Laboratory of Dmitri Krymov: Opus 7
Teatteri
Moscow Theatre School of Dramatic Art
Ohjaus: Dmitri Krymov
Lavastus: Vera Martynova, Maria Tregubova
Rooleissa: Anna Sinyakina, Natalia Gortšakova, Maksim Maminov, Sergey Melkonyan, Michail Umanets, Arkady Kiritšenko, Varvara Voetskova, Maria Gulik
Tarkastaja on sanaton Dmitri Krymovin nerouden edessä. Sanattomiksi sen sijaan eivät jääneet kanssakatsojat, vaan Juhlaviikkojen kohokohta, Opus 7, alkoi vartin valituksella siitä, että osa katsojista joutui istumaan tyynyillä lattialla. Viime vuonna saman ohjaajan teoksessa vedettiin kalossit jalkaan ja kahlattiin paskassa, joten tämä oli aika pientä. Tarkastaja tarjosi äänekkäimmälle törpölle oman paikkansa ja esitys saatiin alkamaan.
Kaksiosaisen näytelmän ensimmäisessä osassa, Genealogiassa, etsitään itseä ja selitystä tämän päivän yksinäisyydelle katsomalla menneisyyteen, juutalaisten pogromeihin. Kotien, kauppojen ja synagogien silmittömien ryöstöjen uhrit ovat epäselvää massaa, josta kalastetaan nimiä ja kasvoja. Katsojien ylle sataa kasoittain eilispäivän lehtisilppua ja kuolleiden läheisten nimiä. Henkareissa roikkuvat puvut heräävät eloon, samoin maalilla seinille roiskitut ihmishahmot. Elämys on kokonaisvaltainen - huomaa, että Krymov on koulutukseltaan lavastaja.
Toisessa osassa tarkastaja haukkoi henkeä mahtavuuden äärellä. Šostakovitš-niminen teos kertoo suuren näyttelijän tarinan itsetietoisesta, näsäviisaasta nuorukaisesta systeemin tukahduttamaan ihmisraunioon. Näytelmän aluksi lavalle lipuu jättiläisnukke, Äiti Venäjä, jonka rinnoilla säveltäjä ensin lepää ja joihin hän sitten tukehtuu. Näytelmän kuluessa ammutaan yksi jos toinenkin intelligentti, ajetaan kuudella metalliflyygelillä hurjaa rallia, kasataan ja hajotetaan flyygeleitä ja jännitetään, säästyykö Šostakovitš Äiti Venäjän tukehduttavalta otteelta (tai kaatuuko valtava kapistus katsojien päälle). Opus 7 ei selittele eikä väännä rautalangasta, vaan luottaa katsoja kykyyn tulkita tarinaa ja historiaa. Ihan hienovaraisen symboliikan äärellä ei toki olla, kun Šostakovitš seivästetään Lenin-pinssiin.
Anna Sinjakina on paitsi äärimmäisen lahjakas näyttelijä, myös ilmiömäinen komedienne. (Yrittäkääpä muuten nimetä kolme elossa olevaa maailmankuulua komediennea. Tarkastaja pääsi kahteen: Cameron Diaz ja Sarah Silverman. Ellen DeGeneresia ei lasketa, koska se on tylsä.)
Hänen Šostakovitšinsa joutuu tekeytymään klovniksi saadakseen elää ja säveltää, mutta klovnin kyyneleethän ovat kaikkein katkerimmat.
Tarkastaja suosittaa, että jos Laboratory of Dmitri Krymov saapuu Juhlaviikoille myös ensi vuonna, lippujonossa kannattaa olla viimeistään kuudelta aamulla.
Opus 7
26.-27.8. Korjaamo, Helsinki
4 kommenttia
Anonyymi
8.9.2009 14:12
Tämän näytelmän kanssa Juhlaviikkojen "Taide kuuluu kaikille" -slogan tuntui erityisen huvittavalta. taide kuuluu kaikille, joilla
a) varaa maksaa 33 euroa teatterilipuista
b) aikaa tulla jonottamaan lippupisteelle tai
c) hyvä tuuri Lippupalvelun puhelinmyynnin kanssa.
Kaveri yritti ostaa liput Stockan pisteestä, mutta kun hän oli klo 9.20 lippupisteellä, ne oli loppuunmyyty. Itse yritin saada lippuja soittamalla, mutta kun pääsin läpi - njetu pilettejä.
Aika isolla rahalla kaupunki tuki tämänkin esityksen kahta näytöstä. Voisiko nämä saada edes televisioitua/kuvattua ja nettiin tms?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.9.2009 20:24
Noinhan se on. Katsomossa kun istui, niin läpileikkaus Suomen kansastahan siellä oli :)
Ainakin jos kansaksi määritellään Lenita Airisto, hesalaiset kulttuuritantat ja toimittajat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.9.2009 17:15
Ei kai Lenita tämmöisissä käy...? Jos pitää istua lattialla..?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 17:11
"Taide kuuluu kaikille" on aina ollut iso vitsi. Kaikille 50-vuotiaille tantoille, joihin järjestäjätkin (ainakin henkisesti) lukeutuvat. Taiteiden yö on ainoa tapahtuma, joka saattaa kiinnostaa väkeä Stockmannin pohjoispuolelta. Muuten kaikki on joko liian korkealentoista tai liian kallista tavallisen ihmisen makuun. Edes kulttuurialan opiskelija ei voi käydä tapahtumissa niiden hinnan takia. Lippujen saatavuudesta ensimmäinen kirjoittaja antoi osuvan esimerkin. Keille kaikille taide siis kuuluu? Lähdenpä tästä tekemään graffitin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin