Kielipeliä

  • Maria Pettersson

Helsingin Kaupunginteatterissa tammikuusta pyörineen Kukkaistytön juoni on tuttu kaikille, jotka englannin opettaja pakotti katsomaan My Fair Ladyn: fonetiikan professori lyö vetoa, että pystyy tekemään katutytöstä hienon naisen opettamalla tälle yläluokan puhe- ja käytöstavat. Kari Heiskasen ohjaamassa ja suomentamassa George Bernard Shaw’n tekstissä (alkuperäiseltä nimeltään Pygmalion) avain hyvään elämään on oikeanlaisen kielireksiterin hallitseminen: katutytöstä tehdään hieno nainen manipuloimalla hänen ääntämystään ja opettamalla hänelle oikea sanasto.

Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.
Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.

Eliza Doolittle (Anna-Maija Tuokko) on köyhä takkutukka, peseytymätön pörröpää, joka pyytää professori Higginsiä (Heiskanen) kouluttamaan itsestään hienon naisen. Higgins ottaa haasteen vastaan ja alkaa tohtori Frankensteinin ylenkatseella muovata tytöstä omaa luomustaan. Ihmiskoe johtaa siihen, että alistunut kurjalaistyttö saa itsetunnon ja alkaa vastustaa persoonallaan leikkimistä.
Eliza saa paljon tilaa, hän on pääosassa näytelmän nimeä myöten. Tässä tulkinnassa näytelmä pyörii, toisin kuin yleensä, nuoressa naisessa ja tämän kasvutarinassa. Elizaan peilataan näytelmän teemat: sukupuolten ja ikäluokkien eriarvoisuus, köyhyyden loputon kurjuus sekä sivistyksen ja sydämen sivistyksen ero. Monissa muissa tulkinnoissa keskiöön nostettu Elizan ja professorin romanssi jää tällä kertaa toteutumatta ja hyvä niin. Se vie usein paukkuja näytelmän kiinnostavammilta, yhteiskunnallisilta teemoilta.

Hykerryttävin hahmo on Heiskasen itsensä esittämä professori. Kuivakka, kyyninen ja kiroileva proffa muuttuu entistä hauskemmaksi, koska Heiskanen näyttää ihan Leniniltä.
Proffassa on ripaus näytelmäkirjailijaa – Shawn, proffan lailla itsekin vannoutunut poikamies, avioitui yli nelikymppisenä ja oli harvinaisen suorapuheinen tyyppi. Shawn ja Higgins tuntevat etiketin ja hyvät käytöstavat, mutta tietoisesti kieltäytyvät jälkiviktoriaanisesta hienostelemisesta ja pokkuroinnista. Higgins hallitsee kielen avulla, hän sanoutuu irti muita ihmisiä sitovista kielisäännöistä ja kiroilee kun siltä tuntuu. Kuten Shawn, hänkään ei säästele sanojaan hienotunteisuuden nimissä. Kun muut hurrasivat ensimmäisen maailmansodan kotirintamahengessä, Shawn totesi, että sota on maailman tyhmin asia, sotilaiden pitäisi ampua upseerinsa ja mennä kotiin.

Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.
Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.

Kukkaistytössä käytetään videota ja livekamerakuvaa. Moni teatterikriittikko loihe intoilemaan, että voi miten smedsiläistä. No ei ole. Se, että lavasteissa mennään kameran kanssa, ei ole Smedsin keksintö eikä edes hänen tunnetuksi tekemänsä metodi. Ohjaaja Juha Luukkonen kommentoi Ylioppilaslehdessä osuvasti:
”Jos lavalle erehtyy tuomaan jonkun halkopinon tai kirveen, niin se on heti smedsiä. Jos taas tekee spektaakkelia ja käyttää kameraa, niin se on heti smedsiä. Ei voi paskallakaan enää käydä ilman, että kävisi jotenkin smedsiläisittäin.”

Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.
Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Kukkaistyttö. Kuva Tapio Vanhatalo.

Näytelmän suomennos on mehevä. Saisikohan Kaupunginteatterilta 72 tuntia pitkän levytyksen, jolla Heiskanen lausuu näytelmän ihania solvauksia?
”Sinä katuojassa muhjaantunut kaalinlehti, sinä englannin kielen lihaksi tullut loukkaus!”
On käännöksessä kompastuskohtansakin. Suomessa luokkaerot eivät kuulu kielessä samalla tavoin kuin englannissa. Suomennoksessa Eliza puhuu Helsingin tämän päivän puhekieltä stadin slangilla höystettynä. Siis juuri sitä samaa, jota minä suustani päästelen. (Toki Eliza, toisin kuin minä teatterissa, myös rääkyy, riehuu ja raivoaa. Hyvät käytöstavat ovat kuitenkin toissijainen etappi matkalla hienoksi naiseksi. Kieli on tärkein.)
Pian Elizan kieli alkaa tuntua luontevalta, muiden hahmojen puhuma pönöttävä teatterikieli hankalalta ja naurettavalta.
Mummelit tietysti hirnuivat heti, kun Eliza lipsautti suustaan "minän" sijaan "mä". Yleisön harvat nuoret helsinkiläisaikuiset puolestaan keskustelivat väliajalla siitä, miten oudolta tuntuu, kun oma puheenparsi valjastetaan katutytön kieleksi – merkiksi, josta tunnistaa sivistymättömän ihmisen. Haluaako ohjaaja-suomentaja valinnallaan moittia nuorten aikuisten puhekieltä vai onko hän vain tietämätön siitä, miten ihmiset nykyään puhuvat?

4 kommenttia

Anonyymi

29.4.2010 11:52

"Elizan kieli alkaa tuntua luontevalta, muiden hahmojen puhuma pönöttävä teatterikieli hankalalta ja naurettavalta."
"oudolta tuntuu, kun oma puheenparsi valjastetaan katutytön kieleksi – merkiksi, josta tunnistaa sivistymättömän ihmisen. Haluaako ohjaaja-suomentaja valinnallaan moittia nuorten aikuisten puhekieltä vai onko hän vain tietämätön siitä, miten ihmiset nykyään puhuvat?"

Tai haluaako hän saattaa katsojan nimihenkilön asemaan, josta katsottuna näytelmän yläluokka on outoa?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

29.4.2010 20:06

My Fair Lady on sinänsä hyvän näytelmän pilaamista. Edes alkuperäinen elokuva ei ollut hyvä, mutta nyt se on pilattu lopullisesti kun sitä esittää jokainen Ala-Nyypäjän ja Pallivahan kesäteatteri. Muut adaptaatiot, esimerkiksi Tunnit Ritan kanssa ja jopa Pretty Woman ovat parempia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

30.4.2010 23:14

Heko-heko :-). Helsingin kaupunginteatteri = Pallivaaran kesäteatteri. Rohkaisua kesäteattereille vai miettimisen aihetta kaupunginteatterille?
Minusta esitys oli hyvä ja Kulttuuritarkastaja toi esiin ihan mielenkiintoisen näkökulman käytetystä kielestä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Maria Pettersson

4.5.2010 10:00

"Tai haluaako hän saattaa katsojan nimihenkilön asemaan, josta katsottuna näytelmän yläluokka on outoa?"

Mietin itsekin samaa. Mikään muu näytelmässä ei tuntunut tukevan tätä tulkintaa, joten hylkäsin sen. Näytelmä on ohjattu siten, että katsoja kokee olevansa samaa porukkaa yläluokan, ei Elizan ja tämän juopponarkkarikavereiden kanssa.

Teoriaa vastaan puhui myös Elizan hahmon kehityskaari: hän toden totta muuttuu "paremmaksi" ihmiseksi - sivistyneeksi, omanarvontuntoiseksi, järkeväksi, hyväsydämisemmäksi - opeteltuaan yläluokan tavoille. Ennen sitä hän on inhottava pikku otus. Yläluokan tavoille oppiminen esitetään näytelmässä hyvänä ja tavoiteltavana, ei outona asiana.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi