Oodi tekstipohjaisuudelle

Suomi, rakas kotimaani. Kumisaapasmaa, joka vaihtoi kumisaappaat yhtä muovisiin ja natiseviin kertakäyttökännyköihin. Suomen ylpeys tuottaa hävettävän laadutonta tekniikkaa. En kunnioita Nokiaa, kertoisin mieluummin tuhansien järvien ohella Jarkko Oikarisesta. Jarkko, olet hieno mies. Takiasi olen tavannut ihmisiä, joiden kanssa olen päätynyt jakamaan yksiöitä.

Jarkko vaikuttanee joko parittajalta tai kiinteistövälittäjältä. Minulle Jarkko onkin ollut virtuaaliparittaja, mutta hänen ansioluetteloonsa titteli tuskin on päätynyt. Mies on saanut liian vähän rahaa ja mainetta keksimällä IRCin (irkki, Internet Relay Chat - kuka voisi olla luottamatta akronyymiin?). Liian vanhoille ja nuorille huomautettakoon, että IRC on edelleenkin eri asia kuin IRC-Galleria.

IRC on jotain, jossa ei ole yhtään keltaista hymiötä tai mössöistä kamerakuvaa. Se on tekstipohjainen tapa pikaviestiä sekä yhteisöissä (kanavilla) että yksityisesti - chat-huoneiden muinainen esi-isä vuodelta 1988. Chat-huoneissa käy enää 1990-luvulle jumahtaneet sedät iskemässä teinityttöjä, mutta irkki houkuttelee edelleenkin niitä vahvatahtoisia yksilöitä, joita iloiset kilahtelut, ameebamainen helppokäyttöisyys ja söpöt värit eivät ole saaneet pauloihinsa. Me irkkaajat pärjäsimme, kiitos kysymästä, erittäin hyvin ennen Meseä ja Facebookia, joten lopettakaa huokailu ja ihmettely siitä, miten ihmiset kommunikoivat aikoinaan.

Irkki on aitoa suomalaisuutta, karu ympäristö täynnä kuppikuntia. Suuri sekalainen baari, jonka jokainen pöytä on oma irkkikanavansa. Keskustelua työasioista, lätkästä, musiikista tai tulevasta vallankaappauksesta. Irkki on kantakahvilamaisen sisäänpäinlämpiävä, aikoinaan jopa elitistiseksi leimattu. Ennen kuin IRC-Galleriasta tuli koko kansan ankkahuuligalleria, irkkaajat vainosivat ja ilmiantoivat niitä, joille Jarkko oli tuntematon. Hienoa yhteishenkeä, ystävät hyvät!

Vuosia samalla kanavalla roikkuneiden ihmisten välille syntyy herkästi harvinaislaatuisen vahva side. Irkkikanavilla puhutaan usein hyvin paljon avoimemmin kuin mihin muualla on totuttu, ja kun ihmisten kanssa on jauhettu vuosia, tavataan naamakkain, tuijotellaan kiinnostuneina seiniä ja mietitään, mihin jäi avoimuus. Puolen tunnin kämpän kuntokartoituksen jälkeen voi kaivella esille puhelimen ja jatkaa keskustelua irkissä. Vannon edellisen virkkeen olevan totta.

Kotikaupunkini kanavalta alkanut yksiön jakoon päätynyt suhde päättyi ikeoiden jakoon jo vuosia sitten, mutta keskustelen edelleen 2000-luvun alussa tapaamieni ihmisten kanssa, jos muistan vuosien jälkeen liittyä takaisin kanaville. Ei ollenkaan seinientuijottelua, ei kolmen minuutin pikakertausta elämänvaiheistani. Suoraan asiaan ja pieni kiitos Jarkolle.

Laatukeskustelua irkkaajien tapaan.