Uurnapellet

Suomessa eduskuntaan valitaan neljän vuoden välein 200 kansanedustajaa edustamaan yli viittä miljoonaa ihmistä. Matemaattisesti yhdellä edustajalla on siis vastuu yli 25000tuhannesta ihmisestä. Mutta jokaiset vaalit pitävät sisällään tuhansia, jotka eivät äänestä. Edustavat niin sanottua nukkuvien puoluetta. Puoluetta jota ei ole olemassa. Eikä puheenjohtaja Nukkumatti ole liiemmin saanut edes ääniä.

Nukkuvia ovat etupäässä nuoret. Kyllähän sen ymmärtää, jos kysymyksessä on eka kerta ja jännittää niin paljon, että päättää jäädä kotiin sen sijaan että menisi julkisesti itseään nöyryyttämään. Jos paikalla on samaan aikaan kokeneita äänestäjiä, he kiinnittävät heti huomion nuoriin. Tuijottavat ja arvioivat ikää, taitaa olla ensimmäiset vaalit kyseessä. Miettivät osaatko äänestää oikein, vai tulitko vain muiden mieliksi piirtelemään piirakoita lippuun. Ehkä äänestit kestosuosikkia Aku Ankkaa tai Mikki Hiirtä. Ehkä jotain suomalaisempaa, kuten Joulupukkia, Väinämöistä tai suosikkiasi putous-hahmojen laajasta kirjosta. Nykypäivänä ei yllättäisi, vaikka pelleääniä saisivat myös älypuhelin, selfie ja some.

Ihan sama, antaa pelleääni on sama kuin jäädä kotiin. Kotiin jäävät ne jotka kokevat ettei politiikka kiinnosta ja ettei heidän äänellään ole vaikutusta asioihin. Mutta yksi asia heitä kaikkia kiinnostaa, nimittäin valittaa siitä miten tyhmiä ihmisiä eduskunnassa on ja miten huonoja päätöksiä siellä tehdään. Mutta ei vieläkään haluta äänestää itselleen edustajaa.

Jos päätät äänestää, mitä oikeastaan on tarjolla? Keskusta: ”Suomi kuntoon”. Demarit: ”Suunta Suomelle”. Perussuomalaiset: ”Suomalaisten puolesta”. Toisen sanoen yksi laittaa suomen valtion asiat kuntoon, toinen kertoo miten ja kolmas ajaa kansan asioita. Kokoomuksen virallinen iskulause on ”työn kautta”, mutta huvittavampi lienee: ”tämä on korjausliike”. Halutaan korjata virheet, jotka on itse tehty. Hyvähän se on myöntää virheet, mutta helpommalla olisi päässyt, jos olisi jättänyt ne kokonaan tekemättä.

Mitä sanovat pienemmät puolueet? Vasemmistoliitto: ”Me korjaamme sen”. Niin minkä? Naapurin polkupyörän? Vihreät: ”Nyt jos koskaan”. Ei sano yhtään mitään. Kristillisdemokraatit: ”Rohkeus rakentaa tulevaisuutta”. Keneltäkään muulta sitä ei ilmeisesti löydy. RKP mainostaa itseään siellä missä ruotsia puhutaan.

Viimekädessä voi valita ehdokkaansa numeron perusteella. Siinä tosin on omat riskinsä. Jos ehdokkaasi ei pääse läpi, äänesi menee puolueelle. Puolue joka tekee kaiken juuri niin kuin sinä et halua asioiden menevän. Lupaukset on rikottu, sinut on petetty. Alkaa tuntua että olisi sittenkin pitänyt äänestää sitä toista, mutta seuraaviin vaaleihin on aikaa neljä vuotta. Siinä ajassa ”petturit” ehtivät puhdistamaan maineensa ja luotettava taho tahraamaan omansa. Jopa useaan kertaan. Ehkä joku kolmas nousee puun takaa suosikiksi. Edellisen hallituksen kasaaminen oli hyvin työläs projekti. Loppua kohden se kutistui, mutta ei kaatunut. Jos se olisi kaatunut ja järjestetty ennenaikaiset vaalit, olisiko tulos ollut lähelläkään sitä, mitä gallupit nyt kertovat? Se on hyvä kysymys, mutta turha sitä on arvailla. Totuus on selvillä vasta sitten kun vaalit on oikeasti pidetty ja kaikki äänet laskettu. Ja tarkistettu.