Kiitollisuutta. Luottamusta. Elämää.

Joskus vielä nykyhetkessä mieleni valtaa tuttu synkkyys, joka aikoinaan ajoi minut totaalisen tuhon partaalle. Onneksi tänään ymmärrän sen merkitsevän vain sitä, että olen harhautunut nöyryydestä elämää kohtaan, yrittämään epätoivon vimmalla hallita elämäni tapahtumia. Tuo ymmärrys on tie takaisin nöyryyteen suhteessa omaan elämään ja sen myötä löytyvään kiitollisuuteen siitä kaikesta mitä uusi elämä on minulle sekä läheisilleni antanut.

Olen äärettömän kiitollinen tänään siitä, että voin tässä käsi sydämellä kirjoittaa omaavani täyden luottamuksen suhteessa läheisiini. Aikoinaan tuhosin omalla käytökselläni tuon tänään kaikkein korkeimmalle arvostamani asian täysin. Tuonne menneeseen palaamalla, en voi kuin ihmetellä sitä, kuinka kieroutuneeksi erilaiset riippuvuudet, ihmisen orjuuttaessa ajaa. Millään ei ole yksinkertaisesti mitään merkitystä, niin kauan kuin vain saa oman päänsisäisen pakkomielteen riippuvuutta kohtaan vaimennetuksi.

Tänään ymmärrän myös sen, mikä minut ajoi tuohon itsetuhoiseen oravanpyörään, josta pois oppiminen on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä. Käsittelemättömät asiat ja tunteet sekä tapahtumat, jotka noita edellä mainittuja aiheuttivat.

Ehdin elämässäni paeta itseäni parikymmentä vuotta, jos ei enemmänkin. Nyt olen reilun 7 vuotta rakentanut elämääni uusiksi ja voin siis enemmän kuin kiitollisena todeta myös tuon mielestäni tärkeimmän, eli luottamuksen rakentuneen tähän mennessä paremmalle tolalle kuin mitä se koskaan on ollut.

Aikaisemmassa elämässäni en uskaltanut luottaa kehenkään, saati mihinkään ja sen vuoksi käytökseni oli sen kaltaista, ettei loppupeleissä kukaan luottanut minuunkaan. Raitistuessani tulin tilanteeseen, jossa ymmärsin sen, etten voisi jatkaa elämää ilman että opettelisin luottamaan toisiin ihmisiin. Tuosta luottamuksesta on sittemmin rakentunut halu elää ja toimia rehellisesti suhteessa itseensä ja sitä kautta toisiin ihmisiin. Tänään en halua tuota luottamusta menettä ja sen vuoksi teen kaiken mahdollisen mitä tämä päivä vaatii, jotta minun ei tarvitse palata tuonne tuhontielle.

Mistä tänään sitten saan olla kiitollinen? Minulla on maailman ihanin vaimo, jonka kanssa olemme käyneet läpi helvetin, löytäen tien joka johtaa valoon. Minulla on kolme omaa ja kaksi "lainattua" lasta, joille saan olla esimerkkinä siitä, kuinka kaikista asioista kannattaa ja voi puhua. Saamme joka päivä yhdessä opetella käymään läpi erilaisia tunteita, joita meillä jokaisella joka päivä on. Puhumalla ne on helpompi yhdessä kohdata.
Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä joka on omintani. Menneisyyden kauhuista on muodostunut minulle tässä prosessissa voimavara, jota käyn kokemusasiantuntijana kertomassa erilaisissa kouluissa, oppilaitoksissa sekä työpaikoilla.
Minulla on koti, jonka juuri vasta muutama viikko sitten itsellemme ostimme. Parasta tässä kodissa on ihmiset, jotka täällä kanssani asuvat, mutta lisäksi tästä tekee minulle kodin ympäristö jossa kotimme sijaitsee. Muutimme samalle seudulle, jossa pienenä uteliaana lapsena kasvoin, mutta jonka kadotin lähtiessäni maailman turuille. Nyt saan siis palata täällä lapsuuteeni, mikä tässä hetkessä on ehkäpä juuri oikeaan aikaan.
Lisäksi kodissamme vilisee kissoja. Kaikkiaan neljä kappaletta. Kirsikkana kakussa, kodissamme terrorisoi vasta muutaman kuukauden ikäinen Tiibetinspanielin pentu, jollainen minulla oli viimeksi 10-vuotiaana, mutta josta silloin jouduin vastentahtoisesti luopumaan.
Minulla on kiitoksen aiheena myös se, että olen saanut kuluneiden vuosien aikana rakennettua ihmissuhteeni täydellisesti kuntoon. Olen hyvittänyt läheisiäni ja sen myötä saan tänään elää ilman minkäänlaista syyllisyyttä suhteessa menneisyyteeni. Olen myös löytänyt ensi kertaa elämässäni oikeita, aitoja ystäviä, joille puhua ihan kaikesta ja näillä eväillä tänäänkin voin luottavaisin mielin vastaanottaa sen mitä elämällä tänään on minulle tarjota. Tiedän sen kuitenkin olevan sellaista, minkä tässä hetkessä tarvitsen, voidakseni jatkaa kasvua ihmisemmäksi.

Elämä on ihmeellinen seikkailu, jonka yllätyksellisyyteen ei koskaan tule kyllästymään.

Olen kiitollinen niin paljosta, tänään.

Kirjoitettaessa soi Samuli Edelmann: Ei mitään hätää