Kielletyt kirjat

Tammikuussa kalifornialaisilta koululaisilta kiellettiin Merriam Webster's Dictionary -sanakirjan käyttö. Syy? Sanakirjassa esiintyi määritelmä termille oral sex. Tämän katsottiin voivan järkyttää lapsia ja johdattavan heitä huonoille teille. Kieltäjille ilmeisesti ei tullut mieleen, että jos pennut nettipornon imuttamisen sijaan selaavat 1600-sivuista sanakirjaa, tilanne on melko hyvä. Ai mikä se määritelmä sitten on? Siveimmät ja hermoheikoimmat lopettakaa lukeminen, tässä se tulee:
Oral stimulation of the genitals.

Yhdysvaltojen kirjastoliitto ALA ylläpitää listaa kirjoista, joita on vaadittu poistettaviksi kirjastoista tai kiellettäviksi kokonaan. Liitto rekisteröi kahdenlaisia tapauksia: virallisia kirjallisia pyyntöjä, joissa kirjaa on vaadittu poistettavaksi kirjastosta, sekä mediassa, kuten sanomalehtien artikkeleissa ja yleisönosastokirjoituksissa, esitettyjä poistovaatimuksia. Liitto itse arvioi, että sensurointipyyntöjä tulee noin viisi kertaa enemmän kuin niitä päätyy lopullisiin rekistereihin.
Vuosittain sensurointipyyntöjä rekisteröidään 400-600. Yli puolet on lähtöisin vanhemmilta, loput esimerkiksi opettajilta, uskonnollisilta yhteisöiltä ja paikallishallinnolta. Yleisin syy vaatia kirjaa poistettavaksi on kirjan liian avomielinen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen, kakkosena sopimaton kielenkäyttö ja kolmosena se, että kirja on ikä- tai kohderyhmälle sopimaton.

Viime vuosikymmenen vihatuimmat kirjat -lista näyttää tältä:
1. J.K. Rowling: Harry Potter -sarja
2. Phyllis Reynolds Naylor: Alice-sarja (Neliosainen sarja teinitytön kasvukivuista.)
3. Robert Cormier: The Chocolate War (Katolista koulua käyvä poika haastaa koulunsa ikiaikaiset tavat.)
4. Justin Richardson ja Peter Parnell: And Tango Makes Three (Suloinen lastenkirja homopingviiniparista, joka kasvattaa poikasta.)
5. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
6. Maya Angelou: I Know Why the Caged Bird Sings (Omaelämäkerrallinen romaani, jossa päähenkilö kohtaa rasismia, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.)
7. Alvin Schwartz: Scary Stories -sarja (Kolme kirjaa kummitusjuttuja ja urbaanilegendoja.)
8. Philip Pullman: Universumien tomu -sarja
9. Lauren Myracle: TTYL; TTFN ja L8R, G8R -sarja (Kolme kirjaa teinitytöistä. Kaksi ensimmäistä on kirjoitettu kokonaan pikaviestimuotoon.)
10. Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Elämäni seinäruusuna muuten ilmestyi suomeksi Basam Booksilta tänä keväänä. Philip Pullmanin upeaa Universumien tomu -sarjaa syytettiin (eikä aiheetta!) uskonnonvastaisuudesta. Mitähän kriitikot pitävät miehen viime kuussa julkaistusta uutukaisesta The Good Man Jesus and the Scoundrel Christ, jossa todetaan, ettei Jeesus suinkaan ollut Jumalan poika?

Viime vuoden TOP-kymppiä tarkasteltaessa huomataan, että klassikot pitävät pintansa. Listalta löytyy tietysti Stephenie Meyerin Houkutus-sarja (puhuu seksistä liian suoraan, uskonnovastainen, liian raju kohderyhmälle), mutta myös Harper Leen 60-luvulla kirjoittama Kuin surmaisi satakielen (rasistinen, epäsopivaa kielenkäyttöä, liian raju kohderyhmälle) ja J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa (puhuu seksistä liian suoraan, epäsopivaa kielenkäyttöä, liian raju kohderyhmälle).
Erityistä huvittuneisuutta ovat herättäneet Houkutus-sarjan kieltoyritykset liian avoimen seksuaalisuuden ja uskonnonvastaisuuden perusteella – onhan kyseessä mormonin kirjoittama sarja, jonka keskiössä on kieltäytyminen kaikesta kivasta.

Pisimmän listan sensuuriin johtavia syitä keräsi Jodi Picoultin Sisareni puolesta, jonka leffasovitus sai ensi-iltansa viime vuonna. Tarina tytöstä, joka kieltäytyy luovuttamasta munuaistaan leukemiaa sairastavalle sisarelleen, on kriitikoiden mukaan seksistinen, uskonnonvastainen ja epäsopiva kohderyhmälleen, siinä on epäsopivaa kielenkäyttöä, se puhuu seksistä liian suoraan ja käsittelee liian avoimesti homoseksuaalisuutta, huumeidenkäyttöä, väkivaltaa ja itsemurhaa.

Kirjojen kieltämisestä käydään myös oikeutta. Pari vuotta sitten yhdysvaltalainen pikkukaupunki siirsi asukkaiden painostuksesta kaksi lastenkirjaa, Heather Has Two Mommies:in ja Daddy's Roommaten aikuisten osastolle lukkojen taakse. Joukko avarakatseisempia kansalaisia nosti kanteen ja kirjat jouduttin palauttamaan lasten saataville.
Toisessa tapauksessa arkansasilainen koulupiiri kielsi oppilailta Harry Potterit, koska ne kannustivat auktoriteettien kyseenalaistamiseen, noituuteen ja okkultismiin. Pottereita sai lainata kirjastosta vain huoltajan allekirjoittamaa lupalappua vastaan. Tämäkin kaatui oikeudessa, koska kiellon katsottiin rajoittavan perustuslaillista oikeutta vapaaseen tiedonsaantiin.

Mutta osataan sitä Atlantin tälläkin puolella. 1900-luvulla kiellettyjen kirjojen klassikko on tietenkin Hitlerin elämäkerta Mein Kampf. Se on kielletty ainakin Saksassa ja Itävallassa. Brasiliassa ja Kiinassa se on mahdollista lainata joistakin erikoiskirjastoista, ainoastaan tutkimuskäyttöön. Hollannissa myynti on kielletty, omistaminen ja lainaaminen sallittu. Amazon ja Barnes and Noble tietysti myivät Mein Kampfia netin kautta Saksaan minkä kerkesivät, kunnes vuonna 1999 asiasta nousi älämölö ja firmat suostuivat pitkin hampain lopettamaan tuottoisan bisneksen. Nyt kirjan kieltäminen on lähinnä vitsi, koska kuka tahansa pässi osaa etsiä sen netistä. Tarjolla on ilmaiset käännökset noin 20 kielelle. Miten mahtaa käydä sensuurin kun sähkökirja tästä vielä yleistyy?
(Japanilaiset muuten päätyivät hieman toisenlaiseen ratkaisuun ja julkaisivat kirjan mangana.)

Toissa vuonna Etelä-Korean armeija kielsi 23 kirjaa, muun muassa Noam Chomskyn kirjat Year 501: The Conquest Continues ja What Uncle Sam Really Wants (loukkaavat Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja) sekä Cambridgen yliopiston professorin Ha-Joon Chang bestsellerin Bad Samaritans: The Myth of Free Trade and the Secret History of Capitalism (korealaisen professorin teksti on epäisänmaallista).

Ranska kielsi Claudio Guillénin itsemurhaoppaan Suicide mode d'emploi, koska se rikkoi itsemurhaan yllyttämisen kieltävää lakia (joo, siellä on laki joka kieltää itsemurhaan yllyttämisen ja itsemurhavälineiden, -tarvikkeiden ja -metodien mainostamisen).

Viime vuonna Tanskan puolustusministeriö yritti kieltää Thomas Rathsackin kirjan Jæger – i krig med eliten (Metsästäjä – sodassa eliittiä vastaan) julkaisun. Rathsack on entinen sotilas, joka kirjassaan kertoo työstään Tanskan erikoisjoukkojen leivissä Afganistanin ja Irakin sodissa. Tanskalaislehti julkaisi lopulta kirjan liitteessään.

Pitäisikö kirjoille sitten olla ikärajoja elokuvien ja videopelien tapaan? Australiassa Bret Easton Ellisin Amerikan Psykoa saa myydä vain täysi-ikäisille. Miksi elokuvalla on ikärajasuositus, kirjalla ei? Älkääkä nyt sanoko, että elokuva traumatisoi voimakkaammin. Ei pidä paikkansa. Mikään elokuva ei ole pelottanut minua niin paljon kuin aivan liian nuorena luettu, lastenkirjahyllystä poimittu Noidan käsikirja.
11-vuotias Minna-Petteri ei saa ostaa pornolehteä, mutta jos hän jaksaa kahlata läpi Markiisi de Saden kolmisataasivuisen teoksen Justine, eli, Hyveellisen neidon kovat kokemukset, nyrjäyttää kirja nuoren sielun orastavan seksuaalisen kehityksen pahemmin kuin kuudenkymmenen perspanokuvan katsominen.

En missään tapauksessa kannata ikärajoja kirjoille. Mutta en osaa perustella, miksi elokuvilla täytyy olla ikärajat, kirjoilla ei. Selittäkää!