Seksivempainten ja hytkyttimien kirjo kaupoissa on jo aika mahtava. Sepä mahtavaa! Mutta on niissä vähän jotain huonoakin...
1) Ne laiskistavat. Kun kone hoitaa hommat, voi siinä samassa jäädä oppimatta jotain tärkeää kumppanista. Kätevää ja ehkä tyydyttävämpääkin pikasuhteissa, piristävää toisaalta pitkissä suhteissa. Mutta eihän unohdeta oppimisen riemua?
2) Markkinoille on tullut joitain niin outoja rahastuskohteita, että olen aivan mykistynyt. En tiedä kuka uskaltaa testata seksitampoonin, jota käyttäessä petipuuhat onnistuvat myös puolukkapäivinä. En edes oikeastaan halua tietää, kuinka tämä tuppo imaisee kaikki pöpöt ja miten se toisaalta ronkitaan ulos (koska tuotteessahan ei ole romantiikkaa hätistävää narua).
3) Kun vempaimet tilaillaan netistä, voi olla, ettei tuote sovikaan tilaajalle. Tässä kaksi geishakuulatarinaa, jotka kuullessasi haluat ehkä ostaa kotiisi geishaa edelleenkin vain suklaan muodossa.
A) Ystävä X oli arvioinnut lantionpohjalihaksensa todellisuutta tehokkaimmiksi. Siksi Kaalimadon ostoskoriin meni ne jättipallot ja vieläpä nystyröillä (Auts). Testauksessa kävi niin, että ensimmäisen pallon kohdalla iski pakokauhu. Kun Neiti-X yritti kiskoa palloa ulos, alkoi sitä pidellyt kuminauha venyä ja ratkeilla, jolloin kauhistuneet lihakset puolestaan tiivistivät otettaan entisestään. Lopulta, tosin lääkärisoiton jälkeen, kuula kuulemma pulpahti ulos. Pallot ja paikat eivät kuitenkaan aikoihin olleet entisensä.
B) Kaverin kumminkaima, eli Ystävä Ö, oli arvioinut lihaksistonsa tehon yläkanttiin. Hän päätti treenata lantionpohjaa ihan vain kesken päivää ruokaostoksilla. (Eikö vielä tässäkään vaiheessa hälytyskellot soineet?) Oli sitten varmasti kiva kävellä ruokamarketissa kuularivistö legginsinlahkeesta vilkkuen.
Tässä kohdassa heitän kapulan yleisölle: Mitä vekotinta ei kannata ostaa? Nolo tarinakin voisi piristää pakkasviikkoa!