Muodin ja ilmaisten kynsilakkojen vuoksi

Erittäin epävarmasti toimivalta Blogilistaltani löytyy pari muotiblogia. En ole vielä osannut perustella itselleni, miksi luen niitä. En ole kiinnostunut tirkistelystä, en vaatekuvista tai suoristusraudan käyttövinkeistä. Tuskastun katsellessani superfood-kuvia, kun omalla lautasella on uppopaistettu kasa ranuja ja tölkki Lapparia. Eniten taidan kuluttaa aikaa kommenttien lukemiseen.

Arvostan muotibloggaajien hyväntekeväisyyttä. Kun vääntää tekstiä ja ottaa kuvia epämiellyttävissä asennoissa pari tuntia päivässä huulikiiltopalkalla, palkitaan teko vielä vittuilulla kommenttiboksissa. Jos edes koskaan saa sitä yhtä kommentoijaa. Blogeja tulee, menee ja etenkin hiipuu pois. On muodostunut pieni pyörivä piiri karismaattisia bloggaajia, jotka matkustelevat Pariisiin HM:n kustannuksella ja syövät kolme pressiaamiaista päivässä. Sitten on ne pienet amatööriblogit, jotka jäävät pariin julkkiskuvaan. Kun muotiblogeista puhutaan, puhutaan yleensä niistä, joissa on kuvia voisarvista ja myslistä.

Voi, ja onhan blogeista puhuttukin paljon. Hesarin NYT-liitteen kannessakin oli bloggaaja, samoin Maria!-ohjelmassa pari. Muutan pois Suomesta, jos vielä kerrankin kuulen "Mainostajat ovat hitaasti havahtumassa blogien kaupalliseen potentiaaliin" -henkisen lauseen (sanokaa se, haluan lämpimään!), joka suomennettuna kuuluu jotenkin näin: "Pari firmaa on alkanut lähettää halpoja kynsilakkoja bloggaajille, joita seuraa melkein 2000 himoshoppaajateiniä päivittäin".

Kun mainostaja on saanut kynsilakat lähetettyä ja bloggaaja sudittua ne kynsiinsä, alkaa anonyymien ininä blogin kaupallistumisesta. Että mähän en mitään mainoksia ala lukea, tää oli tässä ja sait yhden tilaajan Blogilistalle vähemmän. Sossupummeilu on pahasta, mutta niin on kyllä palkan saaminen duunistakin! Sama ininä syntyy, mikäli bloggaaja viettää viikonlopun mökillä pitäen radiohiljaisuutta. Anonyymin kommentoijan mielestä on täysin hyväksyttävää vaatia päivittäin laadukasta sisältöä, josta bloggaajalle ei saa maksaa yhtään. Mukavan kriittiset kommentit käyvät kannusteesta. Jos blogi on suosittu, tulee siitä oletusarvoisesti lukijoille tarkoitettua viihdettä - ja kirjoittajasta alipalkattu asiakaspalvelija.

Jokunen viikko sitten Indiedays (mikä Indiedays... Riippumattomat päivät? Itsenäiset päivät? TÄH?) otti siipiensä suojaan ison joukon suomalaisia suosittuja bloggaajia. Blogeja on aina verhonnut tietty salaperäisyys raha-asioitten suhteen, eikä kukaan taida tietää, miten paljon fyffeä neidit keräävät Indiedaysiltä. Kauhukuvissani heille annetaan pari kuivashampoota ja sushi-illallista kuussa. Minä toivon suomalaisille muotibloggaajille hirveästi rahaa, hyviä sponssireissuja ja äärimmäisiä hermoja. Muotibloggarin työ kun joskus tuntuu olevan siellä puhelinmyyjän alapuolella epämieluisten ammattien listalla.