Girls need modems!

Konttorillamme on suuri ongelma, Seiska-lehden katoilu. Jutan shokkikroppakuvat jäivät näkemättä, ja oli pakko tarttua Mikropilttiin. Tällä kertaa lehti tarjosikin hämmentävämpää sisältöä kuin Seiska; uutisen siitä, mitä elektronista vempainryhmiä miehet ja naiset pitävät mielenkiintoisimpina. Miesten valitsema "it-tuotteet" ei yllättänyt, mutta naisten valinta sai epäilemään painovirhettä. Naiset nimittäin diggaavat kodinkoneita. KODINKONEITA. Kenen mielestä tiskikone on mielenkiintoinen? Ok, on se vähän, haluaisin panna kameran sen sisälle ja katsoa mukien vaahtokylpyä. Olenko pudonnut kodinkoneiden kehityksen kelkasta, pystyykö mikroaaltouunilla myös irkkaamaan?

Kodinkone-vastaus hämmentää etenkin siksi, että naiset ovat jo kauan sitten nousseet merestä maalle - vaihtaneet silitysraudan hiireen. Ei-edes-kovin-kauan-aikaa-sitten irkkikanavalle (no, voiko sillä uunilla irkata?) eksynyt xx-kromosomien kantaja oli eksoottinen harvinaisuus, ja kanavan iltapuhteisiin kuului pohtia, onkohan se oikeasti nainen. Kuulostaa niin absurdilta. Vähän kuin sekin, että muistan miespuolisen työkaverini Demistä, jossa taisimme molemmat olla aktiivisia pikkutyttöjä vuosituhannen vaihteessa.

Vaikka jo vuonna 1999 Internetin sukupuolijakauma oli 49-51, on netissä edelleen homogeenisiä nais- ja miesosastoja. Virtuaaliheppatalleilla tuskin on yhtään miestä (toivottavasti ei ainakaan, mutta tuskin poikiakaan), Magic the Gathering -korttipeliin taas kuulemma odotellaan ensimmäistä naisnettipelaajaa. Luonnollisimmalta tuntuu suunta, jossa tytöt siirtyvät korttipeleihin. Tytön on jopa suotavaa pelata miehekkäitä pelejä, mutta herkässä iässä oleva virtuaaliheppoja hoitava poika olisi pian koulukiusattu ja tulevaisuudessa hyvin traumatisoitunut mies. Oma ilmiönsä on sukupuolenmuutoksen netissä läpikäyvät ihmiset (tyttö esiintyy poikana perinteisessä tyttöroolissa, heppapoikana tai Tokio Hotel -fanina) ja Urban Dictionaryn hyvin määrittelemät huomiohuorat, jotka lähettelevät miesvoittoiselle skeittifoorumille tissikuviaan. Olen varmasti pahemman luokan sovinisti, kun en keksi esimerkkiä miespuoliselle huomiohuoralle, enkä laske demittävää työkaveriani moiseksi.

Joissain (yleisesti hyväksytyissäkin) asioissa naiset ovat kirineet miesten ohi. Viikko sitten uutisoitiin naisten olevan innokkaampia sosiaalisen median käyttäjiä kuin miehet. Melkein kolmannes hameväestä käy päivittäin Facebookissa päivittämässä statustaan. Luulen Twitterin olevan miehekkäämpi palvelu, vaikka Paris Hiltonin kaltaiset aivopiereskelijät keräävätkin palveluun paljon naisia. Kysäisin mieheltäni, mitä hän twittaili eilen. "Django mummumjotainmum." Django on joku kehitysympäristö www-sovelluksille. "Et mitään henkilökohtaista koskaan?" "E." Yllätys. Odotan näkeväni pingviinin Mannerheimintiellä ennen kuin miehen kertovan Facebookissa mitä on syönyt.

Joku firma väitti tunnistavansa mies- ja naissurffaajat toisistaan hiiren liikkeiden perusteella. Jäi epäselväksi, miten firma tietoa hyödyntäisi, saisiko naisellisesti hiirtään hivelevä mies ruudulleen karvanpoistovoidemainoksia tai muuttuisiko tylsä nuolikursori pinkiksi sydämeksi. Tein pienen kenttätutkimuksen naisten ja miesten hiirellisistä eroavaisuuksista. Tarkkailun kohteeksi joutunut nainen maalaili lukemaansa tekstiä aggressiivisesti ja juoksutti hiirtä pitkin ruutua. Miehen selailu oli huomattavasti rauhallisempaa - hiiren käyttö on väkisinkin hillitympää, kun toinen käsi oli varattu nenänkaivamiseen ja toinen tungettu syvälle pähkinäpussiin. Kyllä meissä on eroja.

Otsikon lausahdus on törkeästi lainattu Jude Milhonilta, naispuoliselta hakkerilta 1960-luvun hippivuosilta. St. Jude kuoli syöpään 2003, ja jäin miettimään, oliko hän kuolinvuoteellaan tyytyväinen. Ainakin meillä on nykyään modeemit ja paljon tyhjäpäistä Facebook-paskaa.

Kirjoitettaessa soi Animal Alpha - Even When I'm Wrong, I'm Right