Cityparin elämää

No niin. Loppusuoralla ollaan, kuusi päivää paastoa takana ja yksi ainut enää edessä. Ja hyvä niin. Onhan tämä ollut ihan mielenkiintoinen kokemus mutta aikansa kutakin. Ei varsinaisesti houkuta jatkaa enää pidempään. Itse asiassa lopettaminen houkuttaisi jollain tasolla jo nyt, mutta en mä luovuta. Viikon sanoin paastoavani ja viikon myös paastoan.

Viime yön nukuin olosuhteisiin nähden ihan hyvin vaikka heräilinkin muutaman kerran yön aikana. Yhä oli kylmä ja nukuinkin pyjaman housujen, t-paidan, villapaidan, kaksien sukkien ja kahden peiton kera. Kerroin tänään aiemmassa blogissani viime yönä näkemästäni unesta ja se ei koskenut ruokaa :) Siis ne ´syön ja pilaan paastoni`-painajaiset taitavat olla historiaa. Tai no, sen tietää varmasti vasta parin yön kuluttua.

Aamulla join Biottan rypälemehua veteen laimennettuna sekä vettä ihan sellaisenaan. Otin myös puolitoista teelusikallista hunajaa kun heikotti vähän. Tähän väliin totean sellaisen seikan että Biottan mehuista varmuudella hyviä ovat rypäle-, digest- ja tomaattimehu. Muutkin hedelmämehut ovat varmaan ihan hyviä, mutta vihannesmehujen puolesta en menisi puhumaan (tomaattimehua lukuun ottamatta siis)... Kuten jo aiemmin totesin, porkkanamehu oli aivan järkyttävää, ja jotenkin uskon että selleri- ja hapankaalimehut kuuluvat samaan, elleivät vielä karmeampaan kastiin. Toki hedelmämehuissa on vihannesmehuja enemmän energiaa mutta ainahan niitä voi laimentaa kun ovat muutenkin melko vahvoja litkuja. Mä en ainakaan kykene juomaan sellaisia liemiä jotka pyrkivät ylös vikkelämpää tahtia kuin menevät alas.

Päivällä kävin kahvittelemassa J:n kanssa, vai pitäisikö sanoa `teettelemässä`. Oltiin Robertsilla ja arvaatte varmaan miten siellä himoitsin sitä itseään, kahvia. Mutta olin urhea ja otin grönt&skönt -teen. Onneksi J:kin otti teetä, ihan omaksi parhaakseen, sillä olisin ehkä murhannut sen jos se olisi siemaillut tyytyväisenä kahvia siinä mua vastapäätä istuessaan. Tuo tee ei kyllä maistunut kovinkaan hyvälle mutta sainpahan vaihtelua suussani lymyilevään pahaan makuun. Se onkin yksi paaston tympeimmistä puolista, tuo paha maku. Ei auta vaikka pesisi hampaat neljä kertaa päivässä - se pysyy hammastahnan vaikutuksesta kuitenkin poissa korkeintaan puolituntia.

Teettelyn jälkeen ajeltiin J:n kera S:n kodille jossa tämä oli käymässä. Istuskeltiin jonkin aikaa pihalla auringossa ja puheltiin niitä näitä. S oli käynyt parturissa ja sillä oli ihan uusi tukka, jopa todella kiva sellainen. Se näytti samaan aikaan ihan erilaiselta ja ihan samanlaiselta kuin ennenkin. Hassua. Mutta totesinpahan vain, ihan vilpittömästi, että mulla on aika hyvännäköinen veli. Ja tasapuolisuuden vuoksi: On se toinenkin komea :)

Kotona join vettä ja lämmitin sitten taas lautasella tomaattimehua jonka maustoin cayennepippurilla. Pippuria livahti "keittoon" aika runsaasti mutta eipä tuo haitannut, lähtipähän ainakin veri kiertämään. Biottan mehujen lisäksi olen päivän mittaan, jo tuttuun tapaan, litkinyt sekä vettä että sitruunamehua. Jälkimmäinen alkaa sekin jo ehkä vähän tökkiä ja luulenkin etten mitään vastaavaa tule paaston jälkeen ihan vähään aikaan juomaan.

Paasto-oireet ovat siis yhä pysyneet melko siedettävinä ja samanlaisina kuin tähänkin asti. Päänsärystä ei edelleenkään ole tietoakaan, sen sijaan ajoittain tuntuu pientä näläntunnetta ja heikotusta, jälkimmäistä lähinnä aamuisin. Kylmyys on vakio, sitä ei kai tarvitsisi enää edes mainita. Niin ja tuo paha makukin tuli jo todettua tuolla aiemmin. Keskittymiskyky on hieman normaalia huonompi, mutta yhtään tavallista ärtyisämpi en ole ollut - ja sitä kyllä vähän ihmettelen. Luulisi että syömättömyys tekisi kiukkuiseksi. Mutta en valita, ja lähipiirini varsinkaan ei sitä tee :D

Juupa juu. Yksi päivä, niin tämäkin rupeama on ohi. Se päivä on enää pelkästä tahdonvoimasta kiinni, tuli sitten miten paha olo tahansa. Olen tänään pariin otteeseen huomannut perustelevani itselleni sitä, miksi voisin luopua leikistä jo tämän päivän jälkeen: "Ei kai yhdellä päivällä niin väliä ole? Yhtä hyvin voit lopettaa nyt". No, jos kerran yhdellä päivällä ei ole enää mitään väliä, niin sitten voin kai samantien jatkaakin vielä sen ajan. Totesinkin juuri eräälle, että viimeinen päivä on ehkä silkkaa taistelua itseni kanssa, mutta sen taistelun MINÄ aion voittaa :D

Mielitekoja: omena, jäätelö, lakritsi, miniluumutomaatit, perunagratiini, kurkku, ruisleipä, jugurtti, kuivatut hedelmät, feta-kasvispaistos, munakas, keitetty muna, paistettu muna, murot, karjalanpiirakat, perunamuusi soijarouheesta tehdyllä kastikkeella, vuohenjuusto, patonki valkosipuli- tai yrttilevitteellä...

Viime aikoina olen nähnyt huolestuttavan paljon unia cityläisistä. Ja tosiaan, viime yönä näin pitkän ja eroottisen unen ewazista! Siis minä ja hän pelehdimme keskenämme. Liian pitkä kuiva kausi? No joo kai. Ehkä sekin tästä vielä helpottuu, enkä nyt viittaa tällä naamiaismiittiin jolloin ewaz ja kumppanit majoittuvat luokseni :D

Mä alan kyllästyä tähän paastoon. Siis todellakin kyllästyä. Nuo mehut ja litkut ja liemet maistuvat jo vähintäänkin puulta. Ja mua harmittaa kun en voi harrastaa mitään kävelyä rankempaa liikuntaa. Ja suussa on koko ajan paha maku. Joo, kyllästyä mä tosiaankin alan, se on just oikea sana. Myönnän että lopettaminen on tänään käynyt mielessä enemmän kuin kerran. Mutta joka kerta kun ajattelen luovuttamista, alan miettiä että takana on jo viisi päivää ja edessä enää kaksi. Mua varmaan harmittaisi melkoisesti jos nyt lopettaisin. Joten en mä lopeta, en vielä. Yritän jaksaa ne edessä olevat kaksi päivää.

Viime yö oli jopa hieman parempi kuin edeltäjänsä. Kesti kyllä tosi kauan ennen kuin nukahdin, mutta nyt sentään en heräillyt miljoonaa kertaa yössä. Ja hei, en tainnut edes nähdä ruokaunia, tai en ainakaan muista nähneeni. Edistystä kai sekin. Sen sijaan näin jotain tosi pimeää unta jostain mielettömän isosta citymiitistä; unessa seikkailivat niin Cae, Tohvis kuin ewazkin, ja monimoni muu. No, se siitä. Aamulla oli paljon parempi olo kuin eilisaamuna ja siitä olin onnellinen.

Päivällä kävin Citymarketissa ostamassa pari pulloa lisää noita Biotta-mehuja. Ei kyllä ollut kivaa kävellä siellä ruokahyllyjen seassa kun kaikkialla oli jotain houkutuksia. Selvisin kuitenkin kaupasta ulos ilman että mukaani tarttui mitään muuta kun nuo mehut :) Voitto se on pienikin voitto. Oli pakko juoda rypälemehua sellaisenaan desin verran kun heikotti lievästi. Normaalisti laimennan niitä aikaa paljon kun ne ovat melko vahvoja mehuja. Ai joo, kävin myös luontaistuotekaupassa ostamassa kultapiskuteetä jota suositellaan juotavaksi paaston aikana. Samalla ostin lauantaita silmällä pitäen kuivattuja luomuluumuja.

Kylmyys vaivaa yhä, ja siitä tuskin pääsen eroon ennen kuin tämä koettelemus on ohi. Yleensä en tykkää saunoa kovissa löylyissä kovinkaan kauaa, mutta tänään saunassa tuntui ettei mikään lämpö ole tarpeeksi. En olisi halunnut tulla sieltä ikinä pois, mutta lopulta katsoin viisaammaksi lopettaa saunomisen kuin kuivua kasaan. Oli siitä sentään jotain hyötyä, sillä saunomisesta on jo yli tunti eikä kylmyys ole vielä hyökännyt uudestaan.

Muista oireista sen verran, että lievää näläntunnetta on ollut, muttei mitään kovin merkittävää. Heikotuskaan ei ole pahemmin vaivannut. Päänsärystä ei ole vieläkään mitään tietoa. Sen sijaan oikea reisilihas on särkenyt melko sitkeästi, tiedä sitten johtuuko se paastosta vai jostain muusta. Suurin ja pahin oire on tämä kyllästyminen koko touhuun. Mä en ole kovinkaan pitkäjänteinen ihminen, joten paasto vaatii multa henkisestikin aika paljon. No, kuten sanottu, voiton puolella ollaan jo ja reilusti. Ja on tästä sentään jotain hyvääkin seurannut; iho ja hiukset tuntuvat voivan entistä paremmin.

Mieliteot: kasvisgratiini, täytetyt paprikat, omena, juustot (ihan yleisesti, en jaksa eritellä), irtokarkit (koska näin niitä kaupassa), suklaa, lämpimät voileivät, kasvispasta, porkkanalaatikko raejuustolla, rahka, peruna, viinirypäleet, soijamureke, sienikeitto...

Mä en tajua ihmisiä. Enkä varsinkaan cityläisiä sellaisia. No, itsekin lukeudun niihin, joten en sitten varmaan tajua itseänikään. Mutta nyt en puhu itsestäni, vaan teistä muista :)

Moni on maininnut blogissaan kaikenlaisia cityyn liittyviä juttuja. Ja tarkoitan nyt oikeastaan, että moni on valittanut blogissaan eräistä cityyn liittyvistä asioista. Mä aina lueskelin niitä kyllästyneenä ja mietin etten itse ainakaan ryhdy moiseen. No, never say never, tässä sitä ollaan.

Keskustelut ovat mitä ovat, en mä niihin jaksa nyt puuttua. Toki niiden tasosta voisi sanoa sanan jos toisenkin, mutta kun kerran itsekään en etenkään viime aikoina ole kovin älykkäisiin aloituksiin kyennyt, en ala moittia muita typeristä viestiketjuista. Ehkä niiden taso joskus nousee, ehkä ei. En oikeasti jaksa välittää.

Lähinnä oli mielessä kirjoittaa cityläisistä, cityläisten juoruista ja huhupuheista. On se jännä, miten asioita ei oikein koskaan vaivauduta kysymään suoraan, vaan tehdään siellä omassa päässä niitä omia päätelmiä, jotka melko usein sitten menevät ihan metsään. Sekin on jännää, miten saa yllättäen kuulla erinäisiä asioita itsestään sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa ei ole ollut missään tekemisissä. Ja kaikkein jännintä on se, että ihmiset todella tuntuvat uskovan kaiken kuulemansa, tulee se "tieto" sitten mistä suunnasta tahansa. Huhujen todenperäisyyttä ei kauheammin täällä epäillä. Toki tällaista tapahtuu ihan siellä "tosielämänkin" puolella, mutta cityssä tämä jotenkin kummasti oikein korostuu. Tuntuu myös siltä, että täällä ollaan järjettömän kiinnostuneita toisten cityläisten asioista, ja sitä mun on vaikea ymmärtää. Siis oikeasti, who cares? No nähtävästi aina joku välittää.

Saisinko ehdottaa, että ihmisiin tutustuttaisiin oikeasti ennen kuin aletaan vetää niitä johtopäätöksiä? Tai jos ei vaivauduta tutustumaan, niin ainakin olisi hyvä tiedustella asioiden oikeaa laitaa siltä asianosaiselta itseltään. Välillä kun omiin korviin kantautuu joitakin itseään koskevia juttuja, sitä alkaa miettiä että mitä kaikkea ihmiset oikein puhuvatkaan. No, ei kai pitäisi välittää siitä, mutta kyllä se joskus ärsyttää.

Joo, tämän vain halusin sanoa. Ja vaikka koko ajan puhuin yleisesti `cityläisistä`, niin yleistää ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Toki tiedän että täällä on hirveästi myös niitä tyyppejä jotka eivät moista harrasta ollenkaan.

Aamu oli tosiaan tänään melko karmea mutta se teelusikallinen hunajaa paransi olon kuin taikaiskusta. Sen jälkeen olenkin voinut ihan hyvin, joskin tämä jatkuva paleleminen ei taida häipyä ennen kuin alan taas syödä normaalisti. No, neljä päivää on takana ja kolme enää edessä, kai mä sen aikaa vielä kestän? Kestänhän?

Join aamiaiseksi vettä ja Biottan laimennettua hedelmämehua. Sitten ajelin taas vähän kaikkialla hoitamassa asioita. Vähän ehkä heikotti jossain vaiheessa, muttei sentään niin paljoa että olisin ollut vaaraksi liikenteelle :D Kotiuduttuani iloitsin muistaessani että ostin eilen luontaistuotekaupasta vähäsuolaisia kasvisliemikuutioita joista nyt siis voisin keittää kasvislientä. Kyllä paaston aikana pienet asiat näemmä saavat iloiseksi :) Mutta olihan tuo liemi kivaa vaihtelua mehuihin ja maistuikin ihan hyvältä. Lämmitin myös vähän Biottan tomaattimehua jonka sitten maustoin cayennepippurilla ja söin lautaselta ikään kuin keiton. Tuli ihan sellainen fiilis kuin todella olisi syönyt jotain, vaikka samaa mehua se oli kuin tähänkin asti. No, pitää vähän huijata itseään että jaksaa jatkaa :)

Suunnittelin koko illan lähteväni kävelylle mutta se, mitä tosiasiassa tapahtui, oli että nukahdin kesken suunnittelun ja heräsin sen verran myöhään etten enää viitsinyt lähteä. Toisaalta kyllä oli (ja on) niin kylmä, ettei enää huvittanut lähteä ulos viilenevään iltaan. No, huomenna sitten. Paaston aikana ei nyt muutenkaan suositella kauheasti liikuntaa joten eipä tuo haittaa. Pitää keskittyä siihen että pysyy tolpillaan :) Vaikka ei se kyllä vaikeaa ole ollut.

Kaipaan pureskelua. Luulenkin että puren hampaita paljolti yhteen nyt, kun muuten en pysty järjestämään niille mitään aktiviteettia. Paasto-oppaassa kehoitettiin pureksimaan noita mehuja, ja yritinkin kyllä sitä, mutta tuntuuhan se aika typerältä. Ihan kuin vettä pureskelisi. Haaveilen koko ajan porkkanoista tai jostain muusta purtavasta (kirjaimellisesti), mutta en voi nauttia muuta kuin porkkanamehua. Jos sitä nyt nauttimiseksi voi kutsua; tuo mehu kun on aika karmeaa. Taitaa jäädä juomatta... Se onkin ainoa paha mehu johon tähän mennessä olen törmännyt. Sitruunajuoma, tomaattimehu ja nuo erilaiset hedelmämehut kun ovat ihan makoisia. Tosin loppuviikosta saatan jo olla hieman eri mieltä tästäkin :)

Toivon todella että ensi yönä nukun paremmin kuin tähän asti. Näin viime yönä TAAS unta siitä että söin jotain ja pilasin sillä paastoni. Tällä kertaa taisin syödä ruisleipää. Jo kolmas yö siis kun näin noita ruokaunia, ja aina ne ovat ihan samanlaisia: Syön jotain, ja vasta syötyäni muistan paastoni. Sitten olen ihan äärimmäisen harmistunut ja pettynyt siitä, että menin pilaamaan koko projektin. Tässä kohtaa havahdun hereille enkä meinaa millään tajuta että paasto on oikeasti yhä käynnissä. Mietin ja mietin ja katson kelloa ja lasken tunteja "syömisestäni", kunnes lopulta tajuan etten ole syönyt mitään. Mikä ruokalaji mahtaa olla tuleva yönä vuorossa? Se porkkana? Todennäköisesti. Söisin nyt unessani edes jotain epäterveellistä kun kerran syön :D

Mieliteot: PORKKANA, tomaatti, soija-makaronilaatikko, salmiakki, juusto, omena, täysjyväriisi, ruisleipä juustolla ja kurkulla, currykastike, kasvisrisotto, mansikkarahka, luonnonjugurtti hunajalla, mikä tahansa jugurtti, ketsuppi, kurkkusalaatti, soijapihvi, fetasalaatti, feta sellaisenaan, mikä tahansa ruokaa muistuttava. Yhyy, mä haluan syödä jotain!

*Lähtee keittämään kasvislientä*

Mä tarviin tsemppiä nyt, neljäs paastopäivä ei alkanut ollenkaan hyvin. Ekaa kertaa pääsin kärsimään oikein kunnon heikotuksesta ja huonovointisuudesta. Mielessä kävi jo koko homman lopettaminen mutta en mä nyt sentään niin radikaaleihin toimenpiteisiin vielä ala :) Otin EmmaGo:n vinkistä teelusikallisen hunajaa ja sen sekä noiden mehujen ansiosta oloni parani jonkin verran. Nyt on enää vain kylmä ja päässä jotenkin kummallisen epätodellinen olo.

Olin puolinukuksissa aamulla kun yhtäkkiä mieleeni juolahti ajatus siitä, milloin yliopistoon pitikään hakea. Siis toki tiedän milloin pääsykoe on mutta se varsinainen hakemus oli ihan unohtunut. Pelästyin oikein todella, kun mietin että deadline on saattanut jo mennä. Se olisi tarkoittanut sitä että olisin aivan turhaan lukenut koko kokeeseen. No, tarkistin asian ja onneksi hakuaika päättyy vasta torstaina. Ei siis ihan hirveän paljosta jäänyt kiinni :) Nyt vain en saa uudestaan unohtaa asiaa.

Meinasi myös tulla eräs perustavanlaatuinen asunto-ongelma mutta sekin selvisin parhain päin. Ja onneksi selvisi, koska muuten olisin ehkä odottanut ihan turhaan yhtä asiaa.

Ai joo, sain yöllä viestin jossa sen lähettäjä kertoi nähneensä musta erittäin söpöä unta. Mitä siihen voi vastata?

Tässä nämä. Kerron illalla lisää.

Mulla on kylmä! Ja orastava päänsärkykin vaivaa; toivottavasti pysyykin orastavana eikä kasva tästä enää. Nälkä ei ole eikä ole ollut oikeastaan koko päivänä, mitä nyt aamulla vähän. Edelleen on ajoittain erinäisiä mielitekoja muttei enää niin usein kuin esimerkiksi eilen. Kolmas paastopäivä tosiaan on menossa, ja ainakaan toistaiseksi tämä ei tunnu ihan mahdottomalta. Hyvä niin.

Viime yö oli kyllä lähes yhtä huono kuin edeltäjänsäkin. Pyörin ja kierin ja olin vähän väliä hereillä. Näin taas painajaisia siitä että söin jotain ja pilasin sillä paastoni. Sitten herätessäni en taaskaan meinannut millään tajuta että se oli unta ja paasto on yhä käynnissä. Nukuin pyjaman, sukkien, villasukkien ja kahden peiton kanssa, ja silti oli melko viluinen yö. Kaiken lisäksi heräsin jo seitsemältä aamulla enkä kyennyt enää nukkumaan. Eli nukkumispuoli ei kyllä ole mennyt ihan putkeen, mutta odotan mielenkiinnolla josko sekin tästä vielä paranisi.

Aamulla join aamiaiseksi vettä ja hedelmämehua ja lähdin sitten liikenteeseen. Kävin gynekologilla joka tutkimuksensa lomassa huomautti että mulla on hyvä iho (niin missä?!) ja sen jälkeen ajelin vanhempien autolla vähän kaikkialla hoitelemassa erinäisiä asioita. Kolmelta menin sairaalalle kuulemaan hyviä uutisia S:n suhteen, ja sitten joskus viiden maissa vihdoin kotiuduin. Mulla oli kyllä sitruunamehua vähän mukana mutta silti hieman heikotti tässä kohtaa. No, uusi annos samaa litkua kohensi oloani jonkin verran. Ilo oli huomata että tuo juoma toimii kuumanakin ja se lämmittikin ihan hyvin.

Liekö sitten syömättömyyden syytä, mutta keskittymiskyky ei ole tänään ollut ihan paras mahdollinen. En ole muutenkaan kovin pitkäjänteinen ihminen ja nyt se piirre on oikein korostunut. Tuntuu että asioihin perehtyminen vaatii paljon enemmän kuin mitä se normaalisti ottaa. Toisaalta myös tämä pieni päänsäryn poikanen saattaa vaikeuttaa keskittymistä.

Tänään en ole käynyt kävelemässä tai harrastanut muutakaan liikuntaa. Olin tosiaan koko päivän liikenteessä ja se riitti; ei ollut enää voimia lähteä lenkille. Ja kun on kylmäkin, niin ei oikein huvittanut ulos sateeseen lähtö. Liikunta tosin lämmittäisi, mutta ehkä ihan hyvä olla yksi päivä kuluttamatta ylimääräistä energiaa kun ei sitä nyt oikein mistään tulekaan. Päivittäisen kalorimäärän kun tulee paastotessa jäädä alle neljänsadan, ja olen laskeskellut että juon noita mehuja noin 350 kalorin edestä päivässä. Ei sillä määrällä ihan juhlita.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että jaksan pysyä tavoitteessani ja paastota yhteensä sen viikon. On oikeastaan yllättävänkin hyvä olo kun ottaa huomioon sen, että viimeisimmästä ruokailustani on kolme vuorokautta. Sitä ihmettelen etten ole kärsinyt minkäänlaisesta huimauksesta ollenkaan, eikä edes äkillisesti noustessa ole pahemmin mustennut silmissä vaikka verenpaineeni on tavallisesti melko alhainen. No, ei pidä valittaa jos voi hyvin :) Olo kun voi muuttua hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan.

Mielitekoja: viinirypäleet, mandariini, ruisleipä, peruna-soijakeitto, kasvis-fetapaistos, kurpitsansiemenleipä, perunamuusi, Haribon kolapullokarkit (ei hajuakaan, miksi), kahvi, kaurapuuro, letut, omena...

Toisen paastopäivän loppu häämöttää. Ja kyllä, tämä on ollut eilistä pahempi päivä. Oi voi, kauhistuttaa jo ennalta huominen jos se tosiaan on tätäkin päivää huonompi. Yritän kuitenkin sinnitellä eteenpäin siinä uskossa että olo vielä helpottaa.

Viime yö oli erittäin kehno. Nukahtelin, heräsin, nukahtelin, heräsin. Ja näin painajaisia siitä että söin puuroa ja pilasin sillä paastoni. Herätessä piti pohtia asioita aika kauan ennen kuin tajusin että tuo todellakin oli unta enkä oikeasti ollut syönyt mitään. Niin ja sitkeä jalkasärkykin vielä valvotti. Luultavasti se johtui rivakasta kävelylenkistä josta lihakseni eivät syömättömyyden vuoksi palautuneet kunnolla.

Aamulla ja päivällä join sekä teetä, vettä että sitruunamehua ja pitkälle iltapäivään voin ihan hyvin. Joskus neljän maissa alkoi tulla oikein todella kylmä ja heikotuskin lisääntyi. Vieläkään kuitenkaan varsinainen nälkä ei ollut kovinkaan suuri; lähinnä se oli edelleen sitä psykologista tarvetta syödä. Aika pitkälle ihmisen syömiskäyttäytymistä ohjaakin tottumus ja mieliteot, ei niinkään oikea nälkä.

Kävin sairaalassa ja kaverin luona ja sitten kävelin kymmenisen kilometriä. Alkuun olo oli melkoisen heikko ja pääkin varoitteli särystä jolta onneksi kuitenkin vältyin. Kävellessä olo hieman helpottui enkä enää kärsinyt oikeastaan muusta kuin kylmyydestä. Ja siitä kärsin edelleen; vaatteiden lisäys ja kuuma teekään eivät enää oikein auta :/ Tarvitsisin kipeästi toisen ihmisen lämpöä mutta se nyt on ihan mahdotonta.

Olo ei siis todellakaan ole tänään ollut paras mahdollinen, muttei kuitenkaan ihan niin huono kuin mitä pelkäsin. Päänsärkyä ja varsinaista huonovointisuutta ei ole ollut ollenkaan ja siitä olen kyllä iloinen. Ei tosin ehkä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä huomenna on uusi päivä ja kenties uudet oireetkin odottamassa. Toivon että jatkossa pystyn nukkumaan edes hieman paremmin koska en viitsisi ihan viikkoa kärsiä niin mittavista uniongelmista kuin mitä viime yönä.

Mitäs vielä... No, enää en vahingossa meinaa mennä jääkaapille. Sairaalassa tosin olin epähuomiossa ottaa tarjottuja viinirypäleitä ihan vain siksi että unohdin paastoavani. Muistui se sitten mieleen kuitenkin. Nyt iltasella kaipasin vähän vaihtelua noihin juomiin joten otin tomaattimehua ja se kyllä oli aika hyvääkin. Tai sitten kaikki vain maistuu nyt hyvältä :)

Yhden veikkauksen olen saanut siitä, kuinka kauan kestän tätä, ja sen mukaan lopetan tänä iltana. Luulenpa kuitenkin että tuo arvaus ei osu oikeaan sillä vielä en ole joutunut luovuttamismielialan valtaan. Itse en kyllä uskalla veikata että kauanko jaksan, sillä on mahdotonta tietää ennalta, miten tämä tästä jatkuu. Tietysti toivon että pystyn paastoamaan viikon kuten suunnittelinkin. Täytyy kyllä sanoa että se tuntuu tällä hetkellä ihan hirveän pitkältä ajalta... Kaksi päivää vasta takana ja viisi pitäisi vielä jaksaa. *Huokaisu*

Mieliteot: Omena, viinirypäleet, maustekurkku, omenapiirakan makuinen Classic-jäätelö (en ole edes maistanut, näin kävellessäni mainoksen ja aloin siksi himoita tätä), kotijuusto, mansikkajugurtti, banaani, erilaiset keitot, ananas, kauraleipä, puuro...

Edit. Huomio: Aistit ovat terävöityneet aikaslot. Haistan varmaan naapureidenkin ruuat :D

Huomio 2: Jalkoja särkee taas. Pitänee kävellä huomenna vähemmän.

Eka paastopäivä alkaa olla pulkassa. Mikä on olo? No, nälkäinen. Mutta lopulta fyysinen näläntunne ei oikeastaan ole kovinkaan suuri. Sen sijaan psykologinen tarve syödä on sitäkin isompi. Tuntuu vähän siltä kuin joku (siis minä itse) hoputtaisi koko ajan tyyliin "Syö, syö, syö!". Mutta en syö, en varmasti syö! Syöminen ja syömättömyys ovat kuulemma aika pitkälti tottumiskysymyksiä joten kaipa tuo psyykkinen puolikin tuosta vielä rauhoittuu.

Pienehkön nälän ja suuren tarpeen lisäksi muita oireita ei oikeastaan vielä ole. No, vähän paleltaa mutta muuten voin ihan hyvin. Ei heikota, ei ole huono olo, ei särje pää. Odotan niitä tuleviksi vasta huomisen ja ylihuomisen aikana. Olen kuullut että toinen ja kolmas päivä ovat pahimpia, joten kaipa tämä olo tästä vielä pahenee ja reilusti. Pitää vaan yrittää kestää vielä pari päivää niin sitten pitäisi kai alkaa helpottaa. Ainakin luotan, toivon ja uskon niin.

Nesteitä olen juonut tänään kolmisen litraa. Se tuntuu ihan hyvältä määrältä, joten aion tulevinakin päivinä pitää siitä kiinni. Tänään on mennyt sitä sitruunamehua, vettä ja minttuteetä. Ostin tänään vielä tomaatti- ja hedelmämehua, kun voi olla että kaipaan jossain välissä vaihtelua. Tai siis aivan varmasti tulen kaipaamaan.

Rankka liikunta on nyt viikon ajan pannassa, mutta kevyttä sellaista aion kyllä harrastaa jos vain kykenen. Tänään kävin kahdella kävelylenkillä, yhteensä tuli talsittua jotain yhdeksän kilometriä. Vaikka takana on vasta vuorokausi syömättömyyttä, huomaa sen nyt jo siitä että jalkalihakset väsyi paljon normaalia helpommin. Ylämäissä pohkeita kiristi aavistuksen ja nyt kävelyn jälkeen tuntuu siltä kuin olisi käynyt vetäisemässä rankemmankin treenin, kuten vaikka pitkän juoksulenkin.

Mieliteot (siinä järjestyksessä jossa ovat tulleet): Cokis, kahvi, viinirypäleet, tomaatti, feta, ruisleipä, erilaiset salaatit, sinappi, peruna, soija-makaronilaatikko...huomenna lisää :)

Tuo paastomehu on ihan hyvää, onneksi. Tein ohjeen mukaisen sekoituksen sitruunoista puristetusta mehusta, vaahtera-palmusiirapista, vedestä ja cayennenpippurista. Pippurin funktio on kai lähinnä lämmittävä, se kun edistää verenkiertoa. No vaikutus kyllä lakkasi hyvin pian ensimmäisen mehulasillisen jälkeen mutta mä oon tottunut palelemaan.

Olen tässä siis aamun lipittänyt tuota mehua ja vettä sekä merisuolavesiliuosta myös. Siitä liuoksesta tuli kyllä tosi huono olo, vieläkin oksettaa. Mutta tuntuu että mulla se silti vaikuttaa paremmin kuin glaubersuola vaikka glauberin kai pitäisi olla tehokkaampaa.

Eipä tässä kai oikeastaan muuta kuin odotellaan että tulee nälkä ja että parin päivän sisällä alkavat ne paasto-oireet. Vielä on ihan hyvä fiilis suolasta johtuvaa pahoinvointia lukuun ottamatta, mutta eihän tässä nyt vielä kovin kauaa olekaan siitä, kun viimeksi eilen söin. Ja onhan mulla tuo iki-ihana sitruunamehu ettei ihan pelkkää vettä tarvi lipittää :) Ajattelin myös poiketa ostamassa vielä jotain yrttiteetä ja sen sellaista.

Jep. Tästä se lähtee.