Luku 3, jossa puolustetaan Prinsessapäiväkirjoja

Ymmärrän, ettei tämä ole normaalimaailmassa tämän päivän suurin kirjallisuus-uutinen, mutta haloo, Meg Cabotin sarja Princess Diaries on loppu! Minulta taisi itse asiassa jäädä yhdeksäs kirja välistä, mutta finaalipläjäys Ten Out of Ten selittää ihan riittävän hyvin missä mennään. Michael palaa Japanista, Lilly on TV-tähti Korean markkinoilla ja Sean Penn tulee katsomaan JP:n koulunäytelmää. Prinsessa Mia on hermostuksissaan valehdellut kaikille ystävistään suunnilleen kaikista elämänsä asioista, jotka pitää sitten selvittää ennen juonen huipentumaan iltana, jolloin on sekä Albert Einstein Highn Senior Prom että Genovian ensimmäiset demokraattiset vaalit.

Suurin vale on hupsuin ja kiinnostavin, sillä Mia on salaa kirjoittanut kirjan. 400-sivuinen kouluessee muka Genovian öljyjalostuksen historiasta on oikeasti harlekiiniromanssi Ransom My Heart, josta lukijoille tarjotaan hekumallisia makupaloja. Kirjan loppusivuilla paljastuu itse asiassa, että Meg Cabot on kirjoittanut Mian puolesta koko romaanin, joka löytyy siis nyt myös tosimaailman kauppojen hupsuhyllyistä.

En itse ole erityisemmin romanssien fani, mutta naisten halveksutut genret kiinnostavat minua paljon. Cabot, joka aloitti itse uransa romanssikirjailijana ja on nyt puolifiksun tyttöjen teiniseikkailuviihteen suurimpia kuningattaria, puolustaa romaanissaan paitsi alkuperäistä kotigenreään myös epäsuorasti itse Prinsessapäiväkirjoja. Minä ainakin epäröin taas sekunnin verran ennenkuin luin julkisessa paikassa shokkipinkkiä tyttökirjaa, jonka kannessa on räikeästi sydämiä ja kruunuja. Ja minä olen sentään seurannut sarjaa viitisen vuotta ja suositellut sitä monille muillekin aikuisille high school-viihteen faneille.

Rehellisesti sanoen etsin aikoinaan ekan kirjan käsiini mollatakseni sitä. Arvostelin sarjaan hyvin löyhästi perustuvat Disney-elokuvat jonnekin ja arvelin saavani hauskemman tekstin aikaiseksi jos kritisoisin leffan lisäksi myös alkuteosta. Yllätyksekseni prinsessa Mia oli aika loistotyyppi, Buffy-fani ja Greenpeace-aktivisti, ja kirjassa oli paljon elokuvasta siivottuja särmiä (prinssi-isän naiskenelu ja kivessyöpä yllättävän prinsessastatuksen syynä tulevat päällimmäisenä mieleen). Päädyin itse asiassa pitämään ekaa PD-leffaakin jotenkuten hyvänä. Jäin jopa pariksi vuodeksi koukkuun Meg Cabotin blogiin, luettuani siellä kasuaalin moottoripyörälesbomaininnan – ei mitenkään jokapäivästä amerikkalaisten astenkirjailijoiden fanikommunikaatiossa.

Jos harlekiinifeminismi kiinnostaa, Ten out of Ten on tietysti aika heppoista kamaa. Suosittelisin tähän Janice Radwayn legendaarista ja erittäin luettavaa tutkielmaa Reading the Romance.