Mä olen taas viime aikoina miettinyt paljon asioita. Miten saisin asiat rullaamaan ja miten saisin tasapainoisen hyvän elämän aikaiseksi. Ei vain nousu ja laskukausia. Tekemiskausia, laiskuuskausia, juopottelukausia, syöpöttelykausia ja kuntoilukausia.
Loppujen lopuksi parin viikon innostuminen ja kaiken lopahtaminen ei todellakaan tee mitään muuta kun hajottaa pala palalta ja lyttää maahan. Onnistuuko missään, kestääkö mikään koskaan ja kiinnostaako kohta enään mikään?
Mä itse olen rakentanut aina innokkaasti elämääni ja tehnyt asioita ja sitten mun palapeli aina hajoaa ja palat hukkuu. Tai tuuli vie ne mukanaan. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Mä en ole tahallani tälläinen ihminen. Oli jo pakko lukea netistä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kun mulla tosiaan on kauheita debiskausia ja sitten luulen valloittavani maailman sen jälkeen. On ollut myös päihdekausia ja sitten taas ollaan niin kunnolla ja töissäkäyviä. Tosiasiassa mun elämä tähän hetkeen on ollut yhtä hullunmyllyä ja yritystä nousta ojanpenkasta epätoivoisesti aurinkonvaloon.
Onneksi perusasiat on pystynyt hoitamaan vaikka kyllä se on työnteossakin ajoittain tuloksissa näkynyt tuo ailahtelevuus. Tässä on siis totuus siitä mitä mun sinkkukesä ja taaksejäänyt avioliitto ja suru on saanut tälle 22.w tyttöselle aikaan.
Nyt kuitenkin toivon ettei tämä ole vain mun nousukausi vaan pikkuhiljaa olen nyt tajunnut mun menon ja yritän kovaa vauhtia kasata niin vankkumattoman tornin, että se ei varmasti kaadu ja mä voin sieltä korkealta katsella itsevarmana mun elämäni suuntaa.
Yksi tärkeä asia minkä aion sisäistää on se, että ihmisellä pitää olla periaatteita. Mä olen jotenkin jossain vaiheessa onnistunut hukkaamaan ne mutta nyt aion luoda niitä itselleni. Minkälaisia periaatteita teidän mielestä ihmisellä pitäisi olla?
Mun listaykkösenä voisi olla se että talous ja työ pitää hoitaa moiteettomasti ennen kuin ajatellaan mitään muita humputuksia. Toinen voisi olla että juhliminen kuuluu viikonloppuihin.
Sitten pitääkin jo pohtia kaikenlaisia periaatteita. Ei mitään kliseitä vaan sellaisia mitkä saa sut ajattelemaan järkevästi ja tajuat, että ne on vain sun oman itsesi hyväksi.
En toki väitä ettenkö olisi nauttinut elämästäni ja tästä kesästä. Mä haluaisin vaan jotain pysyvää ja turvallista mun elämääni ja varmuutta asioihin. En jaksa juosta työpaikasta toiseen, vaihtaa tuttavapiiriä kuin sukkiani, olla mieli maassa ja taivaassa ja sitä rataa. Mun mielestä ois kivaa jos mun arki olisi peruskivaa töitä ja ihania oikeita ystäviä. Viikonloput virkistäviä illanistujaisia ja välillä villejä bailuja. Sitten kun kaipaa erilaista niin voi mennä vaikka ulkomaille tai kokeilla uusia harrastuksia jne. Alanko mä vanhenemaan? Kuullostanko ihan tylsälle vai enkö mä ole koskaan saanut elää tuota "normaalia" elämää ja se kiinnostaa mua nyt!
15 kommenttia
Anonyymi
16.9.2011 09:24
Tuskin olet kuitenkaan kaksisuuntainen, ennemmin "vain" epävakaa persoonallisuus, ehkä jopa rajatilatyyppi.
Mikäli todella haluat auttaa itseäsi; hakeudu asiantuntevaan hoitoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2011 10:12
Kuulepas Henna. Kokeilepas jossain vaiheessa ihan vaan vaihteeksi olla tässä hetkessä ja tekemättä mitään. Ihan hyvähän se suunta on olla, mutta ensiksi pitää oppia olemaan ja elämään juuri nyt. Tämä tietysti kuulostaa kliseeltä, mutta vain silloin, jos tätä ohjetta käytetään ymmärtämättä sen merkitystä. Huippua kuitenkin, että kykenet avoimesti keskustelemaan näistä asioista. Tuskin sinulla kuitenkaan mitään bi-polaria on. Täällä on palstat pullollaan niitäkin, jotka selvästi kärsivät mielisairauksista, etkä sinä kuulu heihin.
Tsemppiä Henna! Minä ainakin taluttaisin sinut alttarille välittömästi, ainakin ennemmin kuin jonkun profiilikuvassa salamavalonvälähdyksen takana kärvistelevän wannaben, jonka päivät kuluvat muiden friikkien kanssa räksytellen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2011 10:28
Olet vain Henna henkisesti laiska. Kaikki sinun pitää saada heti, tekemättä itse mitään.
Vastaa kommenttiinJospa lopettaisit nämä "avautumiset" elämästäsi ja tee jotakin asialle.
Olet jo vuosia hokenut samaa asiaa.
Mitään et voi saada jos et todella panosta ja näe vaivaa asioiden eteen.
Olisit käynnyt koulut loppuun ja hankkinut ammatin, elintasosi voisi olla ihan toinen.
Rikasta ja fiksua miestä et tule saamaan jos et muuta asennettasi ja käytöstäsi.
Oletko muuten koskaan harkinnut muuttoa pääkaupunkiseudulta pois? esim. pohjoseen....
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2011 16:46
Mulla on nykyään semmoinen periaate, että sanon ei.
Kuulostaa omituiselta, mutta vuosikaudet tein asioita vasten tahtoani (ei siis mitään vakavaa, mut tyyliin lähdin kavereitten kanssa bilettämään, vaikka väsytti ja olisi oikeasti tehnyt mieli vain jäädä kotiin) ja se kulutti mua hirveästi.
Vasta pari vuotta olen oppinut sanomaan ei, ja se tekee hyvää.
Tähän tietysti liittyy se, että on tajunnut mitkä asiat itselle ovat tärkeitä; ja mistä asioista tulee hyvälle tuulelle, mikä saa heräämään aamulla iloisena. Ja päinvastoin - mikä jää harmittamaan, mitä teet vasten tahtoasi vain siksi, että pelkäät loukkaavasi muita?
Suosittelisin ylläolevan kaltaisen listan tekemistä: mistä nautit, mitä haluat - ja mitä et halua ja mistä et nauti, ym. Kaikki positiiviset asiat listassa ovat asioita, jotka tekevät sinun elämästäsi elämisen arvoista, ja näistä saat sitten muokattua ne periaatteetkin, arvosi ja normisi.
Negatiivisena listalla on tietty muutama pakollinenkin, kuten just se laskujen maksu tai ehkä duuni, mutta tarkoitus ei olekaan nollata negatiivista listaa, vaan saada se mahdollisimman pieneksi.
Tsemppiä muutoksen teolle, kaikki lähtee halusta muuttua! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2011 18:12
Ihan ok periaatteilta kuulostaa talouden ja työn hoitaminen kuntoon! :) Oman elämän pohdiskelu on hyvästä, koska vain sillä tavoin voi löytää uuden, paremman suunnan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2011 18:36
Ootko sä 22??? Mä luulin ulkonäön puolesta että oot joku 35 ja sen mukaan mitä sä kirjoitat että joku 16
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.9.2011 09:32
Kun esiin otettiin tuo sana periaate niin arvelen, että itsellä nuo periaatteet koskee lähinnä ihmissuhteita, ei niinkään laajemmin elämää. Ihmissuhteissa kun pitäisi jaksaa antaa ja vielä jaksaa tykätä itsestäänkin niissä eikä tiettyjä asioita tarvitse sietää.
Joku edellinen kirjoittaja sanoi, että elämässä pitää olla tavoitteita, olen samaa mieltä. Tavoitteisiin pyrkimisestä on ollut minulle paljon iloa ja kun on jotain pidemmän tähtäimen asiaa, jota ajatella silloin, kun arki on ikävää, se kuitenkin auttaa. On kivaa nähdä vaivaa, jos jokin asia todella kiinnostaa. Toisaalta on myös mielekästä ajatella asioita päivä kerrallaan, siten että elämässä on mielekkäitä sekä pitkän, että lyhyen tähtäimen asioita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.9.2011 13:35
Suosittelen lukemaan Paulo Coelhon Alkemistin ja esim. Richard Carlsonin An hour to live, an hour to love.
Antaa ajattelemisen aihetta siihen mikä oikeasti on tässä elämässä tärkeää ja mitä itse omalle elämälleen haluaa tehdä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MisterXYZ
20.9.2011 03:40
Olet vain hukassa. Esität kysymyksiä julkisesti ongelmiisi, joihin normaali ihminen etsisi läheisiltään tai hänellä tuskin olisi edes tarvetta esittää moisia kysymyksiä.
Tulet luultavimmin juomaan itsesi hengiltä tai löytämään Jeesuksen tai mahdollisesti kummatkin yhtä aikaa kuten ihannoimasi sekakäyttäjä-tukiaiset. Kokeile hetki tavallisen ihmisen elämää. Mene töihin (älä ihmettele jos ensimmäiset saamasi työpaikat eivät ole kovin kaksisia) ja elätä itsesi ja maksa velkasi.
Sinulla on huono olla, etkä onneksi edes yritä sitä peitellä. Toivottavasti löydät pian rauhan ja tarve poukkoilla julkisuudessa ilman substanssia, katoaa ja päädyt siihen unhoitettujen laariin mihin katosivat satulapit ja sannasuutarit. Harva heitä enää muistaa vaikka silikonit hekin hankkivat ja julkisuuden perään olivat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MisterXYZ
20.9.2011 03:43
Niin, tuolloin sinulla oli ikää 11 vuotta. Samat haaveet ja unelmat olivat hänelläkin: http://www.city.fi/artikkeli/Satu+Lappi/176/ Historia toistaa itseään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2011 17:33
Olet aika naivi, Henna. haet vain hyväksyntää tavoillesi ja teoillesi. Katoa julkisuudesta ja ala oikeasti etsimään suntaa elämällesi, toisella tavalla.
Vastaa kommenttiinYrität kirjoittaa fiksusti ajatuksiasi muuta tämä teksti on niin "ulkoa opittua tekstiä".
Olet jo vuosia hokenut ja kirjoittanut tästä, mutta mitään et ole asioille tehnyt.
Jos haluat päästä elämässä eteenpäin niin se vaatii pitkäjänteisyyttä ja lujaa itsekuria. Mikään ei tule helposti ja nopeasti.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
28.9.2011 10:46
Musta tää oli aseistariisuvan rehellinen blogaus. Hei kaikki me ollaan välillä sekaisin, maassa, eksyksissä. Toi tavoite hyvästä perus-elämästä kannattaa pitää mielessä, kaikki mikä siihen sitten tulee päälle on ylimäärästä plussaa, ja jos arkiasiat on reilassa ei ne huonot hetket tunnu niin pahoilta, kun tietää et ne menee ohi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2011 03:42
"Musta tää oli aseistariisuvan rehellinen blogaus. Hei kaikki me ollaan välillä sekaisin, maassa, eksyksissä. Toi tavoite hyvästä perus-elämästä kannattaa pitää mielessä, kaikki mikä siihen sitten tulee päälle on ylimäärästä plussaa, ja jos arkiasiat on reilassa ei ne huonot hetket tunnu niin pahoilta, kun tietää et ne menee ohi."
Yhdyn tähän. Tsemppiä Henna!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2011 00:54
Tässä mielestäni pari hyvää elämänarvoa
1. Älä ole loinen => ansaitse itse elantosi
Vastaa kommenttiin2. Arvosta vanhempiasi => he ovat nähneet paljon vaivaa eteesi
3. Tee yhteistä hyvää => ole rakentava pala yhteiskuntaa
4. Kuuntele kanssaihmistä => hänellä on oma tarinansa
5. Dare to be more => uskalla ylittää itsesi
6. Kohteliaisuus => tämä kasvaa jatkuvasti korkoa
7. Tee välillä jotain villiä => elämä on iso seikkailu
8. Rauhoitu ja syvenny johonkin => tämä voi olla harrastus tai jokin vastapaino työlle
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 21:35
Voisin kaksisuuntaiseen sairastuneena, mutta tasapainoista elämää nykyään elävänä sanoa sulle suoraan, että unohda ainakin nuo ajatukset. Olet epäkypsä, ehken impulsiivinen, hiukan tyhmä, vastuuton ja ajattelematonkin. Kaksisuuntainen on niin paljon muuta kuin vähän onnostunut välillä ja vähän masentunut välillä, se on jotain paljon järisyttävämpää ja hallitsemattomampaa. Siinä mennään täysin äärilaidasta toiseen, kuoleman rajoilta toiselle kuoleman rajalle. Sulla ei vaan ole oma elämä hallinnassasi. Otappas nyt järki vaan käteen ja ala suunnitella arkeasi ilman haihatteluita ja vältä noita impulsiivisia toimiasi, joita tunnut tekevän täysin median sätkynukkena :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin