Mä olen taas viime aikoina miettinyt paljon asioita. Miten saisin asiat rullaamaan ja miten saisin tasapainoisen hyvän elämän aikaiseksi. Ei vain nousu ja laskukausia. Tekemiskausia, laiskuuskausia, juopottelukausia, syöpöttelykausia ja kuntoilukausia.
Loppujen lopuksi parin viikon innostuminen ja kaiken lopahtaminen ei todellakaan tee mitään muuta kun hajottaa pala palalta ja lyttää maahan. Onnistuuko missään, kestääkö mikään koskaan ja kiinnostaako kohta enään mikään?
Mä itse olen rakentanut aina innokkaasti elämääni ja tehnyt asioita ja sitten mun palapeli aina hajoaa ja palat hukkuu. Tai tuuli vie ne mukanaan. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Mä en ole tahallani tälläinen ihminen. Oli jo pakko lukea netistä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kun mulla tosiaan on kauheita debiskausia ja sitten luulen valloittavani maailman sen jälkeen. On ollut myös päihdekausia ja sitten taas ollaan niin kunnolla ja töissäkäyviä. Tosiasiassa mun elämä tähän hetkeen on ollut yhtä hullunmyllyä ja yritystä nousta ojanpenkasta epätoivoisesti aurinkonvaloon.
Onneksi perusasiat on pystynyt hoitamaan vaikka kyllä se on työnteossakin ajoittain tuloksissa näkynyt tuo ailahtelevuus. Tässä on siis totuus siitä mitä mun sinkkukesä ja taaksejäänyt avioliitto ja suru on saanut tälle 22.w tyttöselle aikaan.
Nyt kuitenkin toivon ettei tämä ole vain mun nousukausi vaan pikkuhiljaa olen nyt tajunnut mun menon ja yritän kovaa vauhtia kasata niin vankkumattoman tornin, että se ei varmasti kaadu ja mä voin sieltä korkealta katsella itsevarmana mun elämäni suuntaa.
Yksi tärkeä asia minkä aion sisäistää on se, että ihmisellä pitää olla periaatteita. Mä olen jotenkin jossain vaiheessa onnistunut hukkaamaan ne mutta nyt aion luoda niitä itselleni. Minkälaisia periaatteita teidän mielestä ihmisellä pitäisi olla?
Mun listaykkösenä voisi olla se että talous ja työ pitää hoitaa moiteettomasti ennen kuin ajatellaan mitään muita humputuksia. Toinen voisi olla että juhliminen kuuluu viikonloppuihin.
Sitten pitääkin jo pohtia kaikenlaisia periaatteita. Ei mitään kliseitä vaan sellaisia mitkä saa sut ajattelemaan järkevästi ja tajuat, että ne on vain sun oman itsesi hyväksi.
En toki väitä ettenkö olisi nauttinut elämästäni ja tästä kesästä. Mä haluaisin vaan jotain pysyvää ja turvallista mun elämääni ja varmuutta asioihin. En jaksa juosta työpaikasta toiseen, vaihtaa tuttavapiiriä kuin sukkiani, olla mieli maassa ja taivaassa ja sitä rataa. Mun mielestä ois kivaa jos mun arki olisi peruskivaa töitä ja ihania oikeita ystäviä. Viikonloput virkistäviä illanistujaisia ja välillä villejä bailuja. Sitten kun kaipaa erilaista niin voi mennä vaikka ulkomaille tai kokeilla uusia harrastuksia jne. Alanko mä vanhenemaan? Kuullostanko ihan tylsälle vai enkö mä ole koskaan saanut elää tuota "normaalia" elämää ja se kiinnostaa mua nyt!