajattelijat, mutta onko se mennyt jo liian pitkälle. Kuten Juice Leskinen aikanaan asian ilmaisi: ”järjestöt kyttää ansoineen ja saarnaajat ajaa satimeen… ei elämästä selviä hengissä”. Siitähän tässä on kysymys. Maailma on täynnä erilaisia järjestöjä ja yhteisöjä, jotka elävät tiettyjen periaatteiden mukaan. Heille ei riitä se, että saavat vapaasti olla olemassa. Heidän ei tarvitse piiloutua kauas maaseudulle, jonne poliisikaan ei eksy. Heistä kaikkien pitäisi ajatella samalla kuin he. Kaikki jotka eivät ajattele, ajattelevat väärin. Ja kun se ei kaikille sovi, syntyy tilanteita, joista voi joutua oikeuteen. Halutaan omalla ajattelulla valloittaa maailma. ”Uusiutuvat luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty loppuun. Loppuvuosi eletään velaksi”. Velaksi luonnolle ja ilmastonmuutos on osa luonnon kiertokulkua. Pitääkö tosiaan tuntea syyllisyyttä, että on elänyt tavalla, jonka evoluutio on tehnyt mahdolliseksi. Se saattoi olla liikaa aivokapasiteetillemme, mutta minkäs teet. Tähän on tultu ja tässä ollaan, takaisin ei pääse. Jos joku välttämättä tahtoo ajatella, että tietyt valinnat pelastavat maailman, siitä vaan. Mutta hän ei saa tehdä siitä diktatuurista totuutta, jossa muita vaihtoehtoja ei ole. Aina löytyy vaihtoehto tai usea.

On täällä paljon sellaisiakin järjestöjä ja yhteisöjä, jotka elävät keskuudessamme, mutta omassa hiljaisuudessaan. Henkilökohtaisesti en ole törmännyt kadulla yhteenkään goottiin, joka olisi tullut antamaan lapun käteen mainostaakseen ajattelutapaansa. Puhumattakaan, että sellaisia olisi kolahtanut alas postiluukusta. Mutta toimintaa on kaikkialla maailmassa. Kyllä hekin järjestävät julkisia tapahtumia, joihin voi osallistua kuka tahansa, ei tarvitse olla varsinainen harrastaja, eikä osallistuminen ole lupaus jatkuvammasta toiminnasta. Kyse on enemmän hauskanpidosta kuin huomion kerjäämisestä.

Sama juttu vaikkapa naturistien kanssa. Eivät hekään jakele lappusia, mutta heitä on kaikkialla maailmassa ja lisää tulee kokoajan. Naturistit eivät voi liikkua julkisella paikalla omana itsenään ilman, että poliisi tulee paikalle. Alastomuus on luonnollista, mutta julkisella paikalla rikos, koska joku voi häiriintyä. Suomessa järjestetään vuosittain nakujuoksuja, jossa alastomuus on luvallista, koska asiasta on ilmoitettu etukäteen. Mutta tätäkin sääntöä rikotaan. Jotkut anarkistit käyttävät alastomuutta aseena poliittisessa mielenilmauksessa. Silloin poliisia kiinnostaa vain se, että alastomia anarkisteja ei kukaan mene häiritsemään.

Mutta menepä uimaan alasti kesämökillä. Voit saada syytteen seksuaalisesta häirinnästä, jos naapuri ei ymmärrä tapojasi. Vai liekö kyse ihan muista asioista, jotka ovat vieneet naapurisovun ja alaston ihmisvartalo oli jälleen pelkkä ase. Tällainen sodankäynti on johtanut poliittisiin toimiin, jolla seksuaalisen häirinnän määritelmä uhkaa karata käsistä. On päivän selvää, että netissä ei pidä ehdotella törkeyksiä muualla kuin sellaiseen toimintaan erikseen keskittyneillä sivuilla. Pusikosta ei saa hyökätä paljastamaan itseään. Ja sukuelimiin kajoaminen on sallittua vain kiihottumistarkoituksessa ja omistajan luvalla, molempien pitää olla mukana. Mutta olkapää ei ole sukuelin tai siihen rinnastettava kehon osa, jonka koskettelua voidaan pitää kiihottava kokemuksena. Muutenhan hartiahieronta olisi poliisiasia. Toki jokainen ihminen on yksilö. Mikä on toisen mielestä hauskaa, voi toisesta olla hyvin vaivaannuttavaa, jopa ahdistavaa. Jos olkapäästä kiinni pitäminen on tosiaan jonkun mielestä ahdistavaa, hän sanokoon sen ääneen tai opetelkoon sietämään. Ruuhkabussissa voi joskus olla vaikea saada edessä seisovaa ihmistä ymmärtämään, että hänelle puhutaan ottamatta olkapäästä kiinni. Joissain kulttuureissa on suorastaan tapa ottaa fyysinen kontakti kun puhutaan. Tervehtiessä ei kätellä, vaan halataan ja suudellaan. Kyse taitaa olla jäälleen siitä mikä niin usein on herättänyt keskustelua. Me suomalaiset olemme niin kovin epäsosiaalinen kansa. Haittako se?